Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kerry, Obama ja Yhdysvaltojen ulkopoliittinen suunta

Marko Maunula
Blogit Americana 26.2.2013 02:10

John Forbes Kerry aloitti eilen ensimmäisen kiertueensa ulkoministerinä. Matka suuntautuu Eurooppaan ja Lähi-Itään. Kerry on vahva eurooppalais-amerikkalaisen yhteistyön kannattaja, mutta onko hän hallituksessa vähemmistössä?

Kerryn isä oli diplomaatti, ja hän kasvoi Uuden Englannin vauraan eliittisuvun vesana. Hän vietti lapsuudessaan pitkiä aikoja suvun kartanossa Ranskassa. Hän myös asui vähän aikaa Berliinissä, jossa hänen isänsä palveli diplomaattina. Kerry puhuu erinomaista ranskaa. Hänen vaimonsa äidinkieli on portugali.

Kerry kasvoi ”Boston Brahmin” -suvussa; ilmapiirissä, joka haki kulturaaliset siteensä ennemmin Euroopasta kuin Keskilännestä. Vuoden 2004 presidentinvaaleissa republikaanit käyttivät tätä tehokkaasti hyväkseen, tehden Kerrystä ”oikeaa” Amerikkaa ymmärtämättömän, liki eurooppalaisen elitistin.

Astuttuaan ulkoministerin virkaan Kerry piti viime viikolla puheen, jossa hän varoitti Yhdysvaltoja hylkäämästä maailmaa. Hän haluaa Yhdysvaltojen johtavan maailmaa ilmastomuutoksen ja köyhyyden vastaisessa taistelussa sekä demokratian edistämisessä. Kerry haluaa luoda tulevaisuuden kauppakumppaneita avustamalla köyhiä maita, ja hän kehoittaa Yhdysvaltoja panostamaan esimerkiksi Afrikan tulevaisuuteen.

Ulkopoliittisen aktivismin vannoutunut puolustaja on vähemmistössä Obaman hallinnossa. Sitten vuoden 2008 talousromahduksen sekä Irakin ja Afganistanin sotien epäonnistumisten, Yhdysvallat on kääntynyt sisäänpäin. Obaman hallinto on painottanut sisäpolitiikkaa, ja sotiin väsynyt, talousongelmien kanssa painiva Amerikka on presidenttinsä kanssa samoilla linjoilla.

Obaman hallinto on paitsi panostanut sisäpolitiikkaan, mutta ulkopoliittisesti suuri osa sen huomiosta on suuntautunut Lähi-Itään sekä Aasiaan. Kriisipesäkkeiden ohella Kiinan nousu on ollut korkealla presidentin huomiolistalla. Hawailla varttunut ja Indonesiassa vähän aikaa asunut mies kiinnittää enemmän huomiota Tyynen valtameren kuin Atlantin piirin tapahtumiin.

Obama valitsi Kerryn, eli näkemyserot eivät estä yhteistyötä ja molemminpuolista arvostusta. Silti, Kerryn ja Obaman välillä on sekä sukupolvi- että perspektiivikuilu. Kerry on poliittisesti ns. kylmän sodan liberalismin tuote, Kennedyn idealismin nuorena omaksunut ja Vietnamissa palvellut vanhan kaartin demokraatti. Obama on kylmän sodan jälkeisen sukupolven johtava politiikko, jonka maailmankuva ei ole keskittynyt Eurooppa ja Yhdysvallat -akselin ympärille. Kerry on vanhan ja hierarkisen maailman kasvatti; Obama on kotonaan jälkimodernissa ja verkottuneessa internet-ajan maailmassa.

Euroopalla on Kerryssa vankka ystävä, mutta mantereen merkitys Yhdysvaltain strategisessa ajattelussa jatkaa laskuaan. Kylmän sodan päättymisestä alkanut kehitys jatkuu Obaman kaudella entistäkin voimakkaampana. Kerry kykenee ulkoministerinä lyömään rumpua lämpimien Eurooppa-suhteiden puolesta, mutta fokukseltaan hän edustaa enemmänkin lähihistoriaa kuin tulevaisuutta.

Soundtrack: Jacques Brel, Amsterdam.