Kaupungit vastaan maaseutu: Kalifornian tulipalot sytyttivät vanhan kiistan

Kalifornian katastrofin yhteydessä taloustieteilijä ja nobelisti Paul Krugman nosti esiin amerikkalaisen politiikan ikuisuuskysymyksen: miksi on ok solvata kaupunkeja ja kaupunkilaisia, mutta maaseutu ja maalaiset ovat amerikkalaisen politiikan pyhiä lehmiä, joiden kritisoiminen synnyttää välittömän poliittisen vastareaktion?

Maaseudun romantisointi on ilmiönä yhtä vanha kuin Yhdysvallat. Kun amerikkalainen puoluejärjestelmä oli syntymässä, 1790- ja 1800-lukujen poliittiset jakolinjat kulkivat kaupunkeja ja teollisuutta kannattavan rintaman ja maaseutua ja maanviljelystä suosivan politiikan välillä. Teollisuusrintamaa ajoi Alexander Hamilton ja maaseutua puolusti Thomas Jefferson.

Jeffersonille maanviljelys ja maaseutu edustivat paitsi kestävää taloudellista ajattelua, myös moraalisesti ylivertaista agraarikulttuuria. Kaupungit edustivat paheita, vieraantumista luonnosta ja yhteisöstä sekä yleistä moraalista rappiota, Jefferson uskoi.

Jefferson oli orjataloutta pyörittävä rikas plantaasinomistaja. Hän uskoi amerikkalaisen yhteiskunnan moraalin ja talouden nojaavan itsellisten maanviljelijöiden patriotismiin, yhteisöllisyyteen ja kovaan työntekoon.

Ihmiskunnan ruokkivien maanviljelijöiden keskeinen asema amerikkalaisessa(kin) taloudessa ja yhteiskunnassa on selviö. Silti tuntuu hieman oudolta romantisoida maanviljelysyhteiskuntaa, kun katsoo amerikkalaista maaseutua ja pikkukaupunkeja tänä päivänä.

Huumeet ovat nykyisin yhä useammin maaseudun ja pikkukaupunkien ongelma. 1990–2000-lukujen vaihteessa oli metamfetamiini-aalto ja opioidikriisi. Maaseutu on ottanut kaupungit kiinni huumeiden käytössä ja ajanut paikoitellen ohi.

Maaseudun asukkaat ovat tänään sairaampia, lihavampia, köyhempiä, huonommin koulutettuja, ja he tupakoivat enemmän kuin kaupunkilaiset. Maaseudulla on lisäksi vaikeampaa päästä terveydenhoitoon kuin kaupungeissa. Onkin helppo ymmärtää, miksi Yhdysvaltain maaseuduilla asuvat kuolevat keskimäärin 2,5 vuotta aikaisemmin kuin kaupunkilaiset.

Amerikkalaisen talouden painopiste siirtyi kaupunkeihin jo pian sisällissodan jälkeen. Tänään taloutta hallitsevat urbaanit jälkiteollisen aikakauden innovatiiviset keskukset. San Franciscon, Los Angelesin, New Yorkin, Chicagon, Dallasin ja Atlantan kaltaiset kaupungit lapioivat verorahaa maaseutujen ja köyhempien osavaltioiden pyörittämiseen.

Silti senaattori Tommy Tubervillen (R-Alabama) kaltaiset maaseutujen ja pikkukaupunkien politiikot tulevat nyt kertomaan, miten Kalifornian pitäisi hoitaa asiansa. Huonosti piilotettu schadenfreude leimaa monien maaseudun politiikkojen suhtautumista tragediaan.

Kalifornia on liittovaltion nettomaksaja. Tubervillen Alabama ei kykene toimimaan ilman Kaliforniankin maksamaa liittovaltion rahoitusta.

Datan valossa maaseudun romantisointi on aikansa elänyt ilmiö. Terveydestä, taloudesta, ja hyvinvoinnista kiinnostuneiden tutkijoiden silmissä maaseudun ongelmat ovat olleet tiedossa jo kauan.

Politiikka ja arvomaailma seuraavat perässä. Monivuosisatainen romantisointi ja amerikkalaisen yhteiskunnan omakuva muuttuvat hitaasti.

Soundtrack: Hole, Malibu