Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kolmas erä – Barack Obama ja Mitt Romney!

Marko Maunula
Blogit Americana 23.10.2012 12:14

Presidentti Barack Obama voitti eilisen väittelyn ulkopolitiikasta. Mutta Mitt Romneyn kameleontti-show saavutti tarkoituksensa.

Istuvalla presidentillä on aina etulyöntiasema väittelyissä ulkopolitiikasta. Presidentti on, virkansa puolesta, maailman ehkä parhaiten informoitu ihminen, joka voi myös brassailla saavutuksillaan sekä ulkopoliittisella kokemuksellaan.

Obaman ulkopoliitiikka ansaitsee vähintään tyydyttävän arvosanan. Hän lopetti Irakin sodan ja on aloittanut Yhdysvaltojen vetäytymisen Afganistanista. Osama bin Laden ja Muammar Gaddafi ovat kuolleet. Al-Qaida nilkuttaa historian marginaaleihin. Yhdysvaltain imago kautta maailman on kohentunut rajusti sitten George W. Bushin vuosien.

Romneylle riitti saavutukseksi kunniakas pistehäviö. Republikaanien esivaaleissa Romney oli pakotettu kalistelemaan sapeleita ja lupaamaan kovia otteita niin Irakin, Iranin, Venäjän, Kiinan kuin Libyankin suhteen. Eilen Romneyn piti osoittaa olevansa tasapainoinen, presidentillinen ja rauhallinen ulkopoliittinen operoija, joka ei aloittaisi sotaa ensimmäisestä provokaatiosta. Toisin sanoen, Romneyn piti kääntää takkinsa ilman, että hän vaikuttaisi valehtelijalta tai epäjohdonmukaiselta johtajalta.

Romney valtaosin keskittyi myötäilemään presidentin kantoja Libyan, Iranin ja Afganistanin suhteen. Hän kritisoi Obamaa siitä, ettei hän ole onnistunut pysäyttämään Iranin ydinaseohjelmaa, mutta Romneyn oma Iran-ohjelma perustui Obaman piirrustuksiin, eli kansainväliseen taloussaartoon ja painostukseen, sekä sotilaallisiin toimiin vasta viimeisenä vaihtoehtona. Huvittunut Obama totesi keskellä sanailua, että Romney uskoo johtamisen olevan sitä, että ”hän toimii samoin kuin meidän hallintomme, mutta puhuu kovemmalla äänellä.”

Romneyn kritiikki Obamaa kohtaan ei tehonnut. Presidentti torjui hyökkäykset vaivatta ja pakotti haastajansa puolustuskannalle. Toisaalta, Romney onnistui tärkeimmässä tehtävässään. Hän osoitti olevansa maltillinen ja rauhallinen mies, jolle amerikkalaiset voivat uskoa ydinaseiden laukaisukoodien hallinnan. Väittelyn jälkeiset pikagallupit osoittivat, että vaikka presidentti voitti väittelyn, enemmistö amerikkalaisista uskoi, että myös Romney kykenisi suoriutumaan asevoimien ylipäällikön tehtävistä.

Vaaleihin on nyt tasan kaksi viikkoa, ja loppusuoran nuotit ovat selvät. Romney painottaa taloutta, taloutta ja taloutta. Obama viettää viimeiset päivät vakuutellen taisteluosavaltioiden äänestäjiä, että Romney tuhoaisi orastavan elpymisen palaamalla takaisin George W. Bushin vuosien epäonnistuneeseen talouspolitiikkaan. Ulkopolitiikka on nyt käsitelty, eikä se ratkaissut vaaleja.

Soundtrack: World Party, Is It Like Today?

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Katsoin väittelyn eilisiltana Yleltä ja näkemäni ja kuulemani perusteella on muun maailman kannalta yhdentekevää kumpi näistä kandidaateista lopulta valitaan maailman mahtavimpaan virkaan.

Kumpikin tuntui uskovan sokeasti Yhdysvaltojen ”erityisasemaan” maailmassa(eli siihen että maailmanpolitiikassa täytyy olla sääntöjä joita kaikkien muiden maailman valtioiden täytyy noudattaa, kun taas amerikkalaiset tekevät mitä tykkäävät ja missä tykkäävät-erityisiä kun ovat) ja Israelista puhuttaessa laiton ja yhä jatkuva siirtokuntarakentaminen palestiinalaisalueilla ei tullut edes esille.

Eli naama saattaa vaihtua mutta meno pysyy samana.

”Yhdysvaltain imago kautta maailman on kohentunut rajusti sitten George W. Bushin vuosien…”

Teki Obama mitä tahansa ovat häneen sokeasti rakastuneet (kuten Maunula) näkevinään USA:n imagon kohentuneen maailmalla. Sen sijaan ne maat jotka ovat saaneet tutustua tähän Obaman julistamaan ”toivoon” ja ”muutokseen” suhtautuvat häneen entistä kyynisemmin.

Obamasta huolimatta USA:n ote näyttää kirpoavan paitsi arabimaitten niin myöskin latinomaitten niskavillasta. Ja tätä vääjäämätöntä muutosta on tervehdittävä ilolla. Täytyy toivoa Romneylle voittoa jotta USA:n suurvaltahegemonian romahtaminen nopeutuisi vielä parilla vuodella. Obaman voitto nimittäin saisi liian monet kehitysmaiden johtajat yhä luulemaan liikoja tästä entisestä Messiaasta.