Kristinusko demokratian edelle: Sohrab Ahmari uskoo, että traditionaalisten kristittyjen on käytävä sotaan liberaaleja arvoja vastaan
Kiista kristinuskon ja demokratian suhteesta kiteytyy Yhdysvalloissa Sohrab Ahmarin ja David Frenchin julkiseen väittelyyn. French puolustaa demokraattista oikeusvaltiota.
Debatti kristinuskon suhteesta trumpismiin, demokratiaan ja amerikkalaiseen poliittiseen traditioon leimahti kesällä 2019 ja kytee pinnan alla edelleen. Kiista kiteytyy Sohrab Ahmarin ja David Frenchin julkiseen vääntöön kysymyksestä, voivatko kristinusko ja usko läntisen liberalismin periaatteisiin elää samassa ruumiissa ja uskonnollisessa yhteisössä.
Ahmari on New York Postin pääkirjoitustoimittaja. Hän on Teheranissa syntynyt entinen ateisti, joka varttui aikuisuuteen Yhdysvalloissa. Voimakkaan uskonnollisen herätyksen myötä hänet kastettiin katoliseen kristillisyyteen vuonna 2016.
French on evankelikaalinen kristitty, joka palveli Irakin sodassa. Etelän kasvatti syntyi Alabamassa ja asuu nykyisin Nashvillessä. Siviiliin siirryttyään hän on rakentanut näkyvän uran poliittisena kommentaattorina.
Molemmat miehet ovat koulutukseltaan lakimiehiä. He ovat erittäin älykkäitä, hyvin lukeneita ja sanavalmiita oikeistolaisia konservatiiveja. Silti heidän suhtautumisensa amerikkalaiseen demokratiaan ja klassiseen liberalismiin eroavat kuin yö päivästä.
Kesällä 2019 Ahmari julkaisi kirjoituksen ”Against David Frenchism”, jossa hän hyökkäsi kärkevästi Frenchin klassista liberalismia vastaan.
Uutinen drag queen -lukutunnista kalifornialaisessa kirjastossa sai Ahmarin raivoihinsa. Hän uskoo Yhdysvaltain olevan keskellä kulttuurisotaa, jossa on ainoastaan voittajia ja häviäjiä. Yhteiskunnan on turvattava perinteinen kristillinen moralismi vaikka lain voimalla. Frenchin luottamus, että vapaa yhteiskunta turvaa myös kristittyjen oikeudet, oli Ahmarin mielestä hulluutta.
Ahmari uskoo, että traditionaalisiin arvoihin uskovien kristittyjen on käytävä sotaan liberaaleja arvoja vastaan. Kristittyjen on tuhottava liberaalien uskottavuus ja heidän instituutionsa. Teokraattinen yhteiskunta ja sananvapauden rajoittaminen ovat hänen katsannossaan hyväksyttäviä kansaunnan moraalin pelastamiseksi.
French painottaa vapauden olevan keskeinen osa kristillistä etiikkaa. Hän on lakimiehenä ajanut uskonnollisten kansalaisten ja -instituutioiden oikeuksia käräjätuvassa. French puolustaa amerikkalaisten oikeutta toimia uskonnollisen vakaumuksensa mukaisesti, ja hän uskoo demokraattisen oikeusvaltion olevan paras systeemi näiden oikeuksien takaamiseksi.
Debatti kiihtyi uudelleen marraskuun vaalien alla, ja republikaanien sisällissota puolueen tulevaisuudesta antoi liekeille uutta happea.
Ahmari syleili trumpismia, sillä hän näkee kulttuurisodan eksistentiaalisena taisteluna Yhdysvaltojen sielusta. Sodassa ei voi puhua kauniisti nyansseista. Vastapuoli haluaa tuhota kristillisen moralismin, ja kristittyjen on iskettävä takaisin samalla voimalla. Ahmari nyökytteli hyväksyvästi Donald Trumpin edustamalle raivon politiikalle.
French on ollut eräs äänekkäimmistä Trumpin kriitikoista, ja konservatiivinen kolumnisti Bill Kristol yritti houkutella Frenchia anti-Trump konservatiivien presidenttiehdokkaaksi vuonna 2016. French näkee Trumpin presidenttiyden vaarallisena amerikkalaiselle demokratialle ja moraalille.
Vaalitappion jälkeen Ahmari on jatkanut samalla ideologisella linjalla. Toukokuun alussa hän tviittasi olevansa sovussa ”Kiinan hallitseman 21. vuosisadan kanssa”, ilmaisten sen klassisen konfutselaisuuden olevan parempi vaihtoehto kuin ”dekadentti ja typerä jälki-liberaalinen Amerikka”.
Useimmat konservatiiviset kommentaattorit uskovat Frenchin voittaneen debatin, myös miesten verbaalisen kohtaamisen syyskuussa 2019. Silti konservatiiviset älyköt ovat tämän päivän republikaanisessa puolueessa altavastaajia.
Republikaanit ovat sitoneet tulevaisuutensa Trumpiin ja trumpismiin. Kampanjat äänestyslainsäädäntöjen muuttamiseksi, Liz Cheneyn kaltaisten Trumpin kriitikkojen savustaminen puolueen johtopaikoilta sekä massiivisen vastarinnan politiikka kongressissa osoittavat Ahmarin kannan suosion republikaanisen kentän parissa.
Kulttuurisodan oikea laita on jo kauan ihaillut Vladimir Putinia ja Venäjän kampanjaa perinteisten arvojen puolesta. He haluavat valjastaa Washingtonin koko voiman puolustamaan konservatiivisia kristillisiä arvoja ja tuhoamaan sen kriitikot.
Ahmari mahtuu samaan poliittis-ideologiseen jatkumoon, mutta hän ilmaisee tavoitteensa avoimemmin kuin republikaaniset politiikot, vie ideat niiden loogiseen johtopäätökseen. Ahmari ei ole kiinnostunut demokratiasta periaatteena niinkään kuin vallan instrumenttina.
Vilkaisu tämän hetken amerikkalaiseen politiikkaan osoittaa, että Ahmari ei ole yksin.
Soundtrack: Blind Faith, Can’t Find My Way Home.