Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Kissinger ja kylmän sodan moraali

Blogit Americana 10.5.2013 15:47
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Henry Kissinger täyttää tässä kuussa 90 vuotta, ja Pariisin rauhansopimus täytti 40 vuotta tammikuussa. Merkkipäivät ovat johtaneet jälleen uuteen kierrokseen Kissinger-revisiointia.

Kissingerin rooli Vietnamin sodan lopettamisessa on eräs Yhdysvaltain Toisen maailmansodan jälkeisen diplomaattisen historian kiistellyimpiä kysymyksiä. Oliko hän kylmä realpolitik-strategisti, jonka visiossa satojen tuhansien ihmisten elämä oli pelkkää politiikan biomassaa, vai oliko hän taitava diplomaatti ja turvallisuuspoliittinen ajattelija, joka kykeni irtauttamaan Yhdysvallat Vietnamin sodasta minimaalisin poliittisin ja sotilaallisin vahingoin? Sotarikollinen vai liennytys-politiikan arkkitehti? Vai molempia?

Suhtautuminen kylmään sotaan on eräs suuria ideologisia litmus-testejä eurooppalaisten ja amerikkalaisten välillä. Aina kommunismin romahtamiseen saakka suuri osa eurooppalaisista tutkijoista, politiikoista ja mediasta suhtautui kylmään sotaan praktisesti ja usein ilman moraalisia painotuksia. He näkivät kyseessä olevan macchiavellimaisen voimakamppailun kahden suurvallan välillä, ilman vahvaa eettistä tai ideologista painotusta osapuolten eroista.

Amerikkalaisille kylmä sota oli Toisen maailmansodan jatke ja moraalinen taistelu. Stalinin valeet sodanaikaisissa huipputapaamisissa, Neuvostoliiton häikäilemätön ja antidemokraattinen vallankaappaus miehittämässään Itä-Euroopassa, sekä miljoonia tappanut totalitarismi ei amerikkalaisten silmissä eronnut oleellisesti Natsi-Saksan toimista tai ideologiasta. Sekä Natsi-Saksa että Neuvostoliitto muodostivat vaaran demokratialle ja vapaudelle, ja Neuvostoliiton yritykset levittää ideologiaansa oli tukahdutettava ajoissa. Amerikkalaiset eivät unohtaneet lepyttely-politiikan tai Münchenin sopimuksen opetuksia.

Saksanjuutalainen tutkija sekä maltillinen republikaani Kissinger ymmärsi totalitarismin ja nationalismin problematiikan ja luonteen paremmin kuin juuri kukaan aikakauden strategisteista. Hänen poliittista ajatteluaan leimasi vahva realismi. Paikoitellen realismi ilmeni liki pöyristyttävänä kykynä sulkea silmät päätösten eettisiltä seurauksilta.

Kissingerin suosimien Indokiinan pommitusten seuraukset olivat traagisia. Silti, myös pommitukset pitää asettaa kylmän sodan logiikan kehyksiin. Kissinger ei aloittanut Vietnamin sotaa, mutta hän pyrki lopettamaan sen ilman suoraa antautumista totalitaarisille kommunisteille. Vietnamin sodan oli päätyttävä, mutta kylmän sodan oli jatkuttava.

Eräs vanhojen kommunistien perusvastauksia kysymykseen Neuvostoliiton ja kommunismin ihmisoikeusrikkomuksista oli vetoomus marxismin historialliseen tehtävään: ”Meidän pitää ymmärtää mihin he pyrkivät!” Stalinin vankileireistä Itä-Euroopan miehityksiin, 1930-luvun puhdistuksista aina 1980-luvulle jatkuneeseen toisinajattelijoiden vainoon, ideologia pesi putipuhtaiksi hirvittävätkin synnit.

Vietnamin sota oli Yhdysvaltojen historian traagisin ulkopoliittinen virhe ja moraalisesti tuomittava katastrofi. Se rapautti Yhdysvaltain mainetta maailmalla. Kotimaassaan se tuhosi amerikkalaisen 1960-luvun liberalismin, edesauttoi kyynisen ja nihilistisen politiikan esiinmarssia, puski Richard Nixonin Valkoiseen taloon, rapautti talouden, sekä murensi maan etiikkaa ja moraalia. Niin omien kuin muidenkin silmissä, keskitysleirien vapauttajista tuli Vietnamin myötä My Lain teurastajia.

Silti, sota Vietnamissa ei ollut Ho-sedän johtamien urhoollisten pastoraali-nationalistien taistelua rauhan ja vapauden puolesta amerikkalaista imperialismia vastaan. Pohjois-Vietnam oli totalitaarinen kommunistivaltio, joka oli tappanut kymmeniä tuhansia vietnamilaisia kauan ennen amerikkalaisten saapumista alueelle. Kissinger ymmärsi sekä sodan luonteen että sen vaikutuksen laajempaan maailmanpoliittiseen kokonaiskuvaan.

Historioitsijan tehtävä on helppo, ja huonosti asioihin perehtyneen, ideologian ruokkiman vastapuolen kivittäjän tehtävä on vielä helpompi. Me saamme istua rauhassa nojatuoleissamme, jakamassa moralistisia tuomioitamme ja tarjota helppoja ratkaisuja kysymyksiin. Asianosaiset itse operoivat vajaan datan ja tuntemattoman tulevaisuuden ristipaineissa.

Kissingerin aktiivivuosina Kylmän sodan lopputulos oli vielä pimeän peitossa. Me emme tienneet, että se romahtaisi lopulta niin nopeasti ja helposti. Totalitarismin uhka oli edelleen varteenotettava pelko.

Niin traaginen ja paha virhearvio kuin Yhdysvaltojen rooli Vietnamissa olikin, se teki virheensä uskoessaan puolustavansa vapautta ja demokratiaa. Omat arvioimme ja tuomiomme riippuvat maailmankuvistamme. Virhe oli hirvittävä ja sen eettiset seuraukset puistattavia. Silti, itse uskon, että tämä katastrofi ei kumpua yhtä pervessistä ja moraalittomasta logiikasta kuin vaikkapa Unkarin kansannousun kukistaminen. Kissingerillä oli tässä missiossa oma tärkeä tehtävänsä.

Soundtrack: Edwin Starr, War.