Kuka on amerikkalainen?
Presidenttikokelaskampanjoitaan painivat republikaanit ovat viime päivinä keskustelleet perustuslain 14. lisäpykälästä. Debatti on kiinnostava, sillä se menee koko amerikkalaisuuden ytimeen.
Jokainen Yhdysvalloissa syntynyt saa automaattisesti maan kansalaisuuden, jota ei voi ottaa pois. Tämä jus soli -käytäntö on yleinen läntisellä pallonpuoliskolla mutta erittäin harvinainen muualla. Yksikään eurooppalainen valtio ei anna kansalaisuutta syntymäpaikan perusteella.
Yhdysvalloissa laki juontaa juurensa sisällissotaa ympäröiviin vuosiin.
Yksi sisällissotaa edeltävä, kiihkeä poliittinen kysymys koski amerikkalaisuuden määritelmää. Etelän ja konservatiivien tuomarien hallitsema korkein oikeus päätti vuonna 1857, että afroamerikkalaiset eivät ole Yhdysvaltojen kansalaisia, joten he eivät saa nostaa oikeusjuttuja amerikkalaisissa tuomioistuimissa. Dred Scott v. Sandford -päätös kuohutti koko kansakuntaa ja ruokki sisällissotaan johtanutta kahtiajaon ilmapiiriä.
Kun sisällissota oli ohi, pohjoisen hallitsema kongressi päätti korjata tilanteen. Pohjoinen puski läpi perustuslain 14. lisäpykälän. Se takaa kansalaisuuden jokaiselle ihmiselle, joka on syntynyt Yhdysvalloissa. Pykälä takaa myös tasavertaisen käsittelyn kaikille oikeusistuimissa ja tekee siitä yhden vedotuimmista pykälistä amerikkalaisessa oikeuskäytännössä.
Pykälä laajensi amerikkalaisuuden käsitettä huomattavasti. Dred Scott -päätös määritteli amerikkalaisuuden rodun perusteella: valkoiset olivat amerikkalaisia, mustat eivät. Nyt länsirannikon kiinalaisten lapsista, intiaaneista ja afroamerikkalaisista orjien jälkeläisistä tuli kiistattomasti amerikkalaisia, jotka nauttivat tasavertaisista oikeuksista Yhdysvaltojen kansalaisina.
Laki on risonut konservatiiveja jo kauan. Republikaanit ovat valittaneet niin sanotuista ”ankkurivauvoista” eli laittomien siirtolaisten tarkoitushakuisesti Yhdysvalloissa synnyttämistä lapsista. Yhdysvalloissa syntynyt lapsi on maan kansalainen, joten hänen vanhempansa saavat, kiitos amerikkalaisen lapsensa, myös helpomman tien oleskelulupaan.
Ankkurivauva-tehtailua kiistatta tapahtuu. Tuhannet rikkaat aasialaiset, erityisesti kiinalaiset, saapuvat joka vuosi Yhdysvaltoihin synnyttämään vauvansa. Syntymän jälkeen he palaavat takaisin Kiinaan, tuore Amerikan kansalainen sylissään. Kansalaisuuspaperit tarjoavat heille mahdollisuuden jättää Kiina, jos tilanne niin vaatii.
Rikkaat kiinalaiset eivät huolestuta republikaaneja läheskään niin paljon kuin köyhät latinot. Donald Trump nosti aiheen pöydälle reilu viikko sitten väittäen, että hänen lakimiehensä ovat löytäneet keinon, jolla Yhdysvallat voi laillisesti evätä maassa syntyneiltä vauvoilta kansalaisuuden.
Trump oli väärässä. Laki on aukoton ja testattu ennakkotapauksissa. Silti keskustelu automaattisesta kansalaisuudesta otti nopeasti tuulta. Muutamat presidenttiehdokkaat tarttuivat aiheeseen.
Kuvernööri Scott Walker komppasi ensin Trumpia, sanoi sitten, ettei tiedä mitä ajattelee, ja lopuksi ilmoitti tukensa 14. lisäpykälän pitämiselle entisellään. Jeb Bush nosti esiin kiinalaiset ankkurivauvat mutta ilmaisi silti tukensa laille. Intiassa alulle pantu mutta Yhdysvalloissa syntynyt Bobby Jindal on myös puhunut ankkurivauvoista.
Hyökkäys 14. lisäpykälää vastaan ei tuota tulosta, mutta sen esilletulo kertoo joidenkin republikaanien parissa edelleen elävästä muukalaiskammosta.
Miljoonat anglosaksilais-germaanista alkuperää olevat protestanttiset amerikkalaiset ovat pelänneet outoja tulijoita kautta maan historian. Fobioita ovat synnyttäneet katoliset irlantilaiset, italialaiset, juutalaiset, kiinalaiset ja aasialaiset, puolalaiset – ja myös suomalaiset. Nyt suurimpien pelkojen kohteena ovat latinot – maan suurin etninen vähemmistö.
Kiista amerikkalaisuuden olemuksesta elää edelleen, mutta Trumpin edustama koulukunta on jatkuvasti kutistuvassa vähemmistössä. Trump ei voita tätä debattia, mutta niin kauan kun se jatkuu, mies vaikeuttaa puolueensa yrityksiä vedota ei-valkoisiin äänestäjiin.
Soundtrack: Neil Diamond, America