Kaksi puoluetta, mutta monta ideologiaa: kaksipuoluejärjestelmä voi ruokkia rakentavaa keskustelua jopa paremmin kuin monipuoluejärjestelmä
Riitely puolueen sisällä voi olla paljon rakentavampaa kuin poteroista huutelu toiseen puolueeseen.
Demokraattien keskinäinen tappelu presidentti Joe Bidenin sisäpoliittisesta agendasta on nostanut Yhdysvaltain kaksipuoluejärjestelmän kummallisuudet taas pöydälle.
Biden on nostanut sisäpolitiikkansa keskeisiksi teemoiksi mittavat infrastruktuurin ja hyvinvointiyhteiskunnan remontit. Kipeästi tarvittu infran korjaaminen nauttii suosiota molempien pääpuolueiden parissa, mutta ehdotus sosiaalisen turvaverkon laajentamiseksi on huomattavasti kiistellympi paketti jopa demokraattisen puolueen sisällä.
Toteutuessaan American Families Plan merkitsisi mittavaa askelta kohti eurooppalaista hyvinvointiyhteiskuntaa. Se tarjoaisi muun muassa tukea lapsiperheille, halvempaa koulutusta sekä verotaakan osittaista siirtämistä keskiluokalta yritysten ja vauraimman kansanosan hartioille.
Demokraattien vasen siipi ilmoitti äänestävänsä infrastruktuuripaketin puolesta ainoastaan, jos kongressi samalla hyväksyy Build Back Better/American Families Plan -ohjelman. Vasemmisto haluaa parempia teitä ja siltoja, mutta se haluaa myös laajentaa amerikkalaista sosiaaliturvaa sekä puskea eteenpäin vihreämpää energiapolitiikkaa.
Kiistely lakialoitteesta on ajanut demokraatit tukkanuottasille. Maltilliset ovat turhautuneita vasemmiston kaikki tai ei mitään -strategiaan, kun taas vasemmisto haluaa käyttää tilaisuuden hyväkseen ajaakseen omaa agendaansa.
Biden on ilmaissut varovasti ja diplomaattisesti tukensa puolueen vasemmalle laidalle, mutta yrittänyt samanaikaisesti pitää kiinni maltillisesta imagostaan. Presidentin auktoriteetti ei kuitenkaan riitä ajamaan puoluetta ruotuun.
Senaatin puolella konservatiiviset demokraatit Joe Manchin ja Kyrsten Sinema ovat todenneet, etteivät aio äänestää Alexandria Ocasio-Cortezin ja kumppaneiden ajaman lakialoitteen puolesta. Käytännössä kaksikko uhkaa siis kaataa omaa puoluettaan edustavan presidentin ohjelman.
Ryhmänjohtajat Nancy Pelosi ja Chuck Schumer joutuvat käyttämään mittavia neuvottelutaitojaan luodakseen jonkin sortin kompromissin eri rintamalaitojen välille. Demokraattien sisäinen vääntö jatkunee koko lokakuun.
Eurooppalaisesta näkökulmasta näyttää hassulta, että Ocasio-Cortez ja Manchin heiluttavat saman puolueen jäsenkorttia. Suomen kontekstissa Ocasio-Cortez kuuluisi lähinnä vasemmistoliittoon ja Manchin kokoomukseen.
Yhdysvalloissa kaksipuoluejärjestelmä pakottaa heidät samaan suureen ja hajanaiseen telttaan. He ovat eri sukupolvien, kulttuurien ja maanosien kasvatteja. Etnisesti kirjavan newyorkilaisen vaalipiirin edustajalla on vähän yhteistä West Virginian hiilikaivosalueen senaattorin tai hänen äänestäjiensä kanssa.
Monipuoluejärjestelmässä heillä olisi tarkemmin räätälöidyt poliittiset kodit ja tiukemmin rajatut sidosryhmät. Mutta olisiko tilanne silloin sen auvoisempi?
Politiikan keskeiset tinkakysymykset ovat pohjimmiltaan samanlaisia Suomessa ja Yhdysvalloissa. Suomessa kiistat tapahtuvat valtaosin puolueiden välillä, kun taas Yhdysvalloissa niistä riidellään myös puolueiden sisällä.
Myös kaksipuoluejärjestelmä luo dialogia eri poliittisten ryhmien välille. Esimerkiksi demokraattien vasemman laidan aktivistien ja konservatiivien on pakko kuunnella toisiaan ja etsiä kompromisseja ja yhteistä kieltä niin poliitikkojen kuin heidän äänestäjiensäkin välille.
Debatti puolueen sisällä on paikoitellen hyvinkin kiivasta, mutta parhaimmillaan se laajentaa osallisten näkökulmia, opettaa kaikkia ymmärtämään toistensa ajatuksia ja äänestäjien huolia. Puolueen sisällä riitely on parhaimmillaan huomattavasti rakentavampaa kuin poteroista huutelu toisen puolueen kanssa.
Vaalistrategisesta näkökulmasta demokraattien sisäinen tappelu näyttää kiistattoman typerältä. Jos demokraatit eivät pääse sopuun, he tuhoavat oman presidenttinsä ohjelman ja petaavat republikaaneille mittavan vaalivoiton marraskuussa 2022 ja mahdollisesti myös 2024.
Tämä ei silti välttämättä vahingoita yksittäisiä ehdokkaita. Yhdysvaltain politiikassa äänestäjät ovat usein sitoutuneempia ehdokkaaseen kuin puolueeseen.
Donald Trump voitti presidentinvaalit West Virginian osavaltiossa lähes 40 prosenttiyksiköllä. Tästä huolimatta demokraatti Manchin on kotiosavaltiossaan pidetty senaattori, jonka kausi jatkuu vuoteen 2024. Liberaalien hyökkäykset Manchinia vastaan ainoastaan vahvistavat hänen kannatustaan kotiosavaltiossa.
Republikaanit ovat huomattavasti kurinalaisempia kuin demokraatit, mutta myös heidän leirinsä rakoilee. Jakolinjoista merkittävin kulkee trumpistien ja anti-trumpistien välillä. Kun Trump tavalla tai toisella poistuu lopullisesti amerikkalaisesta politiikasta, republikaanit kokevat oman sisällissotansa.
Kaksipuoluejärjestelmä ei ole ihanteellinen, mutta se ei ole niin kaksinapainen kuin pinnalta näyttää. Parhaimmillaan se ruokkii mielekästä ja rakentavaa debattia jopa paremmin kuin tiukasti lokeroitunut monipuoluejärjestelmä.
Soundtrack: Pixies, Where Is My Mind?