Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Koululaitos: yhteiskunnan peili

Blogit Americana 19.7.2011 06:06
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Viime viikolla Atlantan koululaitosta ravisteli valtava huijaus-skandaali. Opettajat ja rehtorit olivat systemaattisesti korjailleet opiskelijoidensa testejä vuosien ajan. Skandaali on vakava, mutta se on vain yksi oireyhtymä koko amerikkalaista koulutusta ravistelevasta taudista.

Kun Beverly Hall saapui Atlantan koululaitoksen johtajaksi vuonna 1999, koululaitoksen oppilaiden testitulokset alkoivat parantua nopeasti. Huonomaineinen piiri otti pitkiä harppauksia eteen- ja ylöspäin.

Testitulosten nopean nousun olisi pitänyt herättää epäilyksiä ja kysymyksiä. Koulupiirin demografia ei muuttunut, opettajamateriaali pysyi samana, hallinnolliset muutokset eivät kykeneet selittämään tapahtunutta. Politiikkojen olisi pitänyt esittää tiukkoja kysymyksiä, mutta he halusivat uskoa hienoon tarinaan sekä nauttia julkisuudesta. Vuonna 2009 Hall valittiin vuoden koulujohtajaksi Yhdysvalloissa.

Georgian osavaltion kouluviranomaiset ymmärsivät lopulta epäillä vilunkia. Pitkän tutkimuksen jälkeen Atlantan koululaitoksesta paljastui mittava ja systemaattinen huijausrinki. 56 tutkitusta koulusta kärähti 44. Syyllisiä rehtoreita oli 38. Opettajat olivat pitäneet tenttienkorjausbileitä, joissa he yhdessä korjailivat oppilaittensa tenttejä ennen niiden välittämistä kansallisille tarkastajille.

Hall itse suojautuu ”ilotalon pianisti” -puolustuksen taakse, sanoen, ettei hän tiennyt mitä hänen alaisensa puuhasivat. Silti, Hallin syyllisyys-tai edes koko Atlantan kouluhuijaus-ei ole kriisissä olennaisinta. Atlantan kouluhuijaus on malliesimerkki amerikkalaisen koululaitoksen kriisistä sekä helppojen ratkaisujen kulttuurista, joka vaivaa yrityksiä korjata koulutuksen ongelmat.

Eräs amerikkalaisen kulttuurin heikkoja puolia on johtajuuden kultti. Hallin tapaus on malliesimerkki uskosta, jonka mukaan hyvä johtaja kykenee lyhyessä ajassa uskomattomiin suorituksiin – jopa ilman mittavia muutoksia infrastruktuureissa tai resursseissa. Huolellinen perehtyminen olisi osoittanut, ettei pinnallisilla muutoksilla voi saada aikaiseksi mittavaa kehitystä, mutta superjohtajan kultti häikäisi silmät.

Toinen syyllinen Hallin tapauksessa on periamerikkalainen halu uskoa hyviä uutisia, vaikka ne olisivatkin selvästi liian hyviä ollakseen totta. Painoa pudottavien pillereiden, ihmeparantumisten, ja nopeiden ratkaisujen maassa uutiset nopeasta noususta upposivat kansaan. Amerikkalaisten hellyyttävä ja pöyristyttävä usko ihmeisiin osoitti jälleen huonomman puolensa.

Amerikkalaiset ovat tiedostaneet koululaitoksensa ongelmat yhä paremmin, mutta reseptit ongelmien korjaamiseksi ovat vielä hakusessa. Eräs osoitus amerikkalaisten tiedosta muutoksen tarpeeseen ovat ne kymmenet delegaatiot, jotka ovat vierailleet tutustumassa Suomen koululaitokseen.

Suomen mallissa on runsaasti omaksuttavia ja ihailtavia puolia, mutta onko siitäkään ihmeparannukseksi? Kuinka suuri osa Suomen koulutuslaitoksen menestyksestä johtuu pohjimmiltaan huonosti vientituotteeksi sopivasta suomalaisesta yhteiskuntamallista?

Ehkä Atlantan, tai koko Yhdysvaltojen, pitäisi aloittaa koulujärjestelmänsä parantaminen kivijalasta, eli uudesta yhteiskuntasopimuksesta ja -filosofiasta? Yhtä koulutoimenjohtajaa on turha syyttää tai kiittää koko laitoksen tilasta.

Soundtrack: The Ramones, Rock and Roll High School.