Köyhät osavaltiot kerjäävät muilta rahaa, mutta vaativat valtaa - pitäisikö demokraattien puhaltaa peli poikki?
Yhdysvaltalaisen politiikan ehkä tärkein kysymys koskee osavaltioiden ja liittovaltion suhdetta. Maan syntymästä saakka amerikkalaiset ovat kiistelleet liittovaltion valtaoikeuksien rajoista.
Sitten Richard Nixonin voitokkaan vuoden 1968 kampanjan republikaanit ovat valtaosin kannattaneet osavaltioiden mittavia valtaoikeuksia. Tämä auttoi republikaaneja houkuttelemaan riveihinsä entisiä etelän konservatiivisia ja rasistisia demokraatteja, jotka vierastivat liittovaltion ja demokraattisen puolueen voimakasta sitoutumista kansalaisoikeusliikkeeseen.
Viime vuosikymmeninä demokraatit ovat ilmaisseet uskonsa aktiiviseen liittovaltioon. Demokraatit uskovat, että esimerkiksi ilmastonmuutoksen, tuliaseiden saatavuuden, terveydenhoidon ja kansalaisoikeuksien kaltaiset kysymykset vaativat liittovaltiotason lainsäädännöllisiä ratkaisuja.
Republikaanit puolestaan uskovat osavaltiotason päätoksentekoon. He painottavat, että se mikä toimii New Yorkissa ei välttämättä toimi Alabamassa. Paikallinen päätöksenteko on heidän mukaansa parasta demokratiaa.
Liittovaltio vastaan osavaltiot -debattiin liittyy myös vahva paradoksi: demokraattien kontrolloimat osavaltiot ovat usein liittovaltion suurimpia nettoveronmaksajia, kun taas liittovaltioon penseästi suhtautuvat republikaaniset osavaltiot ovat vahvasti saamamiesten puolella.
Alabaman kaltaiset liittovaltion vihaansa toitottavat ja umpirepublikaaniset osavaltiot ovat toistuvasti ensimmäisinä käsi ojossa kerjäämässä Washingtonilta apua. Ne käskevät liittovaltiota olemaan puuttumatta heidän asioihinsa, mutta silti lapioimaan rahaa heidän suuntaansa.
Köyhien republikaanisten osavaltioden suhtautuminen on epäloogista mutta inhimillistä. Ei ole harvinaista, että ihmiset inhoavat instituutiota tai yksilöitä jotka takaavat heidän tulonsa ja turvallisuutensa: Kela, armeija, poliisi, puoliso, valtio, vanhemmat, työnantaja, jne.
Olisiko demokraattien syytä lopettaa rahan lapioiminen osavaltioille, jotka pyrkivät parhaansa mukaan torpedoimaan demokraattien ajaman politiikan?
Voisi tehdä hyvää koko Yhdysvalloille, jos New York, Connecticut, New Jersey ja muut vankan demokraattiset nettomaksajat ryhtyisivät ajamaan omaa terveydenhoito- ja ympäristöpolitiikkaansa. Ne voisivat vaikkapa painostaa amerikkalaista autoteollisuutta vähentämään päästöjään tehokkaammin kuin liittovaltio.
Esimerkiksi Kalifornian ympäristölainsäädäntö on monin osin vahvempi kuin liittovaltion vastaava. Amerikkalaisen autoteollisuuden on pakko noudattaa kalifornialaisia päästörajoitteita, sillä kukaan ei halua luopua vauraasta 40 miljoonan asukkaan markkina-alueesta.
Liittovaltion rahahanojen sulkeutuminen pakottaisi Syvän Etelän osavaltiot katsomaan avoimin silmin omaa kompleksista suhtautumistaan Washingtoniin. Henkilökohtaista vastuuta painottavat Etelän republikaanit joutuisivat vihdoinkin ottamaan täyden vastuun omasta tontistaan.
Samanaikaisesti demokraattiset osavaltiot voisivat vapaasti laittaa omia yhteiskunnallisia visioitaan käytäntöön. Osavaltiot voisivat olla, sanonnan mukaisesti, amerikkalaisen demokratian testilaboratorioita – omin rahoin, omin laein.
Soundtrack: Lana Del Rey, The Greatest.