Koronavirus ruokkii olemassaolevaa trendiä: Amerikkalaisen kapitalismin kriisi syvenee
Taloutta ja yhteiskuntaa satunnaisestikin seuraava voi ihmetellä voimaa ja nopeutta, jolla koronavirus löi amerikkalaisen talouden polvilleen.
Eräs lähihistorian tutkijan keskeisistä haasteista on olemassaolevien trendien tulkitseminen. George Orwell valitti, kuinka haastavaa on nähdä sitä, mikä on aivan nenäsi edessä. Mies oli tapansa mukaan asian ytimessä.
Kriisit tapaavat nopeuttaa jo olemassaolevia muutosvoimia. Nyt koronaviruksen aikakaudella, olemme todistaneet jo aikaisemmin kärsineiden kivijalkakauppojen romahdusta sekä Amazonin ja monien muiden verkkokauppojen voittokulkua.
Etätyön suosio on kiihtynyt entisestään. Pari koronaviruksen kotitöihin pakottamaa tuttavaani kertovat kokemuksen olleen niin positiivinen, että heidän pomonsa kaavailee etätyön jatkamista kriisin jälkeenkin.
Myös liikematkustaminen ja lentäminen vähenevät vuosikausiksi, kun yritykset ja yksilöt tottuvat käyttämään videokonferensseja aikaisempaa enemmän. Kotimaan matkailun suosio kasvaa.
Nämä muutokset muokkaavat taloutta ja ihmisten elämää voimakkaasti, mutta pinnan alla kytee myös mittava metatason muutos amerikkalaisten suhtautumisessa kapitalismiin.
Tässäkin on kyse kriisin voimistamasta, jo olemassaolevasta trendistä. Sosialismin suosio nuorten amerikkalaisten parissa on kasvanut jo kauan, ja Donald Trumpin valinta presidentiksi osoitti myös monien republikaanien suuntaan kallellaan olevien tyytymättömyyden amerikkalaiseen korporaatiokapitalismiin ja sen nykymuotoon.
Data on toistaiseksi vajanaista ja olemme edelleen keskellä myllerryksen sydäntä, mutta taloutta ja yhteiskuntaa satunnaisestikin seuraava voi ihmetellä voimaa ja nopeutta, jolla koronavirus löi amerikkalaisen talouden polvilleen.
Miksi yritykset, jotka tekivät ennätystuloksia vuosikausia, tarvitsivat valtavia valtion elvytystoimia miltei välittömästi covid-kriisin iskettyä? Esimerkiksi atlantalainen Delta-lentoyhtiö tahkosi komean tuloksen vuonna 2019, mutta vain viikkoja koronakriisin puhkeamisen jälkeen se kävi miljardien edestä veronmaksajien kukkarolla.
Miten uskottava on republikaaninen talousdoktriini, jos sen opit lentävät romukoppaan kriisin myötä, ja republikaanien kontrolloima senaatti sekä Valkoinen talo lapioivat tuhansia miljardeja dollareita yritysten ja amerikkalaisten talouden pelastamiseksi? Miten tämä on pitkällä tähtäimellä kestävää ottaen huomioon, että budjettivajeet ovat kasvaneet jo lihavien vuosienkin aikana?
Miltä Wall Streetin yllättävän hyvä tilanne näyttää liki 39 miljoonalle amerikkalaiselle, jotka ovat menettäneet työpaikkansa viimeisen parin kuukauden aikana, ja joista miljoonat elävät nyt ruoka-avun varassa?
Kysymykset ovat luonnollisesti yksinkertaistettuja ja populistisia, mutta ne pyörivät nyt kymmenien miljoonien amerikkalaisten mielissä, ja politiikassa mielikuvat muuttuvat helposti todellisuudeksi.
Koronakriisi ei ole toistaiseksi lähentänyt oikeiston ja vasemmiston populisteja, mutta se ruokkii molempien laitojen vahvaa tyytymättömyyttä nykyiseen talouspolitiikkaan. Itse tauti ja erimielisyydet sen pysäyttämisstrategioista ovat edelleen debatin keskipisteessä, mutta keskustelu siirtyy pian kriisin synnyttämiin ja paljastamiin talousongelmiin.
Maa on historiallisesti kontannut kriisien kautta eteen- ja ylöspäin, eikä trendin loppuminen ole näköpiirissä. Historia silti osoittaa amerikkalaisten olevan kykeneviä nopeisiin muutoksiin ja mittaviin poliittisiin – ja jopa fyysisiin – kapinoihin hallintoaan vastaan.
Amerikkalainen kapitalismi on aikaisemminkin osannut pelastaa itsensä omilta ylilyönneiltään. Kun koronakriisi väistyy, veikkaan mittavaa poliittista reaktiota amerikkalaisen kapitalismin 21. vuosisadan versiota vastaan. Keskeinen kysymys on: minkälaisen muodon protesti omaksuu, ja miten taloudellinen ja poliittinen johto siihen reagoi?
Soundtrack: Traffic, Low Spark of High Heeled Boys.