Kiduttajat: käräjille vai ei?

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kidutuskeskustelu velloo Yhdysvalloissa. Poliittinen vasemmisto haluaa kidutuksesta vastaavia politiikkoja leivättomän pöydän ääreen. Tämä on huono idea.

Uusimmat paljastukset osoittavat, että ulkoministeri Condoleezza Rice hyväksyi vesikidutuksen Abu Zubaydahin kuulusteluissa vuonna 2002. The Huffington Postissa julkaistujen kirjoitusten mukaan Bushin hallinto kävi keskustelua vesikidutuksesta korkealla tasolla, mukaanlukien oikeusministerit John Ashcroft sekä Alberto Gonzales.

Uutiset ovat nostaneet kidutuksen takaisin otsikoihin ja poliittiseen debattiin. Monet vasemmistossa haluavat kansakunnan tekevän lopullisen pesänselvityksen kidutuksen kanssa. Asia pöydälle, osalliset esiin, ja syylliset tuomiolle.

Oikeisto on valtaosin keskittynyt Bushin hallinnon menetelmien puolustukseen, kidutuksen vähättelyyn, tai olemaan hiljaa. He pelkäävät kidutuskeskustelun murentavan CIA:n moraalia sekä pilaavan monen uskollisen maansa palvelijan maineen, jotka toimivat joko muiden komennosta tai omasta parhaasta uskostaan.

Blogistin subjektiivisestä mielestä kidutuksen oikeuskäsittelyt olisivat melko turhaa poliittista sirkusta. Minkä tason operoijat pitäisi vetää oikeudelliseen vastuuseen? Bushin hallinto? CIA:n johto? Itse kiduttajat?

Amerikkalaisilla on paha tapa vaatia päitä vadille epäonnistumisten jälkeen. He yksilöivät rikokset tai epäonnistujat. Syyllisyys henkilöidään yhteen yksilöön tai ryhmittymään. Aikaisemmassa Abu Ghraibin kidutusskandaalissakin väärinkäytökset sysättiin muutaman alemman tason operoijan niskaan.

Vesikidutus hyväksyttiin korkeimmalla tasolla. Mikäli saamme Dick Cheneyn ja Condi Ricen syyteeseen, kannatan aiheen oikeuskäsittelyä. Muutaman alemman tason operoijan tuomitseva käräjäsirkus ei ratkaise mitään.

Soundtrack: Elliott Smith, Angeles.