Kiitospäivän aattona: Maailmassa on yhä valtavasti hyvyyttä
Vanha juhlapäivä on hieno perinne, joka yhdistää amerikkalaiset.
Torstaina 24. marraskuuta on jälleen kiitospäivä. Vanha amerikkalainen juhlapäivä on hieno perinne, joka yhdistää amerikkalaiset yli uskontokuntien, etnisten ryhmittymien tai poliittisten rintamalinjojen.
On hyvä, että meillä on edes yksi kalenteriin merkitty päivä, joka ohjaa meidät olemaan kiitollisia. Yltäkylläisyytensä keskellä valittava, kaikessa katastrofeja näkevä, jatkuvassa epätoivossa ja maailman vääryydessä liian usein vellova moderni länsimainen ihminen tarvitsee tämän päivän.
Maailma on tällä hetkellä melko pelottava. Paikoitellen vaikuttaisi kuin yltäkylläisyys, rauha ja humaani liberalismi pitkästyttävät miljoonia ihmisiä. Konfliktihakuisuus, uhoava nationalismi ja eristäytyminen ovat muotia kautta läntisen maailman.
Tälläisissä tilanteissa on satunnaisesti paikallaan keskittyä katsomaan synkän muurin raosta kasvavaa kukkaa, pilviverhon välistä näkyvää auringonsädettä. Maailmassa on edelleen valtavasti hyvyyttä. On jälleen aika siteerata William Faulknerin Nobel-puhetta:
I decline to accept the end of man. It is easy enough to say that man is immortal simply because he will endure: that when the last dingdong of doom has clanged and faded from the last worthless rock hanging tideless in the last red and dying evening, that even then there will still be one more sound: that of his puny inexhaustible voice, still talking.
Olen kiitollinen… Terveydestäni Vuosi sitten leukemia ja sen synnyttänyt anemia raskauttivat kiitospäiväni. Krooninen uupumus, pelko lähimmäisteni puolesta ja edessä oleva kemohoito leimasivat juhlapäivää. Tauti on tällä hetkellä poissa, kiitos ensiluokkaisen hoidon ja modernin lääketieteen. Leukemia nukkuu jossain syvällä elimistöni uumenissa, ja minä sekä lähimmäiseni ovat kiitollisia sen syvästä ja toivottavasti pitkästä unesta.
Syksystä Atlantan syksy on ollut pitkä ja poikkeuksellisen lämmin. Ruska on nyt kukkeimmillaan. Chattahoocheejoen rantamusten kauneus on liki sietämätöntä. Kävely metsän halki, vaimon ja koirien kera, joen hiljaisen soljumisen ja lehtien kahinan taustamusiikissa, on parasta terapiaa.
Hyvistä ystävistä Harva asia on tärkeämpi kuin oikeat ystävät. Sähköpostit, Facebook-rupattelut ja kasvotusten tapahtuva ajatustenvaihto kahvin tai oluen kera auttavat meitä kaikkia pysymään henkisesti tolpillamme.
Omistautuneista ihmisistä Ammattimaisten valittajien ja kaikesta protestoivien ”jonkun pitäis tehdä jotain!” -huutajien varjossa, arkipäivän hiljaisuudessa, elää hieno ja maailman tärkein ihmisryhmä. He ovat poliiseja ja sotilaita, opettajia ja sairaanhoitajia, rakennusmiehiä ja opiskelijoita, jotka hiljaisesti ja johdonmukaisesti parantavat omaa elinympäristöään. He auttavat lähimmäisiään, ovat hyviä naapureita, tekevät vapaaehtoistyötä heikompien ihmisten hyväksi, puolustavat meitä fyysisesti ja henkisesti. Aikakaudestamme Poliittisista kriiseistä ja pelottavasta maailmantilanteesta huolimatta on silti hienoa elää juuri täällä, juuri nyt. Koskaan aikaisemmin ei ihmiskunta – ja erityisesti kulturaalinen länsi – ole ollut yhtä vauras, vapaa, turvallinen, tasa-arvoinen, terve, koulutettu, vähemmän rasistinen, seksistinen ja homofobinen kuin tänään. Kaiken huolen keskellä meidän kannattaa pitää faktat mielessä.
Erinomaista kiitospäivää sekä joulun odotusta!
Soundtrack: Primal Scream, Movin’ On Up