Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kidutus ja operaatio bin Laden

Marko Maunula
Blogit Americana 4.5.2011 15:55

Osama bin Laden on kuollut, mutta väittely siitä kenelle kiitos kuuluu elää ja voi hyvin. Kidutuksen puolustajat haluavat osan kunniasta.

Brittiläinen, Toryjen suuntaan kalleellaan oleva The Daily Telegraph sanoi, että vesikidutettu Khalid Sheikh Mohammed paljasti kuriirin, joka lopulta johti amerikkalaiset bin Ladenin jäljille. Liz (Dickin tytär) Cheneyn johtama Keep America Safe -organisaatio kiitti bin Ladenin kuolemaa kommentoivassa julkilausumassaan Yhdysvaltain tiedustelupalvelun tehokkaita kuulustelumenetelmiä.

Kumpikaan taho ei kiitä suoraan vesikidutusta, mutta vihjailee rivien välissä sen merkitykseen. Kidutuksen kiittäminen olisikin vaikeaa, sillä kuten New Yorker -lehti muistuttaa, Yhdysvallat lopetti vesikidutuksen jo viisi vuotta sitten. Lisäksi Khalid Sheikh Mohammed ei paljastanut kuriirin nimeä vesikidutuksen alla, vaan vasta huomattavasti myöhemmin.

Suurin kiitos bin Ladenin jäljittämisestä kuuluu perinteiselle tiedustelu- ja salapoliisityölle. Tarina bin Ladenin etsimisestä kuulostaa erinomaiselta vakoilutrilleriltä, Tom Clancyn kirjasta repäistyltä tarinalta.

Bin Laden -operaatio todistaa ennen kaikkea kidutuksen tehottomuuden. Khalid Sheikh Mohammedia vesikidutettiin 183 kertaa vuonna 2003, mutta siitä huolimatta hän ei laulanut. Vasta Guantanamossa, perinteisten kuulusteluiden yhteydessä, Mohammed ryhtyi antamaan arvokasta tietoa, mukaanlukien bin Laden -tapauksen ratkaisseen kuriirin nimen.

Kidutuksen puolustajien lausunnot ovat olleet ponnettomia ja vihjailevia, sillä tapaus bin Laden osoitti heidän olevan väärässä. Heidän puolustamansa moraalinen kompromissi ei antanut arvokasta tietoa. Kidutus ei ole ainoastaan moraalisesti tuomittava, henkisten troglodyyttien suosima metodi, mutta myös tehoton ja laiton operaatio.

Aikaisemmin kidutusta vastaan puhuivat mm. moraalifilosofit, Yhdysvaltain istuva presidentti, maan Korkein oikeus, sekä toimittajien ja kommentoijien enemmistö. Nyt sitä vastustavat myös faktat ja empiirinen kokemus. Kidutus hävisi. Game over.

Soundtrack: Elliott Smith, Needle in the Hay.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Mukava juttu, mutta selvästikään toimittaja ei ole joutunut kidutettavaksi.

USA ei ole suostunut osallistumaan mihinkään kansainväliseen kidutuksen kieltävään päätöslauselmaan ( kuten ei tietysti vasallivaltio Israelkaan).
Silti se voi tiedotusvallallaan tuomita muut samasta asiasta mennen tullen.

Sama on tilanne YK:n ja kansainvälisen oikeuskäytännön suhteen.
USA käyttää niitä mielensä mukaan,
nimittää tuomarit Haagin oikeuteen, määrittelee sallitun tappamisen rajat, ja kieltää omien kansalaistensa tuomitsemisen .

Nykyajan Rooma siis kaikissa suhteissa.

Romahdus ei toivottavasti vie nyt sentään 300v kirjoitti:
”Mukava juttu, mutta selvästikään toimittaja ei ole joutunut kidutettavaksi.”

Mutta Christopher HItchens on:

http://www.youtube.com/watch?v=4LPubUCJv58

Lasketaanko kidutukseksi muuten SK:n blogien kommenttien lukeminen? Syytä olisi…

”viisaat” tahot kodikkaissa olohuoneissaan tietävät yleensä parhaiten, miten sotaa on käytävä. Sodassa ei saa kohdella vastustajaa huonosti tai epäkunnioittavasti, vaikka tämä olisi vastuussa satojen tuhansien viattomien siviilien kärsimyksestä ja kuolemasta, tai ainakin osallisena siihen.

Tällainen hurmahenkisyys on lapsellista, kun koskaan ei tiedetä, milloin keskellä Eurooppaa tai Amerikkaa räjähtää vetypommi.

Muutaman terroristin (ihme että heitä sallitaan kutsuttavan edes terroristeiksi, hehän voivat saada siitä traumoja) ”vapaamuotoiset” haastattelut tätä taustaa vasten ovat täysin oikeutettuja. Fanaatikot nauravat tällaiselle hellämielisyydelle ja käyttävät sitä hyväkseen. Nämä länsimaiset nojatuolihumanistit ja media myös, voisivat vihdoin katsoa totuutta silmiin kyltymättömässä amerikkalaisvastaisuudessaan.

Vitsi suoraan Iranista, kertoo ehkä yhden kulman kidutuksen toimivuudesta:

KGB, FBI, Mossad ja Iranin tiedustelupalvelu päättivät kerran kilpailla siinä kuka onnistuisi löytämään viidakkoon irti päästetyn jäniksen nopeimmin.

KGB:n miehet lähtivät viidakkoon ja palasivat 4 viikon päästä jänis mukanaan. FBI pyydysti jäniksen kahdessa viikossa. Mossad vuorollaan hoiti homman viikossa.

Iraninlaiset lähtivät viimeisenä suorittamaan tehtävää. He palasivat takaisin jo kahden päivän päästä mukanaan pahoin piesty karhu joka huusi kauhuissaan: ”Minä olen jänis, äitini oli jänis ja isäni oli jänis. Koko sukuni on jäniksiä!”

Näitä luetaan juuri nyt