Kutsuiko Trump kaatuneita sotilaita luusereiksi – ja onko sillä mitään väliä?
Kuka enää yllättyy tai järkyttyy juuri mistään mitä Trump sanoo tai tekee?
Viime päivien Donald Trump –myrsky on kohdistunut The Atlantic -lehden juttuun, jossa lukuisat nimettömät tietolähteet sanovat Trumpin kutsuneen sodissa kaatuneita amerikkalaissotilaita luusereiksi.
Tietolähteiden mukaan Trump ei suostunut osallistumaan Ensimmäisen maailmansodan satavuotismuistopäivän vierailuun Aisne-Marnen sotilashautausmaalla, koska hän pelkäsi sateen sotkevan tukkansa.
Trump viittaisi myös sodassa kaatuneisiin amerikkalaisiin luusereina ja idiootteina, koska he antoivat henkensä Yhdysvaltojen puolesta. Saman reissun aikana hän myös kysyi avustajiltaan ”ketkä olivat tämän sodan hyviä kavereita” ja kyseenalaisti Yhdysvaltojen avun liittolaisilleen.
Kukin voi itse harkita uskooko juttuun vai ei. Nimettömät tietolähteet heikentävät aina uutisten luotettavuutta ja painoarvoa. Toisaalta tietolähteitä on useita ja he ovat toistaneet tarinansa myös muille julkaisuille.
Oli The Atlanticin juttu totta tai ei, se mahtuu meidän tuntemaamme kuvaan Trumpin persoonasta.
Kampanjansa alkusuoralla hän kieltäytyi kutsumasta senaattori John McCainia sotasankariksi, koska McCain jäi sotavangiksi. Trump myös hyökkäsi sodassa poikansa menettänyttä perhettä vastaan ja sortui sanasotaan sotalesken kanssa.
Trumpin maailmankuvassa ei ole paljon sijaa altruismille. Hän uskoo oman edun maksimointiin ja kummastelee ja epäilee eri tavoin ajattelevien ihmisten motiiveja.
Jupakan aiheuttamat reaktiot osoittavat jälleen republikaanien moraalisen dilemman. Isaac Schorr kirjoitti konservatiivisessa The National Reviewissa, että The Atlanticin juttu on täysin uskottava, mutta sitä ei olisi pitänyt julkaista, koska lehti ei nimeä lähteitään eikä juttu muuta kenenkään mielipidettä Trumpista.
Toisin sanoen, vaikka juttu on uskottava ja useimmat republikaanit tietävät Trumpin maailmankuvan, heidän äänestyspäätöksensä asialla ei ole vaikutusta. Totuudesta ja moraalista on tullut joustavia postmodernismin pelikappaleita.
He puolustavat kantaansa luovalla ”whattaboutismilla”. He uskottelevat muille ja itselleen, ettei Trump eroa Joe Bidenistä tai muista politiikoista. Vaihtoehtoisesti he manipuloivat itsensä uskomaan, että Bidenin presidenttiys merkitsisi kapitalismin ja Amerikan tuhoa.
Schorr on oikeassa sanoessaan, ettei mikään enää muuta kenenkään mielipidettä Trumpista – eikä ainakaan lähteensä salaava ja vaalien alle ajoitettu juttu. Kuka enää yllättyy tai järkyttyy juuri mistään mitä Trump sanoo tai tekee?
Mielipidetiedustelujen mukaan noin viisi prosenttia äänestäjistä ei ole vielä päättänyt ketä tukea marraskuun vaaleissa. Lukemaa on vaikea käsittää: kuka ihme vielä tarvitsee enemmän informaatiota voidakseen päättää äänestääkö Trumpia vai ei?
Soundtrack: The Housemartins, Happy Hour.