Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Kainalopallo ja päävammat, osa kaksi

Blogit Americana 31.10.2010 13:24
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Amerikkalainen jalkapallo on vääjäämättä matkalla kohti mittavia sääntömuutoksia. Tietoisuus lajin aiheuttamista pysyvistä aivovammoista on saavuttanut kriittisen massan.

NFL, lajin pääsarja, on ottamassa vakavia askeleita pysäyttääkseen aivotärähdysten ja pysyvien aivovammojen tsunamin, joka on ryhtynyt vaivaamaan sekä NFL:a sekä yliopistosarjoja.

Liiga harkitsee vakavasti pelaajien hyllyttämistä rajuista iskuista, ja ehdotus on saanut monen entisen ja nykyisenkin pelaajan kannatuksen. Peli on muuttunut yksinkertaisesti liian rajuksi.

Kiitos paremman ravinnon, valmennuksen, sekä harjoittelumetodien, pelaajat ovat tänään isompia, nopeampia, ja vahvempia. Kun satakiloiset lihaskimput törmäävät kypärä torpedona toisiinsa liki 10 sekunnin satasen vauhtia, vahingot ovat väistämättömiä.

Tietoisuus lajin aiheuttamista päävammoista on levinnyt nyt varteenotettavaan urheilumediaankin. Viime viikolla kunnianarvoisa Sports Illustrated, maan arvostetuin urheilulehti, teki aiheesta kansikuvajuttunsa. ESPN.com in kolumnisti jopa povasi lajin väistämätöntä kuolemaa.

Kainalopallo on raju laji, ja amerikkalaiset ovat oppineet suhtautumaan katkenneisiin luihin ja jopa satunnaisiin neliraajahalvauksiin osana pelin hintaa. Silti, ajatus pysyvistä ja huomattavasti luultua yleisemmistä aivovammoista on pysäyttänyt jopa vankkumattomat puristit pohtimaan lajin nykymuodon mielekkyyttä.

Lajin sääntöjä on erittäin vaikea sorkkia ja tehdä turvallisemmiksi ilman puuttumista sen perimmäiseen olemukseen. Rajujen taklauksien kieltäminen on kuin kieltäisi tyrmäykset nyrkkeilystä.

Kun äidit, valmentajat, yliopistot, ja jopa ammattilaisjoukkueet ryhtyvät pohtimaan lajin inhimillistä hintaa, alamäki on valmis. Mittavat sääntömuutokset tulevat vastaan väistämättä. Veikkaan, että amerikkalainen jalkapallo lähestyy kuluvalla vuosikymmenellä jonkin sortin hybridiä rugby-mallia, jossa lajin kovuus säilyy, mutta avokentan tietoiset tyrmäystaklaukset katoavat.

Soundtrack: Hampton University Marching Band, Drumline Block.