Kampusten antisemitismi on vakava ongelma: syy löytyy niin opiskelijoista kuin laitosten kulttuurista
Eliittiyliopistojen rehtoreita on arvosteltu rajusti siitä, että he eivät ole puuttuneet juutalaisvastaisiin asenteisiin.
”Rikkooko juutalaisten joukkomurhan vaatiminen University of Pennsylvanian sääntöjä?” kysyi republikaanien kongressiedustaja Elise Stefanik.
Yliopiston rehtori Elizabeth Magill vastasi: ”Jos puhe kääntyy toimiksi, se on mahdollisesti häirintää.”
Viime viikolla kolme eliittiyliopiston rehtoria – Magill, Harvardin Claudine Gay ja Massachusetts Institute of Technologyn Sally Kornbluth – vastasivat kongressin kysymyksiin antisemitismistä kampuksilla. Antisemitismiä vähättelevät ja moraalisesti häiritsevät vastaukset raivostuttivat useimpia amerikkalaisia.
Magill joutui eroamaan virastaan, ja paine kasvaa Gayn ja Kornbluthin osalta. Tyrmistynyt suuttumus yliopistojen poliittista kulttuuria kohtaan on levinnyt myös maltillisten demokraattien ja muiden liberaalien parissa.
Hamasin tekemä lokakuun 7. päivän siviilien verilöyly sekä Israelin operaatio terroristeja vastaan ovat herättäneet antisemitismin aallon Yhdysvalloissa. Lyhytkestoinen empatia Israelille vaihtui samantien Israelin vastaisiksi protesteiksi, kun Israelin armeija hyökkäsi Gazaan savustamaan terroristit tunneleistaan.
Hamas piiloutuu siviilien taakse, lupaa uusia lokakuun 7. päivän hyökkäyksiä kunnes Israel ja juutalaiset on tuhottu ja varastaa Gazan siviileille tarkoitetun humanitäärisen avun, mutta äänekkäin kritiikki kohdistuu Israeliin. Hamas rikkoi tulitauon 7. lokakuuta, mutta nyt kun terroristit ovat puolustuskannalla, Israelia vaaditaan lopettamaan operaationsa.
Yhdysvalloissa Israelin vastaiset protestit ovat olleet voimakkaimpia monissa eliittiyliopistoissa sekä liberaaleissa kaupungeissa. Kyse ei ole ollut pelkästään Israelin puolustusvoimien aggressiivisen kampanjan tuomitsemisesta. Paikoitellen protestoijat ovat astuneet antisemitismin rajan yli.
Fyysiset uhkaukset ja hyökkäykset juutalaisia vastaan sekä ”From river to the sea, Palestine shall be free” -huudot ovat yleistyneet myös kampuksilla. Juutalaiset tulkitsevat iskulauseen vaatimukseksi Israelin tuhosta. Monet nuoret juutalaiset joutuvat ensimmäistä kertaa miettimään fyysistä turvallisuuttaan.
Amerikkalaiset eliittiyliopistot ovat jo vuosikymmeniä olleet vahvasti kallellaan vasemmalle. 1960-luvulla Ronald Reagan, silloinen Kalifornian kuvernööri, niitti mainetta tappelemalla University of Californian yhä radikaalimpia opiskelijoita vastaan.
Vietnamin sodan, kansalaisuusliikkeen, sekä yleisen 1960-luvun levottomuuden vuosina monista kampuksista tuli amerikkalaisen radikalismin keskuksia. Muutama aktivisti ylitti rajaviivan ja siirtyivät poliittisesta aktivismista suoraan terroristiseen toimintaan.
Tänään kampusten liberalismi on paikoitellen rappeutunut tukahduttavaksi ideologiseksi ortodoksiaksi. Aktivistiopiskelijat ovat protestoineet jopa joidenkin liberaalien puheita kampuksillaan, mutta samanaikaisesti kutsuneet Roger Watersin kaltaisia antisemiitteja tapahtumiinsa.
Osaltaan sama porukka, joka huusi ”sanat ovat väkivaltaa” (words are violence) estääkseen debatin heille herkistä aiheista, on nyt vihaa tihkuvissa marsseissa. Yksisilmäinen fanatismi on palannut.
Opiskelijoiden aktivismissa ei ole mitään uutta tai ihmeellistä, mutta on hätkähdyttävää kuulla yliopistojen rehtoreiden puolustavan kansanmurhaan yllyttävää puhetta.
Onko kyse suurten ikäluokkien edustajien romanttisista muisteloista koskien omia opiskeluvuosia? Aktivistisen ikäluokan halusta ymmärtää nuoria radikaaleja? Vai hiljaisesta hyväksymisestä heidän ideoilleen?
Jos ryhmä natseja univormuissaan saapuisi hakaristeineen University of Pennsylvanian kampukselle uhkailemaan juutalaisia, lyön vetoa että yliopiston johto kutsuisi poliisit paikalle välittömästi. Mutta jos antisemitististen sloganien huutajat kantavat Palestiinan lippuja, tämä näyttää olevan ookoo.
Soundtrack: Bob Dylan, Neighborhood Bully