Kansakunnan tila ja Obaman presidenttiys

Profiilikuva
Blogit Americana
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Kansakunnan tila -puheet tarjoavat vilkaisun Washingtonin fantasioihin. Ne ovat hyvää poliittista viihdettä ja muistuttavat siitä, että kansakunnan presidentillä on edelleen suunnitelmia ja unelmia, joita päivänpolitiikan raadollisuus ei ole onnistunut nitistämään.

Watergate-presidentin elämäkertaelokuvassaan Oliver Stone pistää Richard Nixonin katsomaan John F. Kennedyn muotokuvaa ja sanomaan: ”Ihmiset katsovat sinua ja näkevät, mitä he haluaisivat olla. He katsovat minua ja näkevät, mitä he oikeasti olevat.”

Lause on hyvä analogia tämän päivän Washingtonista ja kansakunnan tila -puheesta. Presidentti Barack Obama piti hienon puheen, joka valoi uskoa hänen hallintoonsa, lupasi amerikkalaisille toimivan hallituksen, painotti huolellisesti mielipidetestattuja ja yleisesti hyväksyttyjä ideoita sekä ruokki amerikkalaisten patriotismia ja yhteenkuuluvuutta.

Obama lupasi muun muassa laskea työttömyyttä, nostaa minimipalkkaa, modernisoida puolustusvoimia, parantaa sotilaiden mielenterveyshoitoa, työskennellä terveydenhoidon uudistuksen hienosäätämiseksi, jatkaa koulutuksen reformia ja jopa sulkea Guantanamon. Saliin ahtautuneet demokraatit tervehtivät ehdotuksia raivoisin aplodein, kun taas republikaanit istuivat valtaosin käsiensä päällä.

Lupaukset ovat tuttua tavaraa ja osa jokaista kansakunnan tila -puhetta. Runous ei silti helpolla käänny proosaksi: viime vuoden lupauksista vain muutama läpäisi kongressin.

Obaman puheen kiinnostavin ja radikaalein kohta oli presidentin lupaus ohittaa kongressi, mikäli edustajainhuoneen republikaanit eivät suostu yhteistyöhön. Hän lupasi käyttää entistä enemmän presidentin toimivaltuuksia (niin sanottu executive order -prosessi) puskeakseen läpi haluamiaan uudistuksia.

Toistaiseksi Obama on käyttänyt executive orderia selvästi vähemmän kuin esimerkiksi Bill Clinton ja George W. Bush. Menettelytapa on perustuslaillinen ja Washingtonin halvauksen valossa ymmärrettävä. Poliittisesti se on silti riskialtis.

Obama pisti lupauksellaan itsensä likoon. Kun hän ilmoitti käyttävänsä vastaisuudessa enemmän executive orderia, hän samalla sanoi, että hän on tästä eteenpäin vastuussa hallinnon toimista ja toimivuudesta. Hän ei voi enää syyttää kongressin republikaaneja tai Washingtonin yleistä halvausta. Jos Obaman executive order -päätökset eivät tehoa, hän ei voi osoittaa muita syntipukkeja.

Obama pisti nyt presidenttiytensä viivalle. Kun tulevaisuudessa historioitsijat analysoivat Obaman puhetta, he keskittyvät tähän lausuntoon. Obaman presidenttikauden määrittely on nyt toden teolla alkamassa.

Soundtrack: Talk Talk, After the Flood.