Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kotisuomen kaipuu

Marko Maunula
Blogit Americana 6.12.2010 17:40

Olen asunut Yhdysvalloissa nyt 18 vuotta. Suomen synttäri on hyvä päivä pohtia maan parhaita puolia ja edelleen maasta kaipaamiani asioita.

Luotettavuus. Kuten brändityöryhmä sanoi, suomalaisilla on maailman luotettavin kädenpuristus. Jos suomalainen jotain sanoo, se myös tapahtuu. Suomalaiset putkimiehet ja muut urakoitsijat voisivat tienata Yhdysvalloissa miljoonia lanseeraamalla radikaalin bisneskonseptin, jossa tekijä saapuu paikalle lupaamaansa aikaan.

Luonto. Kotiseutuni Etelä-Pohjanmaan avarat talvet, armeija-aikani syksyinen Lappi, ja varhais-aikuuteni Turun saaristo ovat edelleen lämpimissä muistikuvissa. Jos minusta tulee joskus vauras eläkeläinen, kesäni kuluvat purjeveneessä Turun saaristossa.

Valistuneisuus. Vanha toteamus sanoo, että Suomesta löytyvät maailman tyhmin älymystö ja älykkäimmät bussikuskit. Pitää paikkansa, ainakin bussikuskien suhteen. Yleissivistyksessä on aina ja kaikkialla parantamisen varaa, mutta suomalainen peruskansalainen pärjää kansainvälisessä vertailussa erinomaisesti.

Ruoka. Klisee, mutta näin se on. Vanha arabialainen sanonta kuuluu, etta koti-ikävä alkaa vatsasta. Ruisleipä, suomalainen makkara ja sinappi, hyvä silakka, sekä marjat ja sienet ovat haluttuja tuliaisia. Myös uussuomalaiset einekset, kuten kebab ja ohutpohjainen pizza, ovat herkkua.

Kansallinen yhtenäisyys. Suomalaiset ovat hanakoita tinkaamaan toistensa kanssa, mutta siitä huolimatta me olemme ja pidämme yhtä. Kriisitilanteissa suomalaisten kyky tarttua yksissä tuumin tehtävään sekä etsia kaikkia hyödyntävää konsensus-ratkaisua on todella ihailtava ominaisuus.

Muut. Aamukahvi torilla, jokamiehenoikeus, kylmä olut Tornin baarissa, kuuma sauna järven tai meren rannalla, savusilakka voipaperista nautittuna, terveydenhoitojärjestelmä, koululaitos, ihmisten hyväksyvä suhtautuminen kylähulluihin sekä muihin persoonallisuuksiin, maan pohjimmainen suvaitsevaisuus, ja instituutioiden luotettavuus.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Soundtrack: Tuomari Nurmio, Huda Huda.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Älä älä Marko nyt sorru liikaa noihin nostalgisiin suloisiin kuvitelmiin. Onhan täällä tietenkin paljon noita mainitsemiasi hyviä asioita, joita siellä vehnäisen Lännen mailla ei tapaa.

Mutta sitä et varmaankaan tiedä, tai et muista, kuinka pirullisen tyytymätöntä ja purnaavaa porukkaa tähän maahankin on pilvin pimein kehittynyt, ja kateus vielä siihen kaupan päälle.

Tervetuloa kuitenkin aikanaan, jos niin on suunnitelmasi, takaisin kotiin.
Suomen kieli, leppoisa elämänmuoto, suomalainen maittava ruoka ja ihana luonto jaksavat toki odottaa.
Eikä Turun saaristo kuin vain paranee aikaa myöten.

– leijona pastillit
– fazerin suklaa
– ruisleipä
– muikut
– vispipuuro
– kalassa käyminen
– sienimetsä
– kesämökki
– sauna
– vaaleat hiukset
– vaatimattomuus
– yksinkertaisuus
– avaruus
– tyhjyys
– rauha

siinä noin nopealtaan muutama asia joka puuttuu.

Kanadassa ja Yhdysvalloissa suomalaista kirjallisuutta englanniksi julkaiseva Börje Vähämäen Aspasia kustantamo on julkaissut Amerikan siirtolaisten jälkeläisen Lynn Maria Laitalan kiehtovan romaanin ” Down Basswood ”. Kirja on siitäkin mielenkiintoinen että se kertoo kuinka sopeutuvia ja suvaitsevia suomalaiset siirtolaisina ovat olleet. Pohjois-Amerikassa he ovat olleet lähes ainoa väestöryhmä joka on elänyt rinta rinnan maan alkuperäisväestön eli intiaanien kanssa. Lynn Maria Laitalan saaga puhuttelee myös sillä että se kertoo suomalaisista ja skandinaaveista lähtien Lännessä Tyynenmeren rannoilta ja päätyy Pohjois-Skandinavian ja Venäjä’n kautta aina Siperiassa Irkutskiin ja sieltä Vladivostokiin idässä Tyynen valtameren rannoilla.

Yhdysvaltalainen kaliforniasta kotoisin oleva teatteriohjaaja John Blondell vieraili Tampereen teatterissa esitettävän Selma Lagerlöfin – teatterimies on Lagerlöfin kaukaisia sukulaisia Ruotsista –
” Peukaloisen retket ” ja kiitti suomalaista ensembleä taitavuudesta hänen ohjaajan ideioita toteutettaessa. Saatoin kertoa hänelle Pohjois-Suomessa toimineen teatterinjohtaja Risto Veste-Westerlundin kirjoittamasta venäläisten emigranttisukulaistensa alkaen irkutskista elämäkerrallisesta teoksesta jossa on mm dokumentointia kuuluisan venäläisen etatteriteoreetikon Meyerholdin studiosta tsaarinajan Pietarissa. John Blondell tuntee hyvin Konstantin Stanislavskin, jonka pääteoksen ” Elämäni näyttämötaiteen palveluksessa ” Risto Westerlundin isä diplomaatti Eino Westerlund on suomentanut,ja juuri Meyerholdin vaikutuksen joka on ollut merkittävä Lee Strasbergin ja hänen vaimonsa työn kautta amerikkalaiselle taiteelle etatterille ja elokuvalle.

Ajatus jäi kytemään saisiko John Blondell aikaiseksi että Aspasia – kustantamo ryhtyisi Westerlundin teoksen kustantajaksi Suurella Mantereella.

Oliko muuten niin, että kebabia/ kebapia ei vieläkään saa sieltä? Tässä olisi ärjy vientituote USA:han ehdottomasti. Lautaselta, papereista tai rullamuodossa nautittuna. Vaihtarina USA:sta voisi tänne tuoda mojovan sandwich-kulttuurin.

Suomalaiset putkimiehet tuntevat näinä päivinä hintansa ja tulevat paikalle oman aikataulunsa puitteissa. Työmaitaan sarjoittaen ja kaikkia projekteja hidastaen. Eli ovat pikkuhiljaa oppineet kansainvälisille tavoille.

Muistan kyllä Suomen kurjatkin puolet, kuten harmaassa loskassa tarpovan ja kaikesta valittavan lokakuisen kansan. Isänpäivän kunniaksi keskityin positiivisiin muistoihin.

Aidon kebabin löytäminen on vaikeaa, ja hyvä kebab-mesta voisi tehdä Atlantassakin mittavaa bisnestä. Ja kommentoija nikkolajari on oikeassa: Subwayn leivät ovat ookoo, mutta vain kalpea esinäyte amerikkalaisen voileipätaiteen ja –kulttuurin koko kirjosta. Suomalainen makuhermosto ja tajunta todennäköisesti räjähtäisivät hyvistä meksikolaisista torta-leivistä.

Siitä vain, aktiiviaikana palkkaraha USA:sta, passiiviajan tullessa suomalaisten rakentamaan sosiaaliturvaan. Kas kun ei se ameriikkalainen ihanne sitt enää kiinnostakaan.

”Aamukahvi torilla, jokamiehenoikeus, kylmä olut Tornin baarissa, kuuma sauna järven tai meren rannalla, savusilakka voipaperista nautittuna, terveydenhoitojärjestelmä, koululaitos, ihmisten hyväksyvä suhtautuminen kylähulluihin sekä muihin persoonallisuuksiin, maan pohjimmainen suvaitsevaisuus, ja instituutioiden luotettavuus.”

Niin.

Kirjoitin toisaalla suomalaisista tavoista (Marko, kolumnisi lumimyrskysta aivan juuri); kotimaassani ihailen eniten ’reilun meiningin’ kasitetta, jota joskus paasee sotkemaan kateus, ja pahanilkisyys – kommentoija mörk mainitsi kateudesta. Toisaalta, rauha ja hiljaisuus, yksinaisyyden tunne ja yhtenaisyyden tunne yksinaisyydessa ovat parhaita puolia Suomi-idyllissa.

apropos ’kebab’: se taitaa taalla Amerikassa taipuneen muotoon ’kabob’; lieko tuote myos jokin muu.

Näitä luetaan juuri nyt