Kiitospäivän tarina intiaaneista ja pyhiinvaeltajista on kiiltokuva – Mutta sellainen on myös valkoisten sortoa alleviivaava versio

Kiitospäivän historia kertoo kulttuurien kohtaamisesta – ja siksi tarina on monimutkainen.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Torstaina Yhdysvalloissa vietetään jälleen kiitospäivää.

Kokoonnumme juhlapöytien ääreen perheidemme ja ystäviemme kanssa, korkkaamme viinipulloja ja lastaamme lautasemme amerikkalaisella perinneruualla. Ylensyönnin ja iloisen seurustelun jälkeen raahaudumme televisioiden ääreen katsomaan amerikkalaista jalkapalloa.

Juhla yhdistää amerikkalaiset uskontokunnista ja maailmankatsomuksesta riippumatta. Hindut ja muslimit, kristityt ja juutalaiset viettävät kiitospäivää omine pienine kulturaalisine ja kulinäärisine lisäyksineen.

 

Kiitospäivä on sukua eurooppalaisille elonkorjuujuhlille, mutta amerikkalainen versio juhlistaa perinnetiedon mukaista intiaanien ja niinsanottujen pyhiinvaeltajien, eli englantilaisten kalvinististen maahanmuuttajien, yhteistä juhlaa vuodelta 1621.