Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Kampusten kahtiajako

Blogit Americana 18.3.2009 14:54
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Amerikkalaisessa akatemiassa on usein jyrkkä kuilu humanistis-luonnotieteellisten (Arts and Sciences) sekä liiketalous-koulujen (Business School) välillä. Polku laitosten välillä on usein pitkä ja harvoin kävelty – niin vertauskuvallisesti kuin kirjaimellisestikin.

 

Humanistit tuntevat usein sielunveljeyttä luonnontieteilijöiden kanssa; harmittomat nörtit tunnistavat toisensa. Mutta business-professorit ovat eri maata. Neljä vuotta yliopistossani palvelleena en tunne yhtään business-professoria kuin naamasta. He istuvat jakkupuvuissaan ja tummissa takeissaan kahvilan nurkassa, kohdellen meitä humanisteja etäisen ystävällisesti.

Me humanistit olemme puolestaan hiljaisen ja väheksyvän kateellisia business-puolen kollegoille, jotka tienaavat huomattavasti meitä enemmän, lyhyemmällä ja usein suppeammalla koulutuksella.

Sama jako näkyy myös luokkahuoneissa. Taloushistorian kurssini houkuttelevat usein business-koulun oppilaita ja muita taloudesta kiinnostuneita. Monet heistä ovat teräviä ja hauskoja kavereita, mutta olen heille kuin katolinen pappi avioliittoneuvojana: tiedän kaiken teoriasta, mutta en mitään käytännöstä.

Business-koulun opiskelijat haastavat usein tulkintani amerikkalaisen ja globaalihistorian käänteistä: ”Omistuksen keskittyminen 1800-luvulla oli ainoastaan positiivinen ilmiö; Rooseveltin New Deal hidasti pitkällä tähtäimellä talouden toipumista; Friedmanin monetarismi toimii aina ja kaikkialla paremmin kuin Keynesin ideat.”

Osa heidän vilpitöntä uskoaan ideoihinsa heijastaa luonnollisesti nuoruuden ihanteellisuutta. Mutta heidän ehdottomuutensa todistaa myös business-koulujen opetuksen ja alan kirjallisuuden yksisilmäisyydestä.

Meitä humanisteja syytetään usein vasemmistolaisesta ortodoksiasta. Me olemme kaikki säännöstelyyn uskovia, Obamaa äänestäviä eurooppalaisen systeemin palvojia, kun taas business-puolen kaverit ovat rationaalisia ja suoraviivaisia ajattelijoita. Business-koulujen professorit antavat opiskelijoilleen käytännön tietoja ja taitoja, kun taas humanistit syöttävät opiskelijoiden kalloihin vanhentuneita ja esoteerisiä teorioita.

Totuus on päinvastainen. Tämän päivän kampuksien idealistit löytyvät business-kouluista. Kirkassilmäiset professorit ja opiskelijat jupisevat harmoniassa mantraa markkinoiden kaikkitietävyydestä ja itävaltalaisten, sata vuotta sitten eläneiden taloustieteilijöiden ylivertaisuudesta. Chicagon koulukunta on liki jumalallisen viisauden edustaja talousalalla. Nykyinen kriisi ei johdu niinkään säännöstelyn puutteesta kuin sen olemassaolosta, he uskovat.

Monet business-koulujen professorit ovat jo sukupolven ajan puskeneet ortodoksista ideologiaa opiskelijoiden kalloihin. Jotkut ovat myös rohkaisseet opiskelijoita löytämään ja hyödyntämään lainsäädännön puutteita ja porsaanreikiä. Luova kirjanpito, kyseenalaiset finanssi-instrumentit, sekä muut nykyisen finanssiromahduksen aiheuttajat syntyivät business-koulujen penkeillä.

Tänään kyyniset ja kriittiset ajattelijat löytyvät useimmin humanistisista laitoksista. Me emme ole idealistisia radikaaleja, pikemminkin päinvastoin. Me olemme konservatiiveja, jotka pitävät hengissä vanhanaikaista ideaa, jonka mukaan vauraus kasvaa tuotannon eikä luovan kirjanpidon avulla.

Harras toiveeni on, että nykyinen talouskriisi pakottaa business-koulut katsomaan kriittisesti opetusohjelmiaan ja hallitsevia ideologioitaan. Kollegani business-puolelta voivat hyötyä muutamasta kriittisen ajattelun, filosofian, ja taloushistorian kurssista.

Soundtrack: MC5, Kick Out the Jams