Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kansakunnan tila: epävakaa mutta optimistinen

Marko Maunula
Blogit Americana 28.1.2010 16:09

Presidentti Barack Obama antoi eilen presidenttiytensä tärkeimmän puheen. Se esitteli uuden Obaman: konkreettisen sekä taisteluvalmiin presidentin.

Obaman aikaisemmat puheet ovat olleet kuin mestarikondiittorin leivoksia: makeita, kauniita, monikerroksisia, huolellisesti rakennettuja pieniä taideteoksia. Ne ovat olleet herkullisia maistella, mutta ne yksin eivät täytä vatsaa.

Eilen Obama tarjosi makkaravoileipää.

Obama piti tylsän mutta tehokkaan puheen, jossa hän palasi politiikan perusasioihin. Suuret retoriset linjat ovat mennyttä. Obama painotti agendaansa ja lupasi lahjoja tukiryhmilleen: verohelpotuksia keskiluokalle, työllisyysprojekteja laman kolhimille, lainoja pienyrityksille, kurinpalautusta pankeille, homojen oikeuksia liberaaleille, ja kutistuvaa budjettivajetta maltillisille konservatiiveille.

Obama yritti myös osoittaa amerikkalaisille, että hänen hallintonsa yrittää taklata maan ongelmia, mutta poliittinen kulttuuri on keskittyneempi syyttelyyn kuin ongelmien ratkaisuun. Puhe viestitti, että Obama tiedostaa ongelmat, mutta republikaanien ”Ei!” -sanan toistoon perustuva oppositiopolitiikka on halvaannuttanut kongressin.

Republikaanit ovat (toimivasti) syyttäneet Obamaa aikaansaamattomuudesta sekä vihjailleet presidentin olevan täynnä pelkkää puhetta. Eilisen puheen retorinen tasapäisyys oli tietoinen valinta, uskon. Obama halusi painottaa sisältöä.

Obama on kuullut kritiikin ja hän on valmis tappeluun. Hän on rakentanut siltaa republikaanien suuntaan, mutta jos he eivät halua tulla puolitiehen, Obama pyrkii sälyttämään syyn Washingtonin surkeasta poliittisesta kulttuurista opposition niskaan. Obama osoitti eilen, että hänenkin maltillisella ja sovittelevalla tyylillä on rajansa.

Soundtrack: Merle Haggard, Fightin’ Side of Me.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Change-puheet vaaleissa ja senaatissa super-majority takana.
Nyt sitten kaikki on ikävien republikaanien syytä kun eivät ole samaa mieltä asioista.
Huru-ukko.

Tosiaan kun ajattelee minkälaisen mandaatin kansa antoi demokraateille, niin ei voi kun ihmetellä heidän saamattomuuttaan. Onko demokraatit tosiaan kurat housuissa, kun republikaanit jyrää, olipa heillä minkälainen edustus missä tahansa. Tosiasia on se, että rebuplikaanit harrastavat kaiken bloggaamista eikä heillä ole mitään omia ehdotuksia oikeastaan mihinkään ja politiikka perustuu siihen, että kaikki mitä demokraateilta tulee on huonoa jo pelkästään sen takia, että se tulee demokraateilta. Kuitenkin pitäisi saada enemmän aikaan ja kansa näköjään tulee kärsimättömäksi tuohon saamattomuuteen.

Ihmetyttää ihmisten epäluonnolliset odotukset Obamaa kohtaan. Yhdysvallat vedettiin niin syvälle Bushin 12 vuoden aikana ja monella eri tasolla, ei vaikka kuinka lahjakas Obama onkin voi kääntää niin isoa laivaa vuodessa. Ja vieläpä syvän talouskriisin aikana.

Hyvää työtä hän kuitenkin tekee, ja tuloksetkin tulevat vielä näkymään, kunhan hänelle ja demokraateille annetaan aikaa. Rebublikaanien jyrkkä ei-linja, ilman omia ehdotuksia toimenpiteiksi, kuvastaa vain sitä sekasortoista tilaa jossa puolue rypee.