Koronavirus kurittaa amerikkalaisia yliopistoja raskaalla kädellä
Kun koronakriisi iski maaliskuun alkupuolella, miltei kaikki yliopistot siirsivät luennot ja muut opintokurssit verkkoon. Itse en palannut viikon mittaisen kevättauon jälkeen luentosaliin, vaan opiskelijat ja minä tapasimme loppulukukauden virtuaalisesti.
Kesäluennot ovat myös siirtyneet verkkoon, mutta syksyllä Georgian julkiset yliopistot aikovat palata mahdollisimman normaaliin päiväjärjestykseen – mittavien viruksen torjuntaohjelmien kera. Kampuksille paluu on vaikea ja riskialtis operaatio, mutta yliopistojen vaihtoehdot ovat vähissä.
Yhdysvalloissa on noin 5 300 korkeamman koulutuksen opinahjoa, joissa opiskelee yhteensä noin 20 miljoonaa henkeä. Niiden sulkeminen aiheuttaa vakavia taloudellisia ongelmia miljoonille ihmisille.
Amerikkalaiset kampukset ovat usein kuin pieniä kaupunkeja, joissa on omat poliisinsa, joukkoliikenteensä, opiskelija-asuntonsa, ruokalansa, elokuvateatterinsa, urheilutilansa ja niin edelleen. Isoimmissa yliopistoissa on kymmeniätuhansia opiskelijoita ja tuhansia professoreita.
Professorit muodostavat vain osan yliopistojen henkilökunnasta. Isot yliopistot työllistävät tuhansia talonmiehiä, poliiseja, kokkeja, siivoajia ja sihteereitä. Yliopistojen palveluhenkilöstö koostuu usein pienituloisista duunareista, joille yliopistojen pitkäaikainen sulkeminen voi osoittautua taloudelliseksi katastrofiksi.
Opiskelijoiden poissaolo kurittaa myös yliopistokaupunkeja. Esimerkiksi University of Georgian kotikaupunki Athens elää pitkälti opiskelijoista. Keskustan halvat olutbaarit, biljardisalit, pizzaravintolat ja kaupat eivät tule toimeen ilman kymmenientuhansien opiskelijoiden, yliopistojen henkilökunnan tai urheilutapahtumien katsojien dollareita.
Yliopistot ovat viime vuosikymmeninä olleet keskellä kilpavarustelua, joissa eri yliopistot ovat kisanneet hyvistä ja maksukykyisistä opiskelijoista. Tämä on johtanut uusien, loma-asuntoja muistuttavien asuntoloiden ja uima-altaiden sekä luksusluokan kuntosalien rakentamiseen, akateemisista rakennuksista puhumattakaan.
Harvardin kaltaisilla huippuyliopistoilla on talous kunnossa, mutta monet keskikaartin yliopistot operoivat tiukkaan vedettyjen budjettien maailmassa. Menetetyt opiskelija-asuntojen vuokratulot ja mahdollisesti tippuvat opiskelijamäärät saattavat vaarantaa jopa joidenkin yliopistojen tulevaisuuden.
Lopuksi, yliopistojen keskeiset funktiot – opetus ja tutkimus – ovat myös vaarassa. Virtuaalinen opetus vain aniharvoin vastaa luentosalin dynamiikkaa, jossa keskustelut sekä luennoijan ja yleisön välinen vuorovaikutus syventää oppimiskokonaisuutta. Joillain teknisillä aloilla sekä esimerkiksi lääketieteessä täydellinen etäopetus on mahdotonta.
Kalliiden yliopistojen on myös vaikeaa puolustaa jopa kymmenientuhansien dollareiden lukukausimaksuja, jos opiskelijat saavat vastineeksi vain etäopetusta. Yliopistot tarjoavat paitsi koulutusta, myös mahdollisuuksia verkostoitumiseen, aikuistumiseen, sosiaaliseen kanssakäymiseen ja tieteelliseen sekä taiteelliseen yhteistyöhön. Verkko ei näitä tarpeita juurikaan tyydytä.
kriisi ei ole ohi, ja monet amerikkalaiset epidemiologit varoittavat uudesta aallosta, kun osavaltiot kevään ja kesän mittaan höllentävät rajoitteita. Jos tauti iskee uudella voimalla syksyn myötä, tiiviisti asutetut kampukset ovat potentiaalisia viruslinkoja.
Kalifornian valtionyliopisto –järjestelmä ilmoitti pitävänsä lukuisat kampuksensa valtaosin suljettuina myös syyslukukauden. Noin puolen miljoonan opiskelijan kokonaisuus muodostaa maan suurimman yliopistoverkoston, ja sen esimerkki pakostakin vaikuttaa muiden yliopistojen suunnitelmiin.
Jos tauti tulee takaisin ja jotkut opiskelijat sairastuvat vakavasti tai jopa kuolevat, vastuullisten etsiminen siirtyy monissa tapauksissa oikeussaleihin.
Yliopistot etsivät turvallisia vaihtoehtoja. Mittavat desinfiointiohjelmat, maskit ja muut varotoimenpiteet ovat vain osa ratkaisua. Sosiaalinen eristäminen on vaikeaa kampuksilla, mutta se saattaa osoittautua paikoitellen välttämättömäksi.
Tasapainoilu ylireagoivan hysterian ja asiallisen varautumisen, poliittisten paineiden ja taloudellisten realiteettien välillä on vaikeaa. Yliopistojen ja opiskelijoiden tulevaisuus riippuu nyt suurilta osin yliopistojen johdon viisaudesta ja hallinnollisista kyvyistä.
Soundtrack: R.E.M., Feeling Gravity’s Pull.