Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Kampusten kahtiajako

Marko Maunula
Blogit Americana 18.3.2009 14:54

Amerikkalaisessa akatemiassa on usein jyrkkä kuilu humanistis-luonnotieteellisten (Arts and Sciences) sekä liiketalous-koulujen (Business School) välillä. Polku laitosten välillä on usein pitkä ja harvoin kävelty – niin vertauskuvallisesti kuin kirjaimellisestikin.

 

Humanistit tuntevat usein sielunveljeyttä luonnontieteilijöiden kanssa; harmittomat nörtit tunnistavat toisensa. Mutta business-professorit ovat eri maata. Neljä vuotta yliopistossani palvelleena en tunne yhtään business-professoria kuin naamasta. He istuvat jakkupuvuissaan ja tummissa takeissaan kahvilan nurkassa, kohdellen meitä humanisteja etäisen ystävällisesti.

Me humanistit olemme puolestaan hiljaisen ja väheksyvän kateellisia business-puolen kollegoille, jotka tienaavat huomattavasti meitä enemmän, lyhyemmällä ja usein suppeammalla koulutuksella.

Sama jako näkyy myös luokkahuoneissa. Taloushistorian kurssini houkuttelevat usein business-koulun oppilaita ja muita taloudesta kiinnostuneita. Monet heistä ovat teräviä ja hauskoja kavereita, mutta olen heille kuin katolinen pappi avioliittoneuvojana: tiedän kaiken teoriasta, mutta en mitään käytännöstä.

Business-koulun opiskelijat haastavat usein tulkintani amerikkalaisen ja globaalihistorian käänteistä: ”Omistuksen keskittyminen 1800-luvulla oli ainoastaan positiivinen ilmiö; Rooseveltin New Deal hidasti pitkällä tähtäimellä talouden toipumista; Friedmanin monetarismi toimii aina ja kaikkialla paremmin kuin Keynesin ideat.”

Osa heidän vilpitöntä uskoaan ideoihinsa heijastaa luonnollisesti nuoruuden ihanteellisuutta. Mutta heidän ehdottomuutensa todistaa myös business-koulujen opetuksen ja alan kirjallisuuden yksisilmäisyydestä.

Meitä humanisteja syytetään usein vasemmistolaisesta ortodoksiasta. Me olemme kaikki säännöstelyyn uskovia, Obamaa äänestäviä eurooppalaisen systeemin palvojia, kun taas business-puolen kaverit ovat rationaalisia ja suoraviivaisia ajattelijoita. Business-koulujen professorit antavat opiskelijoilleen käytännön tietoja ja taitoja, kun taas humanistit syöttävät opiskelijoiden kalloihin vanhentuneita ja esoteerisiä teorioita.

Totuus on päinvastainen. Tämän päivän kampuksien idealistit löytyvät business-kouluista. Kirkassilmäiset professorit ja opiskelijat jupisevat harmoniassa mantraa markkinoiden kaikkitietävyydestä ja itävaltalaisten, sata vuotta sitten eläneiden taloustieteilijöiden ylivertaisuudesta. Chicagon koulukunta on liki jumalallisen viisauden edustaja talousalalla. Nykyinen kriisi ei johdu niinkään säännöstelyn puutteesta kuin sen olemassaolosta, he uskovat.

Monet business-koulujen professorit ovat jo sukupolven ajan puskeneet ortodoksista ideologiaa opiskelijoiden kalloihin. Jotkut ovat myös rohkaisseet opiskelijoita löytämään ja hyödyntämään lainsäädännön puutteita ja porsaanreikiä. Luova kirjanpito, kyseenalaiset finanssi-instrumentit, sekä muut nykyisen finanssiromahduksen aiheuttajat syntyivät business-koulujen penkeillä.

Tänään kyyniset ja kriittiset ajattelijat löytyvät useimmin humanistisista laitoksista. Me emme ole idealistisia radikaaleja, pikemminkin päinvastoin. Me olemme konservatiiveja, jotka pitävät hengissä vanhanaikaista ideaa, jonka mukaan vauraus kasvaa tuotannon eikä luovan kirjanpidon avulla.

Harras toiveeni on, että nykyinen talouskriisi pakottaa business-koulut katsomaan kriittisesti opetusohjelmiaan ja hallitsevia ideologioitaan. Kollegani business-puolelta voivat hyötyä muutamasta kriittisen ajattelun, filosofian, ja taloushistorian kurssista.

Soundtrack: MC5, Kick Out the Jams

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Samansuuntainen kahtiajako on Suomessakin nähtävissä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen välillä. Amk:t ovat vahvasti painottuneet käytännön opetukseen, kun taas yliopistossa keskitytään teoriaan. Eikö tätäkin kuilua voisi kaventaa? Muutama esim. historian ja filosofian kurssi olisi hyödyllinen myös ammattikorkeassa opiskeleville, jotka opinnoissaan muuten keskittyvät käytännön puurtamiseen. Samoin myös yliopistossa voitaisiin antaa enemmän mahdollisuuksia käytännönläheiseen oppimiseen ja työelämäyhteistyöhön.

Meillä tämä jako näkyy mielenkiintoisella tavalla Helsingin kauppakorkeakoulun kansantaloustieteen ja Helsingin Yliopiston kansantaloustieteen laitosten opiskelija-aineksessa. HSE on heikkotasoisempi ja kritiikittömämpi. Paras aines hakeutuu rahoituksen oppikokonaisuuden pariin. Ja sen opetus on kritiikitöntä Chicago School economics soveltamista.

Sen sijaan yliopiston puolella nähdän talous laajemmin edelleen. Kovat kansantaloustieteilijämme ovat sieltä edelleen myös pankeissa ja hyvä niin.

En ole opiskellut kansantaloustiedettä HSE:n pakollisia kursseja enempää, mutta käsittääkseni Helsingin yliopiston ja HSE:n kansantaloustieteen kurssit ovat paljolti myös yhteisiä. Olen myös täysin eri mieltä ”parhaasta” opiskelija-aineksesta. Toki rahoituksen opiskelijoilla on HSE:n mittapuulla kova työmoraali, mutta en sanoisi opiskelijoita varsinaisesti paremmiksi kuin kansantaloustieteilijöitä. Ainakin kaikki tuntemani HSE:ssä kansantaloustiedettä opiskelevat tai opiskelleet ovat tehneet valintansa muin perustein kuin karsiutumalla pois rahoituksen ohjelmasta.

HSE:n sisällä organisaatioiden ja johtamisen aine on puolestaan kansantaloustiedettä kyseenalaistavien entisten ekonomistien suosiossa.

Huhhuh, miten tympäisevää stereotyypittelyä. Puhut kuin business ihmiset olisivat joku alempirotu, joiden koulutus, ajatukset ja toiminta olisivat lähtökohtaisesti jotenkin kapeakatseista ja ahdasmielisiä. Alkuperäisesellä humanismista, renesanssin ihmisrakkaudesta, ei ole kyllä käsittelyssäsi mitään sijaa. No, kukin tyylillään. Itse haluaisin kuitenkin elää maailmassa, jossa ihmiset ovat ennen kaikkea vain ihmisiä. Haluaisinkin kysyä Markolta miksi luulet, että asia on näin kuin väität? Mikä johtaa businesstyyppien idealismiin?

En ole myöskään aivan vakuuttunut Eurooppalaisen HSE:n ja yliopiston kansiksen vertailusta. Kyllä sinne yliopistollekin suorastaan kävellään sisään, jos vain hallitsee edes derivoinnin perusteet. Itse olen jotenkin aina aistinut, että yliopistolla on paljon kapeakatseisempi ja ahdasmielisempi tunnelma. Jännästi yliopiston professoreilla ja opettajilla on yleensä kokemusta vain Helsingin yliopistolta, sen sijaan kauppiksella proffat ovat yleensä väitelleet ulkomailla ja myös opettaneet eri yliopistoissa. Tämä heijastuu vaikkapa sosiaalisiin taitoihin tai siihen miten vastaanottavaisia opettajat ovat opiskelijoiden ajatuksille. Tästä huolimatta, fiksuja opiskelijoita ja opettajia on kyllä molemmilla laitoksilla ja merkittävä osa opetuksesta on yhteistä, kuten esimerkiksi syvärit. Väitettäsi voisi tietysti testata vaikka syvärien arvosanoilla (tosin se on aika huono mittari kriittisyydelle), itse en aikana huomannut mitään poikkeamaa yliopistolaisten hyväksi (niitähän on jonkin verran enemmän). Väitteelläsi ei siis juuri ole pohjaa.

Ja mitä tulee rahoitukseen, Itse näen sen paljon erikoistuneempana juttuna kuin kansiksen opetuksen, enkä koe vertailua kovinkaan hedelmälliseksi.

Näitä luetaan juuri nyt