Kiitospäivän aattona: Maailmassa on yhä valtavasti hyvyyttä
Torstaina 24. marraskuuta on jälleen kiitospäivä. Vanha amerikkalainen juhlapäivä on hieno perinne, joka yhdistää amerikkalaiset yli uskontokuntien, etnisten ryhmittymien tai poliittisten rintamalinjojen.
On hyvä, että meillä on edes yksi kalenteriin merkitty päivä, joka ohjaa meidät olemaan kiitollisia. Yltäkylläisyytensä keskellä valittava, kaikessa katastrofeja näkevä, jatkuvassa epätoivossa ja maailman vääryydessä liian usein vellova moderni länsimainen ihminen tarvitsee tämän päivän.
Maailma on tällä hetkellä melko pelottava. Paikoitellen vaikuttaisi kuin yltäkylläisyys, rauha ja humaani liberalismi pitkästyttävät miljoonia ihmisiä. Konfliktihakuisuus, uhoava nationalismi ja eristäytyminen ovat muotia kautta läntisen maailman.
Tälläisissä tilanteissa on satunnaisesti paikallaan keskittyä katsomaan synkän muurin raosta kasvavaa kukkaa, pilviverhon välistä näkyvää auringonsädettä. Maailmassa on edelleen valtavasti hyvyyttä. On jälleen aika siteerata William Faulknerin Nobel-puhetta:
