Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kyseenalaista ”patriotismia”

Marko Maunula
Blogit Americana 14.9.2009 16:01

Obaman vaalivoitto, väittely terveydenhoidon uudistuksesta, sekä suhtautuminen kidutukseen ovat pohjimmiltaan keskustelua patriotismista. Moderni oikeisto ei myönnä sitä edes itselleen, mutta heidän patriotisminsa on usein sulkeutunutta ja valikoivaa.

Viime aikojen poliittisten vääntöjen takaa löytyy, jälleen, vanha metapoliittinen kiista kahdesta Amerikasta. Tällä kertaa jotkut oikeistosta flirttailevat jopa maasta irtautumisen kanssa, aitoon 1860-luvun malliin.

Kaksi Amerikkaa on ollut toistuva teema amerikkalaisessa politiikassa. Pat Buchanan säikäytti amerikkalaiset kiihkeällä puheellaan kulttuurisodasta vuoden 1992 republikaanien puoluekokouksessa, edesauttaen osaltaan Bill Clintonin voittoa. Samalla vuosikymmenellä puheet sinisestä ja punaisesta Amerikasta nousivat yleiseen tietoisuuteen.

Vuosikymmen myöhemmin nuori chicagolainen politiikko Barack Obama nousi maineeseen yhden, maltillisen, ja kompromissihakuisen Amerikan puolestapuhujana. Vuoden 2004 demokraattinen puolekokous-puhe nosti miehen senaattiin ja viime vuonna Valkoiseen taloon. Republikaanien strategia ja puheet ”oikeasta Amerikasta” (Keskilänsi ja Etelä, maaseutu ja pikkukaupungit) ei toiminut.

Obaman harmiksi kompromissi ei ole toiminut, kuten keskustelu terveydenhoidon uudistuksesta osoittaa. Miljoonat republikaanit eivät ole valmiita edes keskustelemaan aiheesta, sillä he ovat enemmän huolissaan visiostaan kotimaansa luonteesta kuin itse terveydenhoidosta, väitän. He uskovat kahteen Amerikkaan, ja he ovat valmiita tappelemaan ”oman” Amerikkansa puolesta.

Terveydenhoidon uudistuksen kylätapaamiset, joukkotapaamiset, marssit ja muu sirkus antavat häiritseviä todistuskappaleita oikeiston keskittymisestä identiteetti- sekä eturyhmäpolitiikkaan sekä pöyristyttävään keskusteluun amerikkalaisuuden luonteesta. Myös absurdi salaliitto-tinkaaminen Obaman kansalaisuudesta kertoo oikeiston yrityksestä rajoittaa amerikkalaisuus vastaamaan heidän mielikuviaan.

Obama ei kykene kompromissiin niin kauan kun republikaanit ovat hysteeristen, väkivaltaa uhkavien, ja liittovaltiosta irtautumista kannattavien äänestäjien armolla. Republikaanit ovat kaksi Amerikkaa -strategiansa vankeja. Monet, kuten poliittiseen tapaamiseen saapunut nainen, kirjaimellisesti itkevät menetettyään ”heidän” Amerikkansa.

Demograafinen muutos on vankka tosiseikka. Kongressi ei ole enää valkoisten miesten oma klubi. Monikulturaalinen ja etnisesti kirjava Amerikka on jo tosiseikka. Demokraatit ovat hyväksyneet ja jopa juhlineet muutosta. Republikaanit taistelevat valon sammumista vastaan.

Jos republikaanit uskovat kahteen Amerikkaan, viime vaalitulos sekä demograafiset muutokset osoittavat, että ”heidän” Amerikkansa on niistä pienempi. Monet heistä eivät hyväksy yhtä Amerikkaa, demokratian tuloksia, tai maan muutosta. He uskovat omaan visioonsa Amerikasta enemmän kuin itse Amerikkaan. Heidän patriotisminsa on lipsumassa.

Soundtrack: Don McLean, American Pie.

PS: Lasten ja taiteiljoiden suusta