Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Koululaitos: yhteiskunnan peili

Marko Maunula
Blogit Americana 19.7.2011 06:06

Viime viikolla Atlantan koululaitosta ravisteli valtava huijaus-skandaali. Opettajat ja rehtorit olivat systemaattisesti korjailleet opiskelijoidensa testejä vuosien ajan. Skandaali on vakava, mutta se on vain yksi oireyhtymä koko amerikkalaista koulutusta ravistelevasta taudista.

Kun Beverly Hall saapui Atlantan koululaitoksen johtajaksi vuonna 1999, koululaitoksen oppilaiden testitulokset alkoivat parantua nopeasti. Huonomaineinen piiri otti pitkiä harppauksia eteen- ja ylöspäin.

Testitulosten nopean nousun olisi pitänyt herättää epäilyksiä ja kysymyksiä. Koulupiirin demografia ei muuttunut, opettajamateriaali pysyi samana, hallinnolliset muutokset eivät kykeneet selittämään tapahtunutta. Politiikkojen olisi pitänyt esittää tiukkoja kysymyksiä, mutta he halusivat uskoa hienoon tarinaan sekä nauttia julkisuudesta. Vuonna 2009 Hall valittiin vuoden koulujohtajaksi Yhdysvalloissa.

Georgian osavaltion kouluviranomaiset ymmärsivät lopulta epäillä vilunkia. Pitkän tutkimuksen jälkeen Atlantan koululaitoksesta paljastui mittava ja systemaattinen huijausrinki. 56 tutkitusta koulusta kärähti 44. Syyllisiä rehtoreita oli 38. Opettajat olivat pitäneet tenttienkorjausbileitä, joissa he yhdessä korjailivat oppilaittensa tenttejä ennen niiden välittämistä kansallisille tarkastajille.

Hall itse suojautuu ”ilotalon pianisti” -puolustuksen taakse, sanoen, ettei hän tiennyt mitä hänen alaisensa puuhasivat. Silti, Hallin syyllisyys-tai edes koko Atlantan kouluhuijaus-ei ole kriisissä olennaisinta. Atlantan kouluhuijaus on malliesimerkki amerikkalaisen koululaitoksen kriisistä sekä helppojen ratkaisujen kulttuurista, joka vaivaa yrityksiä korjata koulutuksen ongelmat.

Eräs amerikkalaisen kulttuurin heikkoja puolia on johtajuuden kultti. Hallin tapaus on malliesimerkki uskosta, jonka mukaan hyvä johtaja kykenee lyhyessä ajassa uskomattomiin suorituksiin – jopa ilman mittavia muutoksia infrastruktuureissa tai resursseissa. Huolellinen perehtyminen olisi osoittanut, ettei pinnallisilla muutoksilla voi saada aikaiseksi mittavaa kehitystä, mutta superjohtajan kultti häikäisi silmät.

Toinen syyllinen Hallin tapauksessa on periamerikkalainen halu uskoa hyviä uutisia, vaikka ne olisivatkin selvästi liian hyviä ollakseen totta. Painoa pudottavien pillereiden, ihmeparantumisten, ja nopeiden ratkaisujen maassa uutiset nopeasta noususta upposivat kansaan. Amerikkalaisten hellyyttävä ja pöyristyttävä usko ihmeisiin osoitti jälleen huonomman puolensa.

Amerikkalaiset ovat tiedostaneet koululaitoksensa ongelmat yhä paremmin, mutta reseptit ongelmien korjaamiseksi ovat vielä hakusessa. Eräs osoitus amerikkalaisten tiedosta muutoksen tarpeeseen ovat ne kymmenet delegaatiot, jotka ovat vierailleet tutustumassa Suomen koululaitokseen.

Suomen mallissa on runsaasti omaksuttavia ja ihailtavia puolia, mutta onko siitäkään ihmeparannukseksi? Kuinka suuri osa Suomen koulutuslaitoksen menestyksestä johtuu pohjimmiltaan huonosti vientituotteeksi sopivasta suomalaisesta yhteiskuntamallista?

Ehkä Atlantan, tai koko Yhdysvaltojen, pitäisi aloittaa koulujärjestelmänsä parantaminen kivijalasta, eli uudesta yhteiskuntasopimuksesta ja -filosofiasta? Yhtä koulutoimenjohtajaa on turha syyttää tai kiittää koko laitoksen tilasta.

Soundtrack: The Ramones, Rock and Roll High School.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Palattaisiin Suomessakin vanhaan oppikoulumalliin sillä erotuksella, että se olisi maksuton perusopetusölaitos, jonka ylemmille kursseille pitäisi pyrkiä valtakunnallisissa kokeissa ja sille olisi kiintiö esim. luokkakoko 40. Se kauhistuttaa opeja, mutta lukuorientoitunut porukka on rauahllisempaa. Tätä ei tietenkkän voi hyväksyä tasa-arvon nimissä, koska hölmöjä ja häirikköjä on suojeltava. Pyh !

Olisi mielenkiintoista tietää kannattaako republikaaninen puolue tietoisesti koulutuksen pitämistä huonona, koska ihmisten tietämättömyyshän on avain republikaanien, samoin kun republikaaneja lähellä olevien suuryritysten, menestykseen. Ihmisten jotka eivät tunne tiedettä, historiaa, maantietoa tai biologiaa ja kuluttavat kertakäyttökrääsää ja katsovat/lukevat hömppäviihdettä.

Suomen koulussa taas on ihan omanlaatuisensa tauti.
Pakkoruotsia pitää opetettamana kaikille ikäluokille. Peli menee niin, että oppilaiden on istuttava peruskoulussa tunneilla 3 vuotta, tietty määrä tunteja. Jos he istuvat,saavat he ainakin ns.armovitosen todistukseen. Väliä eiole sillä, oppivatko he ruotsia, ehei, valtio,Oph ja Rkp/Kokoomus ovat tyytyväisiä, jos heidät vain pakotetaan tunneille.
Muut kielet jäävät myös oppimatta, paitsi englanti, jota koululaiset mielellään oppivat.
Siitä valtio vähät välittää.

Lukion pakkoruotsi ja virkamiespakkoruotsi tulevat sitten aikanaan.

Mutta hei, ei hätää.
Uusi opetusministeri, Jukka Gustafsson)sdp) antoi ehdokkaana olleessaan lausunnon, että ”Pakkoruotsi voidaan poistaa”.
No, nyt hän on sitten opetusministeri ja voi sen tehdä..

Vuoden innovaattori-palkinto voisi olla tarjolla sille, joka avaisi nettiklinikan pakkoruotsi-traumaisille. Voisivat sinne käydä paineensa purkamassa, niin ei rasittaisi muista asioista keskustelua.

Onhan se niin, ettei sillä mitään vaikutusta ole vaikka jokainen amerikkalainen opettaja vierailisi tutustumassa suomen koululaitokseen, jos heidän poliittinen todellisuutensa ei kuitenkaan salli opettajien soveltaa näkemäänsä ja oppimaansa omissa kouluissaan.

Seisooko yhdysvallat sitten lopultakin savijaloilla, jos se ei kykene nostamaan kansalaistensa henkistä kapasiteettia sen maallisen vaurauden edellyttämälle tasolle? Aika sen näyttää.

Suomalaista koulutuskeskustelua todentotta vaivaa jokin outo tauti. Aina kun joku älähtääkin vain sanan ”koulu”, ”oppilaitos” tai ”opetussuunnitelma”, niin jostain ilmestyy joku jankuttamaan pakkoruotsista, ihan kuin ei Suomen koulumaailmassa mitään muutakaan korjattavaa olisi.

Ehkä Yhdysvaltojen kannattaisi ottaa Suomen sijasta mallia naapurimaastaan. Kanada on sijoittunut PISA-tutkimuksissa aina kymmenen parhaan maan joukkoon (2000: lukeminen 2. sija, 2003: Matematiikka 5. sija, 2006: Tieteet 2. sija ja vuonna 2009 lukemisessa 10. sija, tieteissä 8. sija ja matematiikassa 6. sija). Kanada on siis Suomen ohella parhaiten PISA-tutkimuksissa menestynyt maa ja ottaen huomioon maan yhteiskunnallisen ja kulttuurisen läheisyyden Yhdysvaltoihin (molemmat ovat liittovaltioita, englanninkielisiä ym.) olisi sen kokemuksia huomattavasti paremmin sovellettavissa Yhdysvaltoihin.

Avomieheni vietti viime syyslukukauden Pittsburg state universityssa (siis kansasissa, ei ”oikeassa” pittsburgissa) vaihto-oppilaana. Siellä osa opettajista oli ratkaissut arvosanaongelman sillä, että tenttiä edeltävänä päivänä käytiin läpi seuraavan päivän tentin kysymykset ja oikeat vastaukset. Ei siis ihme, että isossa monikansallisessa firmassa väliportaikon johtajan pallilla istuva sukulaismies oli potkaissut joulun alla ulos kaksi kyseisen yliopiston kasvattia.

Suomalainen koulujärjestelmä sortaa mielestäni lahjakkaita, ahkeria ja ennen kaikkea kunnianhimoisia oppilaita sekä palvoo liikaa tavallisuutta. Koko maassa on vain muutama hyvä koulu, minkä sain karvaasti huomata mennessäni lukioon hyvämaisen alueen yläasteen huippuoppilaana. Lukioni yhteydessä olleen peruskoulun kasvatit olivat itseäni kaikin tavoin edellä.

Tasokurssit takaisin!

Näitä luetaan juuri nyt