Kun Israelin kritiikki muuttuu antisemitismiksi: raja ylittyy kampusten protesteissa
Antisemitismi ja antisiionismi ovat aina olleet lähellä toisiaan. Yhdysvalloissa kampusten Gaza-protestit ovat yhä useammin ylittäneet rajan. Sympatia Gazan kärsimystä kohtaan on satunnaisesti rapautunut avoimeksi hyökkäykseksi juutalaisia vastaan.
Israelin herättämät intohimot todistavat antisiionismin ja antisemitismin suhteesta. Miten muuten voimme selittää Lähi-idän ainoan, suvaitsevaisen, sekulaarin ja tasa-arvoisen demokratian pakkomielteisen kritiikin?
Rohingojen vaino Myanmarissa, Etelä-Sudanin tilanne, Kiinan harjoittama uiguurien sulkeminen keskitysleireille ja muut humanitaariset kriisit jäävät taka-alalle, kun aktivistit lukevat siirtokuntien rakentamisesta Länsirannalle. Israelin vastustaminen tuo protestoijat kaduille paremmin kuin oikeat kansanmurhat.
Protestoijat vaativat Israelia aloittamaan yksipuolisen tulitauon. Harva muisti, että alueella vallitsi tulitauko ennen kun Hamas rikkoi sen lokakuun 7. päivä. Se tosiseikka, että sota loppuisi heti, jos Hamas laskisi aseensa ja vapauttaisi panttivangit, jäi huomiotta.
Sympatia pahimmasta juutalaisten joukkomurhasta sitten holokaustin haihtui nopeasti. Heti kun Israel lähti eliminoimaan siviilien raiskaajia ja massamurhaajia, huoli kääntyi Gazan ahdinkoon.
Voimme luonnollisesti kyseenalaistaa tavan, jolla Bibi Netanjahu on käynyt sotaa Hamasia vastaan. Mutta kun kampusten protestoijat ryhtyvät avoimesti hurraamaan järjestölle, jonka virallinen tavoite ei ole pelkästään Israelin tuhoaminen vaan juutalaisten kansanmurha, kyseessä on antisemitismi.
Oudointa on, että nämä kansanmurhaa haluavan, naisia ja seksuaalisia vähemmistöjä sortavan, uskonnonvapauden ja demokratian tukahduttavan terroristijärjestön ymmärtäjät ja sen propagandaa (tiedostaen tai tiedostamatta) toistavat kommentoijat tulevat juuri nyt poliittisesti valtaosin vasemmalta. Kampusten protestoijat hurraavat liikkeelle, joka heittäisi heidät välittömästi vankilaan tai ampuisi heidät Gazan kaduille.
Monet protestoijien hengenheimolaisista oikeutetusti tuomitsivat Charlottesvillen natsimarssin kesällä 2017. Siksikin on poikkeuksellisen irvokasta, että jotkut aktivistit nyt avoimesti käyttäytyvät vähintään yhtä uhkaavasti juutalaisia kohtaan ja komppaavat kansanmurhaa haluavaa terroristijärjestöä.
Pahimmat kiihkoilijat ovat nyt ryhtyneet kannustamaan Hamasia uusiin iskuihin, vaatien Tel Avivin tuhoa. ”Kuolema Amerikalle” -huudot ovat kaikuneet joissain mielenosoituksissa.
Joidenkin yliopistojen johto on hiljalleen havahtunut protestien irvokkuuteen. Fanaattiset ylilyönnit, juutalaisten vaino ja yritykset vaikeuttaa yliopistojen normaalia työtä ovat kohdanneet vastareaktion esimerkiksi Yalen ja Columbian kampuksilla.
Virkavalta on ryhtynyt pidättämään rettelöijiä. Kaikkien opiskelijoiden turvallisuuden takaaminen ja yliopistojen normaali toiminta vaativat toimia, ja hyvä että yliopistot ja yliopistot reagoivat. Mutta pitkällä tähtäimellä olisi hyvä, jos yliopistot kysyisivät itseltään ja opiskelijoiltaan, miksi he suvaitsevat ja kannattavat antihumanistisia asenteita sekä organisaatioita?
Jos uskot LGTBQ+-ihmisten tasa-arvoiseen kohteluun, uskonnonvapauteen, sukupuolten tasa-arvoon, demokratiaan ja monietniseen valtioon, et voi hurrata tai edes selitellä järjestön puolesta, joka on kaikkia näitä asioita vastaan. Jos Hamas voittaisi sodan ja Israel kaatuisi, Hamas toimisi tuhotakseen kaikki edustamasi arvot – heti juutalaisten lahtaamisen jälkeen.
Olisi toivottavaa, että yliopistot satsaisivat enemmän opettaakseen eettisesti ja loogisesti johdonmukaista ajattelua, joka perustuisi rehelliseen ja faktavetoiseen ajatteluun sekä historian tuntemukseen. Tuntemusten huutokuoro ja heikosti ymmärrettyjen sloganien toisto eivät ole vaihtoehto.
Soundtrack: Paul Simon, Silent Eyes