Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Katastrofi nimeltä Irakin sota

Marko Maunula
Blogit Americana 18.3.2013 18:31

Irakin sodan alkamisesta on kymmenen vuotta. Katastrofin vaikutukset tuntuvat Yhdysvaltojen politiikassa vielä kauan.

Kuten kaikki amerikkalaiset, muistan syyskuun 11. päivän tapahtumat loppuikäni. Muistan pelottavan hiljaisen pääkaupungin päivä iskujen jälkeen, lentokoneettoman taivaan, ja savupilven Etelä-Manhattanilla, kun ajoin New Jersey turnpikeä pitkin kaupunkiin kaksi päivää tornien romahtamisen jälkeen.

Muistan myös kansakunnan uskomattoman yhtenäisyyden sekä kansainvälisen hyvän tahdon Yhdysvaltoja kohtaan. Tragediassa oli, kaiken surun ja raivon takana, myös lupaus paremmasta. Tämä oli tilaisuus tarkastella maan ulkopolitiikkaa rakentavan kriittisesti, mahdollisuus yhdistää maailma kamppailuun sekä islamisteja että heitä synnyttävää politiikkaa vastaan. Nuoret ihmiset niin Yhdysvalloissa kuin kautta maailman kysyivät, että mitä he voisivat tehdä Yhdysvaltojen puolesta.

Pian alkoi sota Afganistanin talibaneja vastaan. Sota oli valitettava, mutta ymmärrettävä operaatio, joka nautti mittavaa tukea niin Yhdysvalloissa kuin ulkomaillakin. Se tarjosi mahdollisuuden Osama bin Ladenin vangitsemiseen tai eliminointiin ja totalitaarisen talibanin puskemiseen vallasta. Sota syttyi, kun taliban ei suostunut luovuttamaan bin Ladenia ja muita teurastajia oikeuden eteen.

Afganistan unohtui, sillä pian George W. Bushin hallinto ryhtyi propagoimaan sotaa Irakia vastaan. Heti syyskuun 11. päivän iskujen jälkeen jotkut hallinnossa vaativat tiedustelua etsimään todisteita Saddamin osallisuudesta terrori-iskuihin. Kun näitä ei löytynyt, Bush ja hänen lähipiirinsä ryhtyivät puhumaan Saddamin joukkotuhoaseista. Sodan vastustajat ja surkean ”todistusaineiston” kriitikot saivat jatkuvaa lokaa niskaansa. He eivät olleet isänmaallisia eivätkä välittäneet Yhdysvaltain turvallisuudesta. Sodan vastustajista tuli moderneja Neville Chamberlaineja ja Saddam Husseinista uusi Hitler, joka kaavaili lännen tuhoa.

Lopputulos on valitettavan tuttua tarinaa. Kymmenet tuhannet menettivät henkensä sodassa sekä sitä seuranneessa terrorin aallossa. Irak romahti. Amerikkalaisten me-henki katosi sotaa edeltävässä poliittisessa tappelussa. Maailman sympatia Yhdysvaltoja kohtaan muuttui sotaisten jenkkien halveksimiseksi. Hallinnon levittämät valeet, vankien kidutus sekä irakilaisten siviilien ja amerikkalaisten sotilaiden järjettömät kuolemat tekivät pitkään kestävää vahinkoa amerikkalaisten maineelle sekä sielulle. Edistys Afganistanissa haihtui, kun amerikkalaiset siirsivät joukkonsa ja resurssinsa Irakiin.

Sodan alkamisesta on vasta kymmenen vuotta, ja sodan lopullista historiaa ei ole vielä kirjoitettu. Silti, on vaikea nähdä mitään tekijöitä lähitulevaisuudessa, jotka muuttaisivat sodan tämänhetkistä arviointia. Kyseessä on Yhdysvaltain historian traagisin ulkopoliittinen virhe sitten Vietnamin sodan.

Soundtrack: Hiljainen hetki Irakin sodassa kuolleiden muistolle.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Ja se paljon puhuttu öljykin jäi ryöstämättä, kun porausoikeudet menivät venäläisille ja kiinalaisille.

Mistä mahtaa olla Rönttä-Köllösellä moinen tieto porausoikeuksista?

Irakin sota oli Paul Wolfowitzin ja hengenheimolaistensa masinoima WTC:n sumeilematon hyväksikäyttö.
Taustalla oli Bush Sr:n karkea virhearviointi Kuwaitin sodassa, kun USA:n joukot pysäytettiin rajalle, ja Saddam Husseinin Irakin kuviteltiin luhistuvan lupauksilla tuesta kurdeille ja shiioille. Lupaukset olivat täysin katteettomia, ja niinpä Saddam aloitti kapinoivien kurdien ja shiiojen teurastuksen amerikkalaisten edessä ja valta vain lujittui. Bush Jr. halusi korjata isänsä virheen.

Se on päivänselvää, että Irakilla ei ollut mitään yhteyttä Al-Qaidaan ja syyskuun 11. päivän terrori-iskuihin, eikä sillä ollut joukkotuhoaseita.
Asiantila tiedettiin sisäpiirissä, mutta WTC avasi mahdollisuuden vahvistaa Israelin turvallisuutta ja USA:n öljyhuoltoa,
Niinpä käynnistettiin CIA:n sepitteillä ruokkima mediateatteri pohjustamaan hyökkäystä, ja yleinen mielipide, Colin Powell, sekä monet muut johtajat tulivat CIA:n George Tenetin höynäyttämiksi.
Se, että hyökkäys ei saanut YK:n turvallisuusneuvoston hyväksyntää jätettiin sivuseikaksi, eli syyllistyttiin kansainväliseen laittomuuteen.

Irakin sota tulee jäämään USA:n voimapolitiikan pitkään historiaan yhdeksi likaiseksi ja valheelliseksi merkkipaaluksi.

PS. Olen pahoillani SK:n selväpiirteisen entisen sivuston muuttamisesta nykyiseen muotoon.

Tarkoitin loppukaneetillani sitä, että mielestäni tekstien fontit ovat muuttuneet kovin haalean sumeiksi.

Demokratia on aika mahdoton vientituote jos vastaanottajapää ei ole vastaanottavalla tuulella. GWB:n hovissa vaikutusvaltaiseen asemaan nousseen neokonservatiiviporukan missiohan oli viedä demokratia ja vapaa markkinatalous maailman jokaiseen kolkkaan. Parlamentarismi ja kapitalismi ovat neocon-jengin mielestä universaaleja vientituotteita, jotka voidaan istuttaa minne tahansa kansallisista ja paikallisista traditioista piittaamatta. Ja pieleen meni.

Keitäs nämä neokonservatiivit sitten ovat?

Monen merkittävän neocon-älykön aatteellinen tausta on vasemmistossa ja 1960-luvun kansalaisoikeusliikkeessä. Opiskeluaikoinaan Paul Wolfowitz osallistui Martin Luther Kingin kansalaisoikeusmarsseille, neokonservatismin kummisedäksi sanottu Irving Kristol oli 40-luvulla trotskilaisen ryhmän jäsen. Neokonservatismia onkin pidetty ihanteisiinsa pettyneiden vasemmistolaisten aatteena, josta tuli hiljalleen amerikkalaisen oikeiston valtavirtasuuntaus.

Pettymys kohdistui ennen kaikkea lakeihin, säädöksiin ja keskushallintoon köyhyyden ja eriarvoisuuden poistajina: neoconit hylkäsivät sosialismin ja hyväksyivät vapaakaupan. Heistä ei kuitenkaan tullut minimaalista valtiota kannattavia uusliberaaleja, vaan he kannattavat valtiollista väliintuloa monessakin asiassa. Valtion tehtävänä on hyvän elämän edistäminen, mihin sisältyvät perinteisten konservatiivien yleensä korostamat lain ja järjestyksen ylläpito sekä uskonnollisten arvojen edistäminen.

Ei siinä Irakin sodassa mistään öljystä ollut kysymys vaan sosialismiin pettyneitten vasemmistoälykköjen, nykyisten neokonservatiivien missiosta rakentaa omien arvojensa mukaista parempaa maailmaa, painaa oma elämäntapamallinsa vaikka väkisin toisten kurkusta alas.

Ikävä juttu vaan: Mission impossible. Vapaus, demokratia ja vapaa markkinatalous syntyvät yhteisöihin sisältäpäin kun olosuhteet ovat otolliset.

Tällä hetkellä näyttää pahasti siltä että arabimaailman myllerrys ja diktaattorien kaatuminen eivät raivaa tietä demokratialle vaan teokratialle.