Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Kaksi marxilaista, kaksi tarinaa

Blogit Americana 2.10.2012 20:54
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Viime viikolla kuoli kaksi eturivin marxilaista historioitsijaa. Eric Hobsbawm ja Eugene Genovese olivat tutkimuskenttiensä suvereeneja mestareita. Heidän poliittinen evoluutionsa kertoo myös reaalisosialismin romahduksesta ja sen vaikutuksesta vasemmistolaiseen tieteeseen ja teoriaan.

Eric Hobsbawm syntyi juutalaiseen perheeseen Egyptissä vuonna 1917. Ericin ollessa kaksivuotias, perhe muutti Itävaltaan ja sieltä myöhemmin Berliiniin. Vuonna 1933, Hitlerin noustua valtaan, Eric muutti Iso-Britanniaan. Hän väitteli tohtoriksi Cambridgesta, ja palveli sodan aikana Iso-Britannian armeijassa.

Sodan jälkeen Hobsbawmista kehittyi eräs Britannian parhaista historioitsijoista. Hänen kykynsa hahmottaa historian suuret metarakenteet sekä ilmaista ne analyyttisesti ja mukaansatempaavasti oli verraton. Hänen neljä tärkeintä teostaan kertovat Euroopan matkan Ranskan vallankumouksesta kommunismin romahdukseen ja vuoteen 1991.

Hobsbawm oli vakaumuksellinen kommunisti loppuun saakka. Hän ryhtyi kantamaan punaista lippua jo parikymppisenä, ja hän heilutti sitä kuolemaansa saakka. Hobsbawmista kehittyi eurokommunisti, eikä hän viimeisinä vuosikymmeninään enää puolustanut totalitaarista neuvostokommunismia – ei ainakaan kovin tarmokkaasti. Silti, hän painotti loppuun saakka uskoaan marxilaiseen teoriaan. Utopian tavoittelun vaatimat miljoonat kuolonuhrit olivat Hobsbawmille onnen hyväksyttävä hintalappu.

Eugene Genovese syntyi Brooklynissa vuonna 1930, työväenluokkaiseen amerikanitalialaiseen perheeseen. Hän liittyi kommunistiseen puolueeseen jo viisitoistavuotiaana, mutta hänet erotettiin puolueesta viiden vuoden päästä ideologisten erimielisyyksien takia. Hän silti määritteli itsensä marxilaiseksi vielä vuosikymmeniä potkujen jälkeen.

Genovese väitteli tohtoriksi alle kolmikymppisenä, ja hän rakensi pitkän ja mutkikkaan uran Yhdysvaltain Etelän orjuuden ja intellektuaalisen kulttuurin tutkijana. Genovesen parhaat teokset, The Political Economy of Slavery sekä Roll, Jordan, Roll: The World the Slaves Made sovelsivat marxilaista teoriaa orjuuden tutkimiseen. Ensimmäisessä kirjassa Genovese tutki orjuutta esikapitalistisena, anti-modernin patriarkaalisena järjestelmänä. Toisessa teoksessa Genovese sovelsi gramscilaista kulturaalisen hegemonian teoriaa orjuuden valta- ja henkilösuhteisiin.

Genovese ei koskaan epäröinyt lausua mielipiteitään. Vuonna 1965 hän ilmoitti toivovansa Viet Kongin voittoa. Lausunto teki hänestä oikeistopolitiikkojen maalitaulun, karikatyyrin epäisänmaallisesta akateemisesta kommunistista. Terävä kieli palveli älykästä ja provokatiivista persoonaa. Eri konferensseissa Genovesen saapuminen luentosaliin notkautti monien esitelmöijien polvia sekoituksesta pelkoa ja kunnioitusta.

Viimeisten vuosikymmenten myötä Genovese kääntyi terävästi oikealle. Vanhasta marxistista kehittyi klassinen konservatiivi ja syvästi uskonnollinen roomalaiskatolinen. Hän edelleen vastusti markkinakeskeistä konservatismia, arvostaen enemmän konservatiivisen ideologian yhteisöllistä, hierarkiaa arvostavaa ja traditioihin pohjautuvaa siipeä.

Vuonna 1995 Genovese arvioi Hobsbawmin teoksen The Age of Extremes: A History of the World, 1914-1991 The New Republic -lehdelle. Arvio on erinomainen. Se myös tarjoaa hyvän leikkauksen kahden samasta ideologisesta lähtöpisteestä startanneen, mutta rajun erilaisiin johtopäätöksiin saapuneen nerokkaan miehen ideologis-intellektuaalisista matkoista.

Soundtrack: Kansainvälinen.