Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kristittyjen oikeasta ja kuvitellusta vainosta

Marko Maunula
Blogit Americana 2.1.2011 18:00

Joulun alla paavi Benedict XVI sanoi kristittyjen olevan maailman vainotuin uskonnollinen ryhmä. Kristityt kokevat vainoa sekä kehittyvissä, valtaosin ei-kristillisissä maissa, mutta myös läntisessä maailmassa, paavi sanoi. Hän on oikeassa – mutta vain osittain.

Mitä Lähi-Itään ja Afrikkaan tulee, paavin argumentti kuulostaa hyvinkin järkeenkäyvältä. Islamistien väkivalta esimerkiksi Nigerian, Irakin, ja Egyptin kristittyjä kohtaan on pelottava ja edelleen voimistuva ilmiö. Esimerkiksi Irakin kirkot, maailman vanhimpiin kristillisiin yhteisöihin kuuluvat seurakunnat, ovat väkivallan ja muun vainon jäljiltä liki katoamisen partaalla.

Länsimaiden luopuminen vanhoista kristillisistä perinteistä ja symboleista pelottaa paavia. Silti, hänen väittämänsä länsimaisten kristittyjen kokemasta ”sofistikoituneemmasta vainon muodosta” ovat liioittelua. Ymmärrän paavin huolen, mutta Lähi-Idän ja Afrikan kristittyjen oikean ja konkreettisen vainon rinnastaminen moniuskoisen ja sekulaarin maailmankatsomuksen nousuun lännessä kuulostaa pahalta perspektiivin menetykseltä.

Olen kirkossakäyvä ja vakaumuksellinen kristitty. Käännyin katolisuuteen kolme vuotta sitten, pitkien teologisten pohdiskeluiden jälkeen. Uskon täysin Nikean uskontunnustukseen. Silti, väitteet minun ja uskonveljieni, niin katolisten kuin protestanttienkin, vainosta hämmentävät minua perinpohjin.

Oikeistolaiset uskonveljeni ovat jo vuosia paasanneet ainakin täällä Yhdysvalloissa sekulaarista sodasta joulua, kristinuskoa, sekä maan uskonnollisia perinteitä vastaan. He tulkitsevat yhä moniuskoisemman maan realiteetit sekä normaalin kohteliaan kunnioituksen ilmaisut, kuten esimerkiksi ”Merry Christmas” -toivotuksen syrjäyttämisen neutraalimmalla ”Happy Holidays” -tervehdyksellä anti-kristillisenä salaliittona.

Tarkkaillessani vakaan uskonnollista ja valtaosin kristillistä Amerikkaa, sekä kirkkojen täpötäysiä penkkirivejä ja parkkipaikkoja, minun on raavittava päätäni väitteille vainosta.

Jopa päivätyössäni akateemisessa maailmassa, jossa uskomus materian ihmeelliseen kykyyn luoda itsensä tyhjästä käy usein ”tieteellisestä” ja ainoasta täyspäisestä selityksestä, ateistiset työkaverini valtaosin suhtautuvat minuun ja muihin uskonnollisiin kollegoihini hiljaisella hyväksynnällä. Satunnaiset vitsit tai yllättyneet reaktiot uskonnollisuuteeni ovat pahimmat ”sorron” merkit.

Itse asun vahvasti juutalaisessa naapurustossa. Kuten muut naapurini, toivotan ortodoksijuutalaisille naapureilleni hyvää hanukkaa, kristityille hyvää joulua, ja muille neutraalisti hyviä juhlapyhiä. Tämä on mielestäni hyvää käytöstä monikulturaalisessa yhteisössä, eikä esimerkki kristinuskon perinteiden tietoisesta hävittämisestä länsimaissa.

Toisten perinteiden ja maailmankatsomusten kunnioittaminen ei ole kristittyjen sortoa. Omien teologisten uskomusteni ja vakaumisteni pakottaminen muille ei ole myöskään hyvää kristillisyyttä. Amerikkalainenkin yhteiskunta on sekularisoitunut, mutta se ei merkitse kristittyjen vainoa. Sekularisoituminen on jossain määrin jopa kristinukson perusteiden kunnioittamista. Viimeksi kun tsekkasin, raamatussa Jeesus puhui jotain antamisesta Jumalalle sen mikä on Jumalan, ja keisarille sen mikä on keisarin.

Soundtrack; Sufjan Stevens, Casimir Pulaski Day.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Havaintosi ja niistä raportoiminen eivät välttämättä kerro niinkään eri uskontokuntien vainoamisesta ja/tai sen oikeutetusta pelosta kuin siitä että olet kotoutunut sinne USAn etelään hyvin ja samalla omaksunut mainiosti myös oman navan ympärillä pyörimisen.
Harvan meistä kokemusympäristöön mahtuu yhtään minkään uskonnon vainoaminen – itse en ainakaan tunne yhtäkään tälläistä kokenutta henkilöä. Ja ylenkatsominen on aivan eri asia kuin vainoaminen.

Aika yllättävää kuulla, Marko, että olet kääntynyt katolilaisuuteen. Ihan mielenkiinnosta kysyisin mitä ajattelet kirkon suhtautumisesta ehkäisyyn, avioeroon, homoseksuaalisuuteen, paavin erehtymättömyyteen tai pappien selibaattiin. Nämä neljä asiaa ovat asioita jotka itsessäni tökkii kun katolilaisuudesta puhutaan, vaikka muuten suhtaudunkin kirkkoon pääosin myönteisesti.

Hyvä Luterilainen: Olen monessakin asiassa eri mieltä kirkkoni kanssa, mutta katolilaisuus ei aina edellytä täsmälleen samaa marssitahtia paavin kanssa joka asiassa. Esimerkiksi seksuaalisuuteen ja ehkäisyyn liittyvissä asioissa olen useinkin eri mieltä kirkon virallisen kannan kanssa; abortin suhteen en niinkään. Kääntymiseni perustui ennen kaikkea näkemyksiini sola fide ja sola scriptura –doktriineista, joissa katolisen kirkon opetukset sekä logiikka vetosivat minuun huomattavasti Lutheria vahvemmin.

Egyptissä asuvana pitää kommentoida täkäläistä menoa. Minä ja monet muut uskomme, että räjäytyksellä kirkon edessa on poliittinen agenda, eikä se ole vainoa kristittyjä kohtaan. Tuomittava asia tietenkin.
En mitenkään voisi käyttää egyptin kristityistä sanaa vainotut. He elävät ihan tavallista vapaata elämää vähemmistönä islamilaisessa maassa. He käytttävät symboleitaan, kaapujaan aivan vapaasti. Maa on kirkkoja pullollaan, täällä Aleksandriassa niitä on paljon ja isoja. Kirkonkellot soivat vapaasti, kristittyjen koulut toimivat vapaasti, käyvät työssä ja elävät kuin muutkin.
Kuinka muslimien asia vähemmistönä kristityissä maissa? Suomessa huivit inhottuja tai kiellettyjä, moskeija rakennukset eivät saa rakennuslupaa, koulut eivät saa toimintalupaa, minareetteja ei saa olla eikä ääntäkään kuulua.

Egyptin kristityt eivät salli jäseniensä kääntyä muslimeiksi. Joka näin tekee, hänet viedään poliisin toimesta kirkkoonsa, joka pättää mitä tehdään. Nämä ihmiset katoavat. Tällainen ruokkii puheita ja huhuja tavallisen kansan kesken. Joskus kuulee ihmisten kertovan, että kirkon alla on leijonia, käärmeitä tms näitä käännynnäisiä varten.. Miksei kirkko tee mitään katkaistakseen huhupuheet? Mikseivät kristityt saa kääntyä kun itse kristityt käännyttävät työkseen?
Kuka on vainoaja?
Onkos taas niin, että se koira älähtää, johon kalikka kalahtaa?

Hyvä Marko, en täysin ymmärrä miten voit olla katolinen ja silti kritisoida Paavia. Keskeistä katoliselle kirkolle on ajatus siitä, että paavius perustuu apostoli Pietarin perinnölle ja että Paavi on erehtymätön uskonasioissa. Paavihan on Jumalan lähettiläs maan päällä. Yhtä hyvin voisi sanoa että ”olen harras kristitty, mutta en jaa kaikkia Jeesuksen näkemyksiä”.

Usko ja etiikka sekä kollektiivisiä että henkilökohtaisia kysymyksiä, myös katolisuudessa. Kirkon hierarkia toimii hieman kuin armeija: sinun ei tarvitse olla joka asiassa samaa mieltä, mutta sinun pitää totella – ainakin periaatteessa. Uskon hierarkioihin ja kirkkoon, mutta uskon myös ihmisen kykyyn ja valta määritellä oikeus ja etiikka pienemmissä kysymyksissä ja/tai synneissä. Ehkä tämä ei ole sataprosenttista doktriinin seuraamista ja tottelemista, mutta oma uskoni tai rippipappini ei odota minun, tai muiden seurakuntalaisten, olevan “paavillisempia kuin paavi itse.”

Olen protestantti seuraavasta syystä:

Sola fide, sola gratia (latinaa, ”yksin uskosta, yksin armosta”) tarkoittaa protestanttisessa uskonpuhdistuksessa sitä, että ihminen on vanhurskas eli kelpaa Jumalalle, kun hän uskoo (Jeesuksen sovitustyöhön), ei siis omien hyvien tekojensa perusteella. Hyvät työt ovat lähimmäisiä, ei pelastusta varten. Periaate eroaa katolisesta näkemyksestä, jonka mukaan ihminen tulee samoin vanhurskaaksi uskon kautta, mutta vanhurskauttava usko sisältää aina hyvät teot, sillä se liittää Kristukseen.

Lasken itseni kristityksi, luterilaisen kirkon jäsen olen ja pysyn, mutta yritän nähdä perussanoman kaiken mytologian verhon takaa.

Ymmärrän pelastuksen, taivaan ja helvetin vertauskuviksi ihmiskunnan tulevaisuudesta. Yksilön elinaika on rajallinen, mutta iankaikkinen elämä meillä on lapsissamme. Ja meidän sukupolvemme teoista, suurista ja pienistä, riippuu millaisessa maailmassa he joutuvat elämään.

Jumalan puolestaan käsitän inhimillistetyksi vertauskuvaksi kaikesta elämää suuremmasta hyvästä, kuten rakkaudesta, ihmisoikeuksista ja yksilön vastuusta. Jumalan taholta meillä ei ole mitään pelättävää, mutta haaste on tehdä maailma paremmaksi paikaksi. Maailmanhistoriallisella mittapuulla pohjoismaiset demokratiat ovatkin varsin lähellä paratiisia. Helvetin taas voi nähdä päivittäin TV:stä, jossa isien pahoja tekoja kostetaan useampaan polveen.

Vertaus kuolemanjälkeisestä elämästä tuo tämän henkilökohtaiselle tasolle. Perusitsekäs ihminen kun piittaa enemmän oman sielunsa pelastamisesta kuin lastensa hyvinvoinnista. Naapurin lapsista nyt puhumattakaan.

DG, tarkoittaako tuo kommenttisi samaa, kuin että ottaisi vakuutuksen yhtiöstä, joka on vain paperilla olemassa ja sen lupaamia korvauksia ei kukaan edes odota?

Ajatus maailmankaikkeuden syntymiseen tyhjästä on se, mihin tähänhetkisellä tiedeymmärryksellä päästään. Ja se kaikitenkin mahtuu luonnonlakeihin – noissa erikoisolosuhteissa. Mitkään havaitut tosiasiat eivät ainakaan sitä tue, että olisi ollut joku valkopartainen ukko syntyä järjestämässä. Jumalan osallisuudella tai osattomuudella ei ole merkitystä luonnontieteen teossa, kuten varmaan sulle on sanottukin.

Hyvat kommentaattorit,
ajattelisin itse, etta olemme kristittyja – katolisia tai protestantteja – koska kristityn kirkon sanoma on lahimmaisenrakkauteen, maallisten ja kaikkien tekojen anteeksiantamukseen perustuva, ja siihen, ettei yhtakaan tuomita kadotukseen. Olemme joko vanhempiemme toimesta tahan seurakuntaan otettuja tai myohemmin.

Viittaan kirjoittamaani ylla kokemuksistani, mutten kanna kaunaa sen paremmin katoliselle isa B:lle [joka ei suostunut kastamaan lastani, joka oli vain puoliksi katolinen] kuin en muillekan muille sielunpaimenille, joilta on unohtunut se, etta he edustavat Jumalaa maanpaallisessa elamassa.

Markon tavoin, en ’niele’ kaikkea kirkon opettamaa – mielestani kirkon piirissa sallitaan aika tavalla keskustelua ja yksilon omaan ajatteluun perustuvaa debattia niin taalla Yhdysvalloissa kuin erityisesti Suomessa valtionkirkossamme.

Itse ajattelen kristilliseen sanomaan kuuluviksi kaikkien luotujen kategorisen pelastuksen – en siis usko lainkaan joidenkin meista joutuvan kadotukseen; kun Jumala on viisas ja luonut meidat kuvakseen, miksi kukaan tanne maan paalle syntyneista olisi kelvoton muualle kuin taivaaseen? Tasta on Suomessa takavuosina kaynyt keskustelua myos evl-kirkosta tuokioksi erotettu pastoi, joka kirjoitti kirjan vakuuttaen, ettei kukaan joudu ’kadotuksen’.

Vanha testamentti on osa symbolista kirjoitusta, jota ei tule tulkita kirjaimellisesti. Mielestani proetestanttisissa kirkoissa on joskus oivallettu tama, ja annettu arvo ihmisten alyllisyydelle ja arvostelukyvylle. On tietenkin maailmantilanteessamme aivan outoa, ellei kirkkomme olisi oivaltanut sita, etta ehkaisy tai syntvyyden saannostely olisi tarpeellinen. Katolisessa kirkossa pidan myos sangen outona sen, etta naimattomuuteen vannoutunut sielunpaimen tai Jeesuksen sisaret voisivat antaa ohjeita perhe-elaman suhteen tai toimia avioliittoneuvojina, elleivat siihen ole muutoin kultivoituneet.
Katolisilla on kaunis ja lohdullinen tapa rippi, jossa pappi Jumalan edustajana antaa anteeksi kunkin mielta painavat teot; protestantissa kirkossa rippi on yleinen, vahemman pragmatistinen [etta tulisi lukea sovitukseksi vaikkapa viisi ’hailmarya’] Yhtakaikki, kuten sanoin, kaikki perustuu anteeksiantamukseen ja sovitukseen. Muinoin rippikoulussa mulle opetettiin synnin tarkoittavan erityisesti erkanemista Jumalasta, ja ajattelen sen tarkoittavan erityisesti kauneudesta ja lahimmaisen pyyteettomasta auttamisesta erkautumista; ajattelin, etta synti olisi jonkinlainen moraalien rappio ennemmin kuin yksittainen teko.

Mun mielestani kristillinen sanoma on ylivertainen.

Protest-antti: jäykän yksilökeskeisesti ajatellen tuolta voi tuntua. Mutta kun ajatuksen laajentaa koskemaan suurempaa yhteisöä ja koko maailmaa, on selvästi nähtävissä että lähimmäisenrakkaudella, maltillisuudella ja koston kierteistä pidättäytymällä on yhteiskuntaa kehitetty paremmaksi kaikille, verrattuna maihin joissa vieläkin vallitsevat kahden vuosituhannen takaiset ajattelutavat, tiukka lakiuskonto, silmä silmästä jne. Ja ne saadut korvaukset ovat nähtävissä, köyhäkin suomalainen on käsittämättömän rikas verrattuna keskivertoihmiseen kautta maailmanhistorian, vaikka luonnonolosuhteet ovat ihmiselle ankarat.

Yhtiö ei ole olemassa ”vain paperilla”. Mytologian takana on selkeä yleisinhimillinen etiikka. Se ei toki ole uusi eikä ainutlaatuinen, itse asiassa monilla vapaa-ajattelijoilla on sama idea vastustaessaan dogmaattista lakiuskontoa oman järjen ja omantunnon korvikkeena. Mutta sehän vain vahvistaa sanomaa, juuri sitä Jeesuskin usein peräänkuulutti.

Mytologia on tarkoitettu nautittavaksi ja pohdittavaksi, ei sellaisenaan nieltäväksi kuin iltalehden lööppi.

Ei-älykäs suunnittelija: Tiede ja usko eivät ole toistensa vihollisia eivätkä ristiriidassa keskenään. Jos se ”valkopartainen ukko” on inhimillistetty esikuva niille voimille jotka synnyttivät maailmankaikkeuden, silloin se ”valkopartainen ukko” loi maailmankaikkeuden. Mutta ajattelua ei todellakaan tarvitse lopettaa siihen. Mitä ne mielikuvan takana olevat voimat pitävät sisällään, eli millaisia työkaluja ja piirustuksia ”ukko” käytti, sitä tiede selvittää.

Raamatussa ensimmäinen ihmiselle annettu tehtävä oli nimetä kaikki mitä maailmassa on, ja se työ jatkuu edelleen.

DG: Kun menet ajokouluun ja suoritat kortin, ei teoriakokeessa tai inssiajossa kysytä sitä, mikä nyt oli jumalan osuus tässä suorituksessa. Vaikka katsastusinssi ja ajokoetta suorittava oppilas olisivat kuinka uskovaisia, ei heidän tarvitse kirjoittaa jumalan merkityksestä suoritukseen ajotutkinnon todistukseen tai ajokortin taakse. Sama asia tieteessä,

Uskoisin, etta kirstittyjen tuntema vaino on kouriintuntuvampaa Euroopan kansallisvaltioissa, kuin Amerikassa; taalla USA:ssa ei arkipaivan krsitillisyys juurikaan ole vainon kohteena. Vallitsee kutakuinkin pluralismi, everyone for himself. On myos tilaa ja tahdikkuutta pitaa oma uskontonsa eika tyrkyttaa sita toisille ja toisten hyvaksyttavaksi.

Mutta juuri maissa, joissa on vanhat kristilliset kirkot:, Etiopia, Egypti, Irak…on konflikteja ja vainoa.
Euroopassa on kaynnissa muslimiekspansio, ja huoli perinteisen valtauskontomme ja meilla suomalaisilla valtionuskontomme kohtalosta seka siihen pohjautuvasta kulttuuriperinteesta on suuri. Ei kyse ole yhta paljon uskonnon tunnustajien vainosta kuin koko elamanpiirimme kyseenalaistamisesta ja vainosta. Tama on nahdakseni totta silloin kun keskustellaan kiivaasti suvivirren ja jouluvirren veisaamisesta, tai joulun symbolisen kuvaelman esittamisesta. Paavi Benedictus on oikeilla jaljilla – on syytakin olla huolissaan. Jos ei vainoa olekaan, on hivuttava prosessi meneillaan; kaikkein korneinta on tietysti, etta omaa kulttuuriperinnettamme ja kristillista arvoperustaa (jolle perustalle siviililakimmekin pohjautuvat) ovat kyseenalaistamassa ja kieltamassa myos useat ’omamme’. Tuolloin kiellamme jotain, joka on kasvattanut meidat juuri tahan kulttuuriin kuuluviksi, ja tama on nahdakseni kayunyt painsa ilman vakivaltaa tai uhkausta, tai lahjomista, ja tata arvomaailmaa kunnioittaviksi.

Vaikka katolilaisuus on mielletty hieman vanhakantaiseksi ja perinteisiin, jopa latinan kieleen osin, jämähtäneeksi uskoksi, näyttää Paavi ottaneen uusia askeleita modernisoinnin tiellä viime aikoina. Niistä Big Bangin hyväksyminen maailmankaikkeuden synnyssä lienee aika radikaali kannanotto.

Tosin Paavi ymmärtää niin että tapahtumassa olisi ollut kyse nimenomaan Jumalan luomistyötapahtumasta, ja että Raamatun luomiskertomus olisi käsitettävä abstraktisena tapahtumana, eikä kirjoitusten mukaisena. Tämäkin on jotain aivan uutta siltä taholta.

Tuskinpa meillä kellään ihmisellä, tiedemiehet mukaanlukien, onkaan vielä viimeistä tietoa siitä, mitä Jumala tai jumaluus/jumaluudet ovat, ja onko niitä, ja mikä on kaikkiaan ns. maailmankaikkeuden olemus, kun otetaan huomioon pimeän aineen ja energiankin olemassaolo, ja että n. 4 prosenttia on vain tieteen nykyisin havaitsemaa materiaa koko kaikkeudestamme.

Katolilaisuudessa on kuitenkin paljon myös sellaista mystiikkaa ja hartautta, joka täyttää ihmisten tarpeita tässä muutoin pinnallisessa ja raadollisessa maailmassa. Suomalainen esimerkki katolilaisuuden valinneesta julkkishenkilöstä on mm. perussuomalaisten Timo Soini.

”Niistä Big Bangin hyväksyminen maailmankaikkeuden synnyssä lienee aika radikaali kannanotto.”

Vatikaani hyväksyi sen itse asiassa ennen tiedeyhteisöä. Yksi maailmankaikkeuden laajenemisen ja alkuräjähdysteorian keksijöistä oli katolinen pappi, Georges Lemaître.

”Katolilaisuudessa on kuitenkin paljon myös sellaista mystiikkaa ja hartautta, joka täyttää ihmisten tarpeita tässä muutoin pinnallisessa ja raadollisessa maailmassa. ”

Aivan niin, ”mork”: Koko kristillisessa kirkossa on sellaista, jota ilman tassa maailmassa olisi sangen lohdutonta. ’Tassa maailmassa’ olevista asioista tosin, luonnon kauneus, pienten lasten viattomuus ja ’viisaus’ ovat joitakin asioita, joilla selviaa. On viela joitakin ihmisia, aikuisiakin, jotka luovat ymparilleen sellaisen ilmapiirin, ettei sen piirissa vallitse kuin innostus ja toivo, sanoisinko ’jumalallisuus’. Noita jumalallisia ovat edelleen esteettiset nautinnot: ihanan ihmisaanen laulu; hyvin kirjoitettu kirja; kauniisti riimitelty runo; elokuva, joka esittaa meidan ihmisten yksinkertaisuutta; ruoka, joka on puhdasta ja maittavaa, ja jonka saa nauttia kauniissa ymparistossa. Mutta monilta osin, tama on mielipeteeni, kristillisessa uskossa saarnattava ’helvetti’ on taalla ja nyt. Sellainen ehdollisuus, etta joudumme helvttiin tai taivaaseen viime selvittelyssa, ei kuulu minun uskoni piiriin. JUmala, joka on luonut meidat kuvikseen, ei voisi sallia kenenkaan joutuvan kadotukseen.

Mielestani usko tai maailmankatsomus, jota ei epistemologisesti voi todistaa, ja tieteenteko eivat ole yhteensovittamattomia. Uskoisin, etta Vatikaanissa tallaisia pohdistaan kuumeisesti, jotta kristikuntaa voitaisiin pitaa ’ajan tasalla’ siita, miten tieteellisyysversiot sovitetaan dogmiin ja doktriineihin. Sellainen ei kai kuitenkaan ole tarpeen, vai onko? Ainoa pragmaattisesti myonnettava maailmalle asia taitaa olla vaestonkasvun rajoittaminen. Ei voida enaa ’tayttaa maata’, ja pappien tulisi kyeta ymmartamaan perheiden, naisten oikeus syntyvyydensaannostelyyn.

Raamattu sanoo; KAIKKI jotka uskovat Jeesukseen ja ovat Hänen seuraajiaan joutuvat vainottavaksi. Se ei aina tarkoita sitä että sinut suljetaan vankityrmään tms, vaan jo se että lähisukulaisesi, työtöverisi tms alkavat halveksua sinua avoimesti, sinut ohitetaan yllenyksistä jne jne

Katollilaisuudesta sen verran, että se on niin monessa niin pahasti harhassa että itse en voisi kuvitellakkaan moista kirkkoa omaksi hengelliseksi kodikseni sanoa, enkä sen pöydästä syödä.

Vielä, se on tulee olemaan paavin myötäavustuksella näkyvin kirkko joka lopunajassa (siis aivan pian) tulee avoimesti olemaan jakamassa Jerusalemia, ja toivottamassa tervetulleeksi antikristusta kristuksena jne… Jos juuri on paha koko kasvi on myrkyllinen, vaikka onkin kiva saada ostaa synnit anteeksi? (sorry, mutta näinhän ave mariat lukemalla sanotaan tapahtuvan, kun taas Sana opettaa että vain Jeesuksen VERI puhdistaa meidät kaikesta synnistä!

Usko lopunaikana on kestävä jos seisot Kristus kalliolla, mikään kirkko ei ole oleva kyllin vahva varjellakseen sinut eksytyksiltä, mutta Jeesukseen kätkeytyminen ja Sanaan turvautuminen on turva ja rauha.

Näitä luetaan juuri nyt