Kaksikielinen Amerikka

Havaitsin hiljattain, pieneksi yllätykseksi, puhuvani jonkin sortin espanjaa. Istuin Los Rayos -tacobaarissa mussuttamassa tacos al pastoria, kun hoksasin ymmärtäväni vieressä keskustelevien meksikolaisten puhetta.

Rajallinen kielitaitoni on tullut vahingossa, ilman yhtään oppituntia. Ranskan opinnot auttoivat toisen romaanisen kielen omaksumisessa, mutta valtaosin sanavarasto on karttunut hiljalleen, vuosikausia kestäneen espanjan kuuntelun ja puheen yrityksen kautta.

Yhdysvaltain Etelässä espanjasta on tullut viime vuosien myötä maan epävirallinen kakkoskieli. Latinot ovat ohittaneet afroamerikkalaiset maan suurimpana vähemmistönä. Suuret siirtolaisyhteisöt ovat johtaneet meksikolaisten, yksikielisten naapurustojen kasvuun.

Asiointi meksikolaisessa kaupassa tai ravintolassa vaatii usein espanjan perussanavaraston. Kotiavustajien, puutarhureiden, tai remonttimiesten kanssa toimiminen tapahtuu usein sekoituksella englantia, espanjaa, ja elekieltä.

Pankit ja kaupat vaativat yhä useammin työntekijöiltään kelvollista espanjan taitoa. Lakimiehet ja lääkärit mainostavat palvelujaan kahdella kielellä. Kaapeliteeveestä näkyy kaksi espanjankielistä kanavaa, ja sateliitti-TV:sta saa mittavan espanjankielisen kanavapaketin.

Siirtolaisten lapset oppivat englantia kouluissa, mutta kotona kieli on edelleen espanja. Etelästä on tullut sujuvasti kaksikielinen yhteisö ainakin minun elinajakseni. Kehitys on, luonnollisesti, hyväksi. Satunnainen turhautuminen kielimuuriin on pieni hinta rikastuvasta kulttuurista ja taloudesta.

Soundtrack: La Raza Norteña, La Eché en un Carrito.