Kaikki on suhteellista ja totuus joustaa tarvittaessa – USA:n republikaanit tarttuivat 1960-luvun vasemmiston oppeihin

Konservatiivit taistelivat vuosikymmeniä kulttuurirelativismia ja tilannekohtaista moralismia vastaan. Nyt kelkka on kääntynyt.

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Amerikkalaisen uusvasemmiston nousu 1960-luvulta alkaen sitoutui vahvasti postmoderniin filosofiaan. Uusvasemmisto osoitti yhteiskunnan rasismin ja seksismin ja innostui samalla postmodernistien valtarakenteita kyseenalaistavista pohdinnoista. Molemmat kyseenalaistivat vanhat autoritääriset ”totuudet”. Tieto ja totuus nähtiin paikoitellen subjektiivisina konsepteina.

Konservatiivit kritisoivat välittömästi liikettä ja ajattelutapaa, joka kyseenalaisti objektiivisen totuuden ja piti moraalia suhteellisena. Heille postmodernistien taipumus kyseenalaistaa yhteiskunnan meta-narratiivit edusti huolestuttavaa fragmentaatiota. Jos objektiivinen totuus kuolee, mitä tapahtuu tiedolle, arvoille, moraalille?

 

Nykypäivän republikaanipuolueen suhtautuminen koronavirukseen muistuttaa sketsikomedian tai pilapiirroksen karikatyyria postmodernismin äpärälapsesta. Tiede on subjektiivista ja tiedemiehet poliittisia republikaanien vastaisia toimijoita. Totuus ja moraali ovat joustavia konsepteja, jotka on arvioitava tapaus- ja tilannekohtaisesti.

Olisi helppo pitää republikaanisenaattorien ilmastonmuutos-skeptisismiä, presidentin valheiden selittelyä ja koronavirukseen liittyvää tiedemiesten arvostelua pelkkänä poliittisesti hyödyllisenä poseerauksena. Republikaanien asennemuutos kuitenkin kielii laajemmasta maailmankatsomuksellisesta myllerryksestä amerikkalaisen oikeiston riveissä.