Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Lähiöiden kriisi

Marko Maunula
Blogit Americana 4.8.2013 18:26

Kun modernit amerikkalaiset massalähiöt syntyivät Toisen maailmansodan jälkeen, niiden piti olla turvallisia, vauraita, hyvien koulujen ja korkealaatuisen elämän keskuksia. Näin olikin aikansa, mutta ratas on pyörähtämässä. Lähiöiden alamäki on tänään jyrkkä.

Vanha historiallinen teesi sanoo, että mitä avoimempi yhteisö on, sitä paremmin se menestyy. Tiede, taide, talous, kulttuuri ja muut hyvän elämän indikaattorit kukoistavat avoimissa ja monien erilaisten ihmisten kansoittamissa kaupungeissa ja valtioissa.

Monikansallinen antiikin Rooma valloitti kreikkalaiset, etnisesti sulkeutuneet kaupunkivaltiot. Kiinan esimodernilla kaudella alkanut alamäki jyrkkeni, kun maa sulkeutui ulkomaalaisilta. Kirjavat liittoutuneet kukistivat rasistisen Natsi-Saksan. Avoimuus on paitsi hyväksi taloudelle, mutta maiden turvallisuuspoliittiselle asemalle ja diplomatialle. Yhdysvaltojen nousu supervallaksi 1900-luvulla on pitkälti avoimen siirtolaisuuden ansiota.

Avoimuus hyödyntää myös yhteisöllisella tasolla. Yhdysvaltain dynaamisimmat ja luovimmat alueet löytyvät kaupungeista. New York, San Francisco, Boston, Chicago, Seattle sekä muut pohjoisen tai lännen liberaalit suurkaupungit puksuttavat eteenpäin, kaikista pastoraalikonservatiivien manauksista huolimatta.

Uudet tutkimukset osoittavat, että amerikkalainen unelma elää tänään kaupungeissa. Maan sosiaalinen liikkuvuus on hidastunut huomattavasti, mutta kaupungit ovat pärjänneet viime vuosikymmenen kuluessa huomattavasti paremmin kuin maaseutu tai lähiöt.

Mistä lähiöiden kriisi johtuu? Syyt löytyvät sekä taloudesta että kulttuurista.

Viimeisen kymmenen vuoden aikana energiakustannukset ovat nousseet radikaalisti. Tammikuussa 2000 gallona bensaa maksoi Yhdysvalloissa keskimäärin 1.28 dollaria. Tänään gallona maksaa 3.68 dollaria. Halvimmillani muistan tankanneeni autoni noin 90 centillä per gallona, ja kalliimmillaan bensa maksoi reilut neljä dollaria gallonalta. Polttoainekustannusten noin kolminkertaistuminen tuntuu lompakoissa, ja nuoret perheet etsivät ensimmäisiä asuntojaan yhä lähempää keskustan työpaikkojaan. Lähiöt ikääntyvät nopeasti ja muuttuvat samalla yhä homogeenisemmiksi.

Kulturaaliset tekijät vaikuttavat vähintään yhtä paljon. Rasismi liittyy olennaisesti amerikkalaisten omakotitalo-lähiöiden syntyhistoriaan, kun valkoiset pakenivat rotuerottelun loppua lähiöihin. Sukupolvi X sekä heidän seuraajansa eivät ole läheskään yhtä rasistisia kuin heidän vanhempansa. He haluavat asua vanhempiensa alueita kirjavimmissa sekä dynaamisimmissa naapurustoissa. Oma ystävä- ja kollegapiirini on täynnä kolkyt/nelkytjarisat-kavereita, jotka puhuvat lapsuusvuosiensa lähiöistä kuin kulturaalisesta vankileirien saaristosta. Idylli vauraista ja turvallisista lähiöistä murentui jo 1970-80 luvuilla, ja lähiöistä tuli ostoskeskus-elämäntavan, keskiluokkaisten huumeongelmien sekä kulturaalisen tylsistymisen tyyssijoja. Nyt nuoret aikuiset haluavat museoita, kahviloita, katuelämää sekä kulttuuria.

Amerikkalainen kulttuuri ja elämäntapa on dynaaminen ja nopeasti muuttuva konsepti. Lähiöt ovat historiallisesti ajateltuna poikkeuksellinen ilmiö. Nyt amerikkalaiset ovat palaamassa asumaan lähemmäksi työpaikkojaan sekä toisiaan. Yhdysvaltain taloudellinen, kulturaalinen sekä poliittinen tulevaisuus on palannut kaupunkeihin.

Soundtrack: Lovin’ Spoonful, Summer in the City.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

MM: ”Rasismi liittyy olennaisesti amerikkalaisten omakotitalo-lähiöiden syntyhistoriaan, kun valkoiset pakenivat rotuerottelun loppua lähiöihin.”
Pakenivatko valkoiset USA:ssa mustia, vai pakenivatko rikollisuutta ja levottomuuksia? Oliko kyse oikeasti rasismista, vai itsesuojeluvaistosta? Nyky-Euroopan kaupungeissa tietyt kaupunginosat tyhjentyvät valtaväestöstä alueiden muotoutuessa mamulähiöiksi. Mitä eroa tässä oikeasti on? Eivät ruotsalaisetkaan ole Malmösta paenneet siirtolaisia, vaan ylisuuren siirtolaisuuden aiheuttamaa levottomuutta. Missä rasismi?

MM: ”Sukupolvi X sekä heidän seuraajansa eivät ole läheskään yhtä rasistisia kuin heidän vanhempansa.”
Se, ettei halua asua levottomassa ympäristössä, ei kerro rasismista. Jokainen haluaa kasvattaa lapsiaan turvallisessa ympäristössä, jos raha antaa myöten. Ei New York:kaan ole sellainen kansallisuuksien sulatusuuni, miksi leftistit sitä väittävät, rodulliset ryhmät asuvat siellä yhtä erillään kuin muuallakin USA:ssa.

MM: ”Yhdysvaltojen nousu supervallaksi 1900-luvulla on pitkälti avoimen siirtolaisuuden ansiota.”
Nykyisin USA taitaa harjoittaa enemmän valikoivaa siirtolaisuutta kuin 100 vuotta sitten. Ovat ilmeisesti huomanneet, ettei ihan kaikista ole ameriikan rakentajiksi.

MM: ”Tiede, taide, talous, kulttuuri ja muut hyvän elämän indikaattorit kukoistavat avoimissa ja monien erilaisten ihmisten kansoittamissa kaupungeissa ja valtioissa.”
Pitääkö väite paikkaansa? Saksa oli 1800-1900 -lukujen vaihteessa tieteellisesti, filosofisesti, taiteellisesti ja kulttuurisesti aika lailla maailman huippua, vaikka oli kovin homogeeninen valtio. Vähemmistöjä olivat lähinnä hyvin integroituneet juutalaiset ja pieni naapurikansojen edustus. Länsi-Euroopan maat, jotka ovat pitkälti luoneet nykyaikaisen tieteellisen ja teknologisen ympäristön, ovat alunperin olleet kovin homogeenisiä yhteiskuntia.

Itsekin toivoisin amerikkalaisten kaupunkien enemmän ”kaupungistuvan”, eli keskittyvän tuon rasittavan omakotilähiöajattelun sijaan. Mutta raha tässä kai ratkaisee, ei sinänsä yhteiskunnallisen ajattelun muutos? Amerikkalainen ihanneasuminen kun edelleenkin taitaa tarkoittaa sitä omakotitaloa automatkan päässä harrastuksista, työpaikasta ja ruokakaupasta.

Tuo on hyvä uutinen, aiheesta mainittiin myös The Young Turks -kanavan videolla äskettäin. Suomessahan trendi on edelleen toiseen suuntaan, enää ei asuta ympäristökunnassa vaan sen takana olevassa tai vieläkin kauempana. Suomalaisen sietokyky työmatkan pituuteen ja matkustamisen hintaan on todennäköisesti ääretön ja tylsä markettielämä sopii suomalaiselle perusinsinöörille kuin rillit päähän…

Hyvä DuPont: Turvallisuus oli eräs tekijöistä lähiöitymisen takana, mutta useimmiten se oli pelkkä verbaalinen savuverho omalle rasismille. Rikollisuutta suurempi pelko oli se, että valkoiset joutuvat jakamaan koulunsa, poliittisen vallan, sekä julkiset tilat mustien kanssa. Rikollisuus oli ja on enemmän luokka- kuin rotusidonnainen ilmiö. Mitä väkivaltaan tulee, historiallisesti afroamerikkalaisilla on ollut huomattavasti suurempi syy pelätä valkoisia kuin toisinpäin. Tilastojen mukaan ns. black on white –rikollisuus on tänään korkeampaa kuin ns. white on black –rikollisuus, totta, mutta historiallisesti luvut ovat a) heittelehtineet rajusti, ja b) ovat tilastollisesti erittäin epäluotettavia. Valtava osa white on black –rikollisuudesta jäi, arvattavista syistä, raportoimatta. Hyvää onnea afroamerikkalaiselle, joka halusi viela 1960-luvulla syyttää valkoista pahoinpitelystä Etelässä.

Mitä Saksan homogeenisyyteen tulee, Saksa vuoden 1900-seutuvilla oli etnisesti varsin kirjava maa. Mainitsemiesi juutalaisten lisäksi Saksassa asui pelkästään yli kolme miljoonaa puolalaista sekä runsaasti tsekkejä, ranskankielisiä, tanskalaisia, yms. Saksan yli 56 miljoonasta asukkaasta noin 4.5 miljoonaa puhui kotonaan muuta kieltä kuin saksaa. http://www.verwaltungsgeschichte.de/fremdspr_krei.html

Yhdysvaltojen maahanmuuttopolitiikka ei ole yhtä avointa kuin se oli ennen progressiivisen aikakauden (1880-1920) rajojen tiukentamista, mutta maa on edelleen valtava siirtolaisten vastaanottaja. Valtaosa näistä siirtolaisista tulee Euroopan ulkopuolelta. Kun itse vannoin kansalaisuusvalan, tilaisuudessa ei näkynyt montaakaan eurooppalaista tai muuta ns. valkoista. Valtaosa uusista Amerikan rakentajista tuli Aasiasta, Afrikasta, tai Latinalaisesta Amerikasta. http://roygermano.com/wp-content/uploads/2012/05/2012-0505-ForeignBorn31.png

Mainitsemasi amerikkalaisen asumisen ihanne oli totta vielä pari vuosikymmentä sitten, ja vanhemman sekä konservatiivisemman väestönosan parissa totta vielä tänään. Mutta demograafiset trendit eivät valehtele. Uusi urbanisaatio sekä totuttautuminen pienempiin asuntoihin ja läheisempään urbaaniin kanssakäymiseen erilaisten ihmisten kanssa on tosiasia. Ja, kuten molemmat mainitsimme, taloudella on kehityksessä merkittävä roolinsa.

Luulen, että Natsi-Saksan kukistumiseen vaikutti etnisen kirjavuuden puutetta enemmän päätyminen kahden rintaman sotaan – olemattomilla omilla raaka-ja polttoainevarastoilla.

Yhdysvalloissa urbanisaatio on mielestäni hyvä asia, koska se auttaa luomaan ekologisesti entistä kestävämpiä asuinympäristöjä, joissa voidaan toteuttaa joukkoliikenteen ratkaisuja. Bensan kallistuessa yhä useamman on kuitenkin pakko vaihtaa katumaasturi bussiin, kun rahat eivät enää riitä autolla töihin kulkemiseen.

Viime syksynä Minnesotassa vaihdossa ollessani paikallisten kanssa tuli juteltua hieman mahdollisista luotijunayhteyksistä, ja huippunopeat junat nähtiin mahdollisena lentokoneen korvikkeena joskus. Toki jonkun pitäisi se infrastruktuuri ensin rakentaa, mutta asutuskeskuksien kasvaessa edelleen vielä jokin päivä amerikkalaiset Shinkansenit voisivat vielä olla todellisuutta.

Luotijunan lyömättömiä etuja verrattuna lentokoneisiin on suurempi kuljetuskapasiteetti, ei turvatarkastuksia ja yhteys suoraan kaupungin keskustaan. Matka-aika esimerkiksi New Yorkin ja Los Angelesin välillä olisi toki pidempi, mutta jos lasketaan matkat lentokentälle ja pois, turvatarkastuksessa vietetty aika sekä lentokoneen lähdön odottelu, niin luulen että kovin montaa tuntia ei jäädä jälkeen. Matkustaminen voisi olla halvempaakin kuin Deltalla tai Southwestillä.

MM: ”Mitä väkivaltaan tulee, historiallisesti afroamerikkalaisilla on ollut huomattavasti suurempi syy pelätä valkoisia kuin toisinpäin.”
Päteekö väite raiskaus- ja murhatilastoihin? Raiskaavatko valkoiset mustia naisia suhteessa yhtä paljon kuin mustat valkoisia naisia?

MM:”Rikollisuutta suurempi pelko oli se, että valkoiset joutuvat jakamaan koulunsa, poliittisen vallan, sekä julkiset tilat mustien kanssa.”
Ehkä näin on, mutta ihmisethän usein haluavat elää kaltaistensa kanssa, eivätkä idealistisessa sekakultt…, anteeksi tietenkin monikulttuurisessa yhteisössä. Ihmiset usein hakevat luottamusta ja turvallisuutta samankaltaistensa seurasta.

MM: ”Saksan yli 56 miljoonasta asukkaasta noin 4.5 miljoonaa puhui kotonaan muuta kieltä kuin saksaa.”
Vähemmistöryhmät tosin edustivat suurin piirtein samaa keski-eurooppalaista kulttuuria kuin saksalaisetkin. Nykytilanne on erilainen, nythän Saksassa ja muualla länsi-Euroopassa on miljoonien vahvuinen turkkilais-, lähi-itäläis- ja pohjoisafrikkalainen vähemmistö, jonka sopeutumattomuudessa länsi-Euroopan maat käyvät kilpaa. Saksassakin on varsin korkealta taholta annettu ymmärtää, että siirtolaispolitiikka on mennyt päin seiniä. Puolalaisten integrointi on helpompaa kuin afrikkalaisten, koska kulttuuri on läheinen. Jopa Saksan turkkilaisten integraatio on osoittautunut varsin epäonnistuneeksi, mikä näkyy mm. Berliinin katurikollisuudessa, jossa turkkilaisjengit kerrankin loistavat.

MM: ”Kun itse vannoin kansalaisuusvalan, tilaisuudessa ei näkynyt montaakaan eurooppalaista tai muuta ns. valkoista. Valtaosa uusista Amerikan rakentajista tuli Aasiasta, Afrikasta, tai Latinalaisesta Amerikasta.”
Ymmärrän tilanteen, mutten pidä sitä positiivisena asiana. Itse vähän pelkään Yhdysvaltojen vähitellen irtautuvan länsimaisen oikeusvaltion perinteistä väestömuutosten seurauksena. Huoleni saattaa kyllä olla turha.

Hyvä DuPont: Edelleen, historiallisesti valkoiset ovat tappaneet ja raiskanneet mustia Yhdysvalloissa huomattavasti enemmän kuin päinvastoin, vaikka tosin tilanne tällä hetkellä on toisinpäin. Historiallisesti, rikosten määrittely on myös vääristänyt tilastoja. Vielä 1950-luvun lopulle asti oikeusistuimet varsinkin Etelässä joko kieltäytyivät syyttämästä valkoisia afroamerikkalaisten naisten raiskaamisesta tai antoivat teoista naurettavan kevyitä tuomiota. Samanaikaisesti valkoisen naisen raiskanneet afroamerikkalaiset saivat yleensä kuolemantuomion – ellei sitten lynkkausjoukko saanut heitä käsiinsä ennen virkavaltaa.

Mutta tämä silti menee ohi blogin pointin. 1940-1980 luvuilla miljoonat valkoiset tunsivat selvää epämukavuutta ajatuksesta, että heidän pitää jakaa samat kadut, koulut ja kaupunginvaltuustot afroamerikkalaisten kanssa, ja he pakenivat pelkojaan lähiöihin. Nyt heidän lapsensa ja lapsenlapsensa haluavat yhä useammin elää monietnisissä ja urbaaneissa yhteisöissä, ja heitä motivoivat sekä taloudelliset että kulturaaliset syyt. Oli syy mikä tahansa, on selvää, että ajatus asumisesta afroamerikkalaisten sekä muiden etnisten vähemmistöjen keskellä ei häiritse heitä läheskään samassa määrin kuin edellisiä sukupolvia. Voinemme päätellä, että rotu tai afroamerikkalaisten pelko ei määrittele heidän elämäänsä kovinkaan paljon. Muut demografiset tekijät, kuten monirotuisten lasten nopeasti kasvava lukumäärä ja prosentuaalinen osuus, tarjoavat samansuuntaista osviittaa.

Niin sanottu white flight –ilmiö ei nimestään huolimatta tarkoita pelkästään valkoisen väestönosan siirtymistä pois slummiutuvilta asuinalueilta. Yhtälailla musta koulutettu hyvinvoiva keskiluokka pyrkii hakeutumaan ns. paremmille asuinalueille, kuten myös hispanot, aasialaisperäiset ect.

Kysymys ei ole mistään rasismista, vaikka rasismiolettamus antaakin kvasiliberaaleille loistavan lyömäaseen ja mahdollisuuden osoittaa kuviteltua moraalista ylivertaisuutta. Kysymyksessä on yksinkertaisesti kulttuurien välinen konflikti jossa toisella puolella on työntekoa, yrittäjyyttä, koulutusta
ja perhearvoja, vastuunottoa ja -kantoa arvostava kulttuuri, toisella puolella katkeroituneeseen uhriidentiteettiin (orjuus, rotusorto, kolonialismi tjsp.) perustuva fatalistinen rikollisuutta ja kanssaihmisten hyväksikäyttöä ihannoiva kulttuuri jossa omien väärien valintojen seuraukset selitetään erilaisista sortavista salaliitoista johtuviksi.

Rautalangasta vääntäen: Toisella puolella on kulttuuri jossa lapset näkevät tulevaisuutensa lääkärinä, insinöörinä, lakimiehenä etc. Toisella puolella on kulttuuri jossa lapset näkevät tulevaisuutensa viihdetähtenä, ammattiurheilijana, huumekauppiaana, gangbangerina, sosiaaliturvan varassa elävänä yksinhuoltajaäitinä tai ison lapsiparven eri naisten kanssa siittäneenä linnakundina.

Näiden kulttuurien raja ei noudata pelkästään etnisten ryhmien rajoja, yhtälailla poor white trash – kulttuuri pitää joukkoa valkoisia puoliksi ulkona yhteiskunnasta. Toisaalta opiskelevia ja uraa rakentavia mustia pidetään omien piirissä rotupettureina, acting white.

Eikä white flight ilmiön käyttövoimana ole pelkästään parempien asuinalueitten vetovoima, paikallisia etnisiä puhdistuksia tehdään myös mustien toimesta päivittäin. Näitä tempauksia joissa esimerkiksi kerrostalon portaikossa poltetaan säännöllisesti nuotiota ”vääränvärisen” perheen oven edessä on vaikea ymmärtää ilman rasistisia motiiveja. (Ai niin, rasistihan voi olla ainoastaan valkoihoinen.)

Itseäni ärsyttää suunnattomasti nykykäytäntö jossa ilmeisen tarkoitushakuisesti sekoitetaan monikulttuurisuus ja monietnisyys. Kulttuurihan on yhteisön keskeinen sanaton sopimus, yhteisön jakamat arvot ja uskomukset. Kulttuuri pitää sisällään käsityksen siitä mikä on oikein ja mikä on väärin, mikä on sopivaa ja mikä sopimatonta käytöstä. Kulttuuri on viitekehys joka ohjaa yksilön käyttäytymistä eikä yhteen yhteiskuntaan kerta kaikkiaan sovi keskenään perusteellisesti ristiriidassa olevia käsityksiä siitä mikä on oikein ja mikä on väärin.

Yhdysvallat on oiva esimerkki maasta jossa menestyneimmät alueet, jota Maunulakin käyttää esimerkkinä, ovat monietnisiä mutta kulttuuriltaan vahvasti yhtenäisiä. Menestyvän koulutetun keskiluokan kesken pystytään helposti elämään ilman etnisiä jännitteitä koska yhteisö jakaa samat arvot. Menestyksen eväät ovat olleet ja tulevat olemaan siinä, miten hyvin yhteisön jäsen sisäistää valtakulttuurin arvot eikä
tämä riipu millään tavalla ihmisen etnisestä taustasta, ihonväristä, seksuaalisesta suuntauksesta tai uskonnosta. Monikulttuurisuushan, ainakin miten sitä Euroopassa käytönnössä toteutetaan tarkoittaa kulttuurillisten reservaattien synnyttämistä, vähemmistöjen sulkemista valtakulttuurin ulkopuolelle ja integroitumisen estämistä.

Eurooppalaisen monikulttuuri-ideologian perustahan on 1960-luvun Saksassa jossa lähinnä turkkilaisperäisten gastarbeittereitten ei haluttu assimiloituvan saksalaiseen kulttuuriin koska heidän toivottiin palaavan sopivan ajan kuluttua kotimaihinsa. Eivätpä palanneetkaan.

Ruotsissakaan ei ollut suurempia ongelmia maahanmuuttajien kanssa niin pitkään kun siirtolaispolitiikan saneli tavoite ruotsalaistaa siirtolaiset mahdollisimman tehokkaasti.

Kulttuurin ja etnisyyden eroa tuntuu olevan erityisesti akateemisissa piireissä lähes mahdotonta ymmärtää koska akateeminen maailma on erittäin vahva monokulttuuri johon pääseminen edellyttää akateemisen maailman arvojen ja uskomusten, siis kulttuurin sisäistämistä. Kun akateemisessa maailmassa elävä ihminen kohtaa päivittäin etniseltä taustaltaan hyvin monenkirjavaa väkeä jotka jakavat hänen kanssaan samat arvot ja uskomukset, ajattelevat samalla tavalla, hänen on helppo sortua siihen harhakuvitelmaan että myös akateemisen maailman ulkopuolellakin kulttuurieroja ei ole, on vain ihmisiä jotka puhuvat äidinkielenään outoja kieliä, ovat ihonväriltään erilaisia ja syövät jänniä ruokia ja kuuntelevat kiehtovan erilaista musiikkia. Arkitodellisuus ns. normaalin kansan keskuudessa vaan on vähän toisenlainen kun kohdataan ihmisiä joiden käsitys esimerkiksi omaisuuden ja fyysisen koskemattomuuden suojasta poikkeaa valtaväestön normeista.

Jos tämän päivän yhteiskunnan väitettyä rasistisuutta pitää todistella vääryyksillä jotka ovat tapahtuneet aikana jolloin suurin osa tämän päivän aikuisväestöstä ei ollut vielä syntynytkään, argumentti on suunnilleen yhtä pätevä kuin jos tämän päivän ruokailutottumuskeskustelussa todettaisiin että historiallisesti nälkä on ollut Suomessa merkittävä kuolinsyy ja tämän vuoksi suomalaisten pitäisi syödä tuhdimmin.

Sakilaisten kulttuuri on sakilaisten kulttuuria ja roskaväki elää niin kuin roskaväki elää. Eikä tällä ole ihonvärin kanssa mitään tekemistä.

Epäilen ettei Maunula haluaisi kasvattaa lapsiaan sen enempää huumeghettossa kuin poor white trashin trailer parkeissakaan. Kunhan vaan kiillottaa kuviteltua sädekehäänsä.

TaRa:n vuodatus lyhennettynä ja käännettynä suomen kielelle. Rikkaat pärjää aina ja köyhäksi syntyneestä roskasakista ei kenenkään tarvitse välittää tuon taivaallista. Koskee muuten myös suomalaisia vähempiosaisia jos joku Lieksalainen työtön nahkapää jo alkoi riemuitsemaan. Anarko-libertaristeja ei olekaan Euroopassa juuri esiintynyt (eikä onneksi tule koskaan esiintymäänkään), joten tässäpä heidän näkemyksiään vähän malliksi.

Yhdysvalloissa eletään juuri nyt vedenjakajavuosia. Kongressin ja edustajainhuoneen vaalit saattaa vielä jonkin vuoden – jos oikein hyvin käy – voittaa Republikaaneja äänestävä vanhoillisesti ajatteleva valkoihoinen väestö, jonka on vaikeaa sulattaa elävänsä muiden kulttuurien seassa. Presidentinvaaleja he eivät luultavasti voita enää koskaan. USA:n väestön koostumus ja asenteet muuttuvat hyvin nopeaan tahtiin eikä kehitystä käännä enää mikään.

Valkoihoisen monokulttuurin kannattajilla niin Suomessa kuin USA:ssa on vielä yksi valttikortti hihassa. Muutto Venäjälle. Siellä aina ystävä.

Ehkäpä itsestään ja perheestään välittävien pinna on täyttynyt erilaisten daunsiftareiden ja hippareiden jatkuvasta mölötyksestä, narkkauksesta, jatkuvasta sosiaaliloikoilusta, sotkusta, hajusta seurauksin, että haluavat olla pitkän päivätyön jäölkeen edes hetken rauhassa samanlaisten ahertajien kanssa. Eteenpäin menevät kunnollisen elämänasenteen omaavat mustoset haluavat seurata valkolaisten esimerkkiä ja jättää mölöporukka omiin oloihinsa keinumaan ja hoilaamaan.

Aika moni tummaihoinen lähtee vetämään ghetoista välittömästi, kun heillä on siihen varaa. Kyse ei todellakaan ole mistään rasismista, vaan silkasta itsesuojeluvaistosta ja halutaan antaa läheisille mahdollisuus elää turvallisemmassa ympäristössä.

Olen aika monen menestyneen tummaihoisen suusta kuullut haastatteluissa, että heillä ei ole yhtään ikävä näitä levottomia ghettoja. Taitaa vain olla nykyään muotia vääntää joka asiasta jotain rasismia, kuka täyspäinen ihminen haluaa asua jossain lähiössä missä meuhkataan, sekoillaan, ryöstetään, myydään huumeita, vedetään viinaa/kamaa ja tapetaan ihmisiä lähes päivittäin.

Pinotgris: ”Republikaaneja äänestävä vanhoillisesti ajatteleva valkoihoinen väestö, jonka on vaikeaa sulattaa elävänsä muiden kulttuurien seassa. Presidentinvaaleja he eivät luultavasti voita enää koskaan. USA:n väestön koostumus ja asenteet muuttuvat hyvin nopeaan tahtiin eikä kehitystä käännä enää mikään.”

Höps! Republikaanit toki nykyisen edustavat pitkälti konservatiiveja. Monet latinot, jotka sopeutuvat USA:aan, äänestävät konservatiiveja, monet aasialaisetkin. Ei maahanmuuton luoma väestömuutos automaattisesti luo demokraateille etuasemaa, vain ehkä lyhyellä tähtäimellä, koska demut kalastelevat heidän ääniään. USA:ssa valtapuolueiden suhteet ovat kautta historian kohdanneet varsin yllättäviä muutoksia, joten repujen hautaaminen on aika lailla ennenaikaista. Yhdysvalloille on ominaista puolueiden varsin suuri liikkuvuus aatteissaan. Republikaanien viime vuosien oikeistolaissuuntaus teekutsuliikkeineen voi pian muuttua toisensuuntaiseksi politiikaksi. Näin on tapahtunut ennenkin.

Näitä luetaan juuri nyt