Jokaisella Suomen-vierailulla ihastelen, kuinka paljon parempi paikka maa on nyt kuin nuoruudessani
Suomen ja henkisen kotikaupunkini Atlantan tarinat muistuttavat jossain määrin toisiaan.
Vuosittainen Suomen-vierailuni päättyi ja palasin eilen Atlantaan. Lähdin Suomesta vuonna 1992. Jokaisella vierailulla ihastelen, kuinka paljon parempi paikka Suomi on nyt kuin nuoruudessani.
Suomen kasvanut vauraus näkyy katukuvassa. Autokanta, uudet rakennukset ja ihmisten kulutuskäyttäytyminen kaikki kertovat korkeammasta elintasosta. Rakennustyömaat vihjaavat uskosta kasvuun ja tulevaisuuteen.
Asiakaspalvelu sekä ihmiset yleensä ovat aikaisempaa ystävällisempiä. Suomalaiset ovat oppineet small talkin alkeet, jännittyneet olkapäät ovat tippuneet alas. Suomi ei edelleenkään ole Italia tai Yhdysvallat, mutta lyhyt rupattelu ventovieraan kanssa ei ole enää mahdoton ajatus.
Ruokakulttuuri on ottanut valtavan harppauksen eteenpäin. Halvoista lounaista tasokkaisiin illallisiin, tarjonta on tasokasta ja monipuolista. Demografinen muutos, kulutuskyky sekä yleinen kiinnostus ruokaan ovat kaikki osaltaan parantaneet tarjontaa.
Helsinki saa minulta kunniamaininnan. Viimeisinä Suomen vuosinani sukkuloin työn takia Turun ja Helsingin välillä, mutta en koskaan syttynyt pääkaupungille. Se oli minusta liian iso ollakseen mukava suomalainen kaupunki, mutta liian pieni oikeaksi suurkaupungiksi.
Nyt Helsingistä on tullut oikeasti kansainvälinen kaupunki, vireä sekä elävä taiteen ja arkikulttuurin keskus. Sen uusi arkkitehtuuri ja kaupungin infrastruktuuri ovat huippuluokkaa. Löysin itseni pariin otteeseen haaveilemassa paluusta Suomeen ja Helsinkiin.
Suomen ja henkisen kotikaupunkini Atlantan tarinat muistuttavat jossain määrin toisiaan.
Kun muutin Atlantaan 1992, sen nousun versot olivat juuri nousseet maan pinnalle. Suur-Atlanta oli 2,5 miljoonan asukkaan metropoli, jonka asukaskunta valtaosin jakautui valkoisiin ja afroamerikkalaisiin.
Vuoden 1996 olympialaisten rakennustyöt toivat kaupunkiin kymmeniä tuhansia maahanmuuttajia. Kasvu jatkui olympialaisten jälkeen, kun hyvä talous, ilmasto, energinen kulttuuri ja valtaosin positiivinen asenne maahanmuuttoon vetivät kaupunkiin lisää maahanmuuttajia.
Kasvu ruokki kasvua. Suur-Atlanta on nykyisin yli kuuden miljoonan asukkaan dynaaminen talousalue. Sadat tuhannet maahanmuuttajat Meksikosta Koreaan ovat rikastaneet kaupungin taloutta ja kulttuuria lukuisin eri tavoin.
Atlanta on hip hopin ehkä keskeisin kaupunki koko maailmassa. Sen mittava elokuva- ja televisiotuotanto on antanut sille lempinimen Y’allywood. Kansainväliset suuryritykset kasvattavat toimintojaan Atlantassa, kiitos maailman vilkkaimmin liikennöidyn lentokentän sekä globaalissa maailmassa sujuvasti operoivan työvoiman.
Tulevaisuus kuuluu globaalien kaupunkien ja maiden verkostolle. Avoimuus uusille tulokkaille on eteenpäin katsovien kaupunkien elinehto. Menestyksekäs tulevaisuus vaatii rakentavaa, globaalia, nopeasti integroivaa, sekä työhön välittömästi ohjaavaa maahanmuuttoa.
Vuosien 1992 ja 2021 vertailu osoittaa Suomen tiedostaneen globalisaation mahdollisuudet, käyttäneen tilaisuuden hyväkseen. Maailma on havainnut sen. Suomen näkyvyys ja vetovoima ovat kasvaneet huomattavasti Yhdysvalloissakin.
Lonkerosta Tom of Finlandiin, IT-sektorista Suomen onnellisuuteen, amerikkalaiset ovat entistä tietoisempia Suomesta. Kolmessa vuosikymmenessä he ovat päivittäneet mielikuviaan Suomesta vastaamaan 21. vuosisataa.
Toisin kuin pari vuosikymmentä sitten monet kaverini pyytävät nykyään minua ottamaan heidät mukaansa Suomen-keikoilleni. Teen sen mielelläni, sillä on hauska kertoa heille Suomen ihmeestä, luovista ja mukavista ihmisistä, maan kauneudesta ja energiasta.
Jokaisesta vierailleesta kaveristani on tullut fani. He näkevät, mitä minä näen: maan, jonka asukkaat eivät aina tiedosta, kuinka hienossa paikassa he oikeasti asuvat.
Soundtrack: Red Hot Chili Peppers, Californication.