Kasvaako Yhdysvallat, tuleeko Puerto Ricosta 51. osavaltio?
Saaren kohtalo noussee esiin kongressissa tulevan vuoden aikana. Monet republikaanit vastustavat Puerto Ricon hyväksymistä osavaltioksi.
Puerto Rico on taas askeleen lähempänä osavaltion statusta.
Presidentti Joe Biden on jo kauan suosinut Puerto Ricon kutsumista Yhdysvaltojen 51. osavaltioksi. Marraskuun kansanäänestyksessä puertoricolaisten enemmistö halusi maan virallista liittämistä Yhdysvaltoihin.
Kysymys saaren poliittisesta tulevaisuudesta tullee esiin kongressissa kuluvan vuoden aikana.
Saari on ollut Yhdysvaltojen eteisessä sitten Espanjan ja Yhdysvaltain sodan vuonna 1898. Vuonna 1917 puertoricolaisista tuli Yhdysvaltojen kansalaisia, mutta alue on siitä lähtien ollut Yhdysvaltain protektoriaatti, ei osavaltio.
Puertoricolaiset voivat muuttaa halutessaan Yhdysvaltoihin ilman maahanmuuton byrokratiaa, ja he nauttivat monista muista amerikkalaisuuden eduista, turvallisuudesta alkaen. Heidän ei silti tarvitse maksaa liittovaltion veroja.
Toisaalta puertoricolaiset eivät saa äänestää Yhdysvaltain vaaleissa. Heillä ei ole suoraa poliittista vaikutusvaltaa kysymyksiin, jotka koskettavat heidän elämäänsä. Kulttuurisesti puertoricolaiset elävät harmaalla alueella amerikkalaisuuden ja oman kansallisen identiteettinsä välissä.
Kysymykset Puerto Ricon statuksesta ovat puhuttaneet saaren asukkaita sekä amerikkalaisia reilun vuosisadan. Talouskriisi, demokraattien valta Washingtonissa sekä historiallinen kehitys ovat tehneet aiheesta jälleen ajankohtaisen.
Yhdysvalloissa asuu enemmän puertoricolaisia kuin kotisaarellaan. Puerto Rico ja Yhdysvallat ovat sitoutuneet toisiinsa huomattavasti syvemmin kuin vaikkapa Suomi Venäjään ollessaan sen alaisuudessa.
Omaan ystäväpiiriini kuuluu muutamia puertoricolaisia. He asuvat Yhdysvalloissa, tuntevat olevansa myös amerikkalaisia ja heiluttavat Yhdysvaltojen passia ylpeästi matkustaessaan ulkomailla. Silti he olympialaisissa hurraavat omalle lipulleen, ja esimerkiksi saarella rakastetussa nyrkkeilyssä kansallinen identiteetti on vahva.
Yhdysvaltojen nuorin osavaltio on Hawaii. Kun se liittyi muuhun maahan vuonna 1959, se kohtasi samoja haasteita ja ennakkoluuloja kuin Puerto Rico nyt.
Tuleva osavaltio oli irrallaan ja kaukana muusta maasta. Sen asukkaiden enemmistö ei ollut englanninkielisiä valkoisia protestantteja. Rasismi, kysymykset turvallisuuspolitiikasta ja kulttuuriset eroavaisuudet olivat debatin sydämessä.
Puerto Rico on huomattavasti köyhempi kuin Yhdysvallat. Saari on paininut luonnonkatastrofien, korruption ja maastamuuton kanssa jo vuosikymmeniä. Osavaltiona Puerto Rico saisi mittavaa apua ongelmiensa ratkaisuun.
Monet konservatiivit vierastavat ajatusta uudesta osavaltiosta. Puertoricolaiset ovat etnisesti valtaosin latinoja. Monet saaren asukkaista eivät puhu englantia. Puerto Ricon hyväksyminen osavaltioksi tarkoittaisi nykytilanteessa liki automaattisesti kahta demokraattista senaattoria Yhdysvaltain kongressiin.
Puerto Ricon kohtalo on pohjimmiltaan kongressin käsissä. Monet republikaanit vastustavat Puerto Ricon hyväksymistä osavaltioksi taloudellisista, puoluepoliittisista ja ideologisista syistä.
Pelissä on amerikkalainen identiteetti: onko Yhdysvallat monietninen ja kyseiseen ideaan perustuva valtio vai angloamerikkalaisen kulttuurin keskus? Kysymykseen kiteytyy myös taistelu republikaanisen puolueen tulevaisuudesta.
Lyhyellä tähtäimellä Puerto Ricon hyväksyminen osavaltioksi vahvistaisi demokraatteja, mutta pidemmällä aikavälillä se palvelisi oikeutettua mielikuvaa Yhdysvalloista integraation edelläkävijänä sekä avaisi uusia poliittisia kanavia myös republikaaneille.
Latinot ovat valtaosin perhekeskeisiä ja yritteliäisyyteen uskovia katolisia kristittyjä. He ovat potentiaalisia republikaaneja – varsinkin jos republikaanit unohtavat viime vuosien etniset linjanvetonsa ja keskittyvät jälleen talous- ja arvokonservatiiviseen viestiinsä.
Soundtrack: Lin-Manuel Miranda et al., Almost Like Praying.