Kriittinen rotuteoria nosti katteettoman hysterian ja raivon: protestoijat marssivat kuviteltua salajuonta vastaan

Politiikot reagoivat. Heinäkuun alkuun mennessä 22 osavaltiota oli joko kieltänyt tai aikeissa kieltää teorian opettamisen lailla.

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Riita kriittisen rotuteorian opettamisesta amerikkalaisille koululaisille on kuin Yhdysvaltojen tyhmimpien poliittisten huutokisojen kiteytymä. Tietämättömyyden antama varmuus yhdistettynä fundamentalistiseen poliittiseen raivoon tarjoaa erinomaisen esimerkkitapauksen amerikkalaisen politiikan ongelmista.

Kriittinen rotuteoria on paikoitellen rönsyilevä oikeustieteellinen teoria, joka haastaa klassisen amerikkalaisen liberaalin uskon oikeuslaitoksen tasapuolisuuteen. Monet sen edustajista argumentoivat oikeusjärjestelmän edelleen vahvistavan valkoista ylivaltaa.

Jotkut teorian puolustajista kyseenalaistavat jopa Yhdysvaltojen korkeimman oikeuden  rotuerottelun purkaneen Brown v. Topeka -päätöksen (1954) motiivit sanoen, että se oli pohjimmiltaan myös valkoisen eliitin etujen mukainen tuomio, joka perustui osaltaan kylmän sodan ulkopoliittisiin tarpeisiin.

Kuten useimmat akateemiset teoriat, kriittinen rotuteoria sisältää jotain uutta, jotain vanhaa, jotain hyvää ja ripauksen huuhaata. Kriittinen rotuteoria argumentoi, että sosiaaliset ongelmat eivät ole välttämättä yksittäisten henkilöiden syytä, vaan ovat usein sidoksissa sortaviin sosiaalisiin rakenteisiin.

 

Marraskuun vaalien jälkeen television uutiskanavat kamppailivat tippuvien katsojalukujen kanssa. Numerot saivat mediapomot ja -tuottajat hätkähtämään niin liberaaleilla kuin konservatiivisillakin kanavilla.

Kriittinen rotuteoria tuli apuun. Kesän edistyessä Fox News sekä muut konservatiiviset uutismediat ryhtyivät pelottelemaan vanhempia, kuinka kriittinen rotuteoria saapuu heidän lastensa kouluihin aivopesemään heidät vihaamaan Amerikkaa.

Aniharvalla hysteerisistä protestoijista oli edes hajua kriittisen rotuteorian olemuksesta. Tuskin kukaan tiesi, että kyseessä on joidenkin yliopistotason professoreiden käyttämä teoria eikä kymmenvuotiaille suunnattu opetusohjelma.

Parissa kuukaudessa konservatiivinen media piiskasi katsojansa hysteriaan. Fox News mainitsi rotuteorian liki 2 000 kertaa kesän aikana. Protestoijat mantereelta mantereelle marssivat kuviteltua salajuonta vastaan.

Republikaaniset politiikot reagoivat paniikkiin. Heinäkuun alkuun mennessä 22 osavaltiota oli joko kieltänyt kriittisen rotuteorian opettamisen lailla tai aloittanut siihen pyrkivän lainsäädäntöprosessin.

 

Katteeton hysteria osoittaa amerikkalaisen ruohonjuuritason poliittisen keskustelun muuttuneen emotionaalisista poteroista huudetuksi hysteriaksi. Kriitiinen rotuteoria ei ole valtaamassa kouluja, protestoijat eivät usein edes tiedä, mistä he ovat raivostuneita, mutta teoriasta on tullut vihatun liberalismin pelottava avatar.

Puoluesidonnaisen median, lyhytnäköisen poliittisen strategian, sekä osassa kansakuntaa kytevän poliittisen raivon yhdistelmä tehoaa. Fox Newsin katsojaluvut nousivat kohkaamisen myötä. Suuntaamaton poliittinen raivo elää, valmiina kanavoitavaksi seuraavalle raivon kohteelle.

Politiikka ei tällä hetkellä perustu faktoihin, harkintaan tai edes jotenkuten johdonmukaiseen ideologiaan. Siitä on tullut primitiivinen laumasitoutumisen ilmaisumuoto, jossa totuus on tilannekohtainen muuttuja, kaikki faktat ovat kyseenalaisia, ja toisin ajattelevat ovat vihollisia, jotka haluavat tuhota Amerikan.

Amerikan jakautuneisuus ei ole uusi ja vieras ilmiö, mutta sen intensiteetti on nyt poikkeuksellisen voimakas. Optimismi on kiven alla: vaalimatematiikka, median ansaintalogiikka ja laajat sosio-ekonomiset sekä demografiset paineet ruokkivat painekattilaa. Tilanne pahenee ennen kuin se paranee.

 

Soundtrack: Megadeth, Angry Again.