Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Johtamisen vaikea taito: presidentit puntarissa

Marko Maunula
Blogit Americana 22.9.2009 18:28

Uusin New Yorker sisältää erinomaisen jutun Afganistanin sodasta sekä Richard Holbrooken roolista Barack Obaman erikoislähettiläänä alueella.

Jutun kokonaisanti on mainio, mutta muutamat kommentaattorit ovat kiinnittäneet huomiota Holbrookin lausuntoon, joka näyttää kiteyttävän suuren eron George W. Bushin ja Obaman hallintojen välillä:

”(Hyva johtaja) haluaa avoimen keskustelun sekä hyviä ehdotuksia, mutta kun linja on päätetty, hän halua, että henkilöstö seuraa sitä omistautuneesti sekä kurinalaisesti. Liian usein politiikassa tapahtuu päinvastoin. Alaiset istuvat kokoushuoneessa, he eivät ilmaise avoimesti eriäviä mielipiteitään huonoista ehdotuksista, ja sitten he palaavat toimistoihinsa työskentelemään päätöksiä vastaan, kampaten toinen toisiaan.”

Tom Ricks Foreign Policy -lehdessä kirjoitti, että tämä kuvaa täysin Bushin hallinnon Irak-politiikkaa vuosina 2002-2006.

Presidentti Bush oli kieltämättä herkkänahkainen presidentti. Ylhäältä pakotettu ”konsensus”, hallituksen marssi pomonsa tahdissa, ja jopa julkisten esiintymisten huolellisesti lavastettu harmonia todistivat, että Bush arvosti ennen kaikkea lojaalisuutta. Ellet ole puolestamme olet meitä vastaan -ajattelu levisi politiikasta myös kansakunnan pariin, varsinkin 9/11 -tapahtumien jälkimainingeissa.

Miehen selvästä egosta huolimatta Obaman itsetunto on osoittautunut vahvemmaksi, joka heijastuu myös hallintokulttuuriin. Obama on suorastaan rohkaissut debattia. Kuten Kennedy, hän on ympäröinyt itsensä älykkäillä ja voimakastahtoisilla avustajilla, jotka eivät pelkää tingata edes pomoaan vastaan. Kilpailevista ideoista Obama valitsee mielestään parhaan. Kun päätös on tehty, linja pitää.

Toistaiseksi metodi näyttää toimineen. Bushin hallinnolle tyypilliset veneestä loikkaamiset sekä niitä seuranneet juorukirjat ja muut paljastukset eivät näytä iskeneen Obamaan (tosin, aikaahan vielä riittää).

Toisaalta, Bushin hallintometodi osoittautui erittäin tehokkaasti. Vähemmistön äänillä valittu ja pienellä republikaanisella enemmistöllä (sekä loppusuoralla vähemmistöllä) toimiva Bush sai aloitteensa ja ideansa läpi. Hänen kovakourainen hallintotapansa tappoi debatin ja sai politiikot ja osan kansasta hänen taakseen.

Obaman usko avoimeen ja väittelevään demokratiaan ei ole toistaiseksi osoittautunut yhtä tehokkaaksi. Virkistäväksi ja tarpeelliseksi, mutta ei tehokkaaksi. Ehkä istuva presidentti voisi, jälleen, ottaa oppia edeltäjästään.

Soundtrack: Joe Jackson, I’m the Man.

PS. Kiitoksia ystäville ja sukulaisille huolenpidosta, mutta me selvisimme Atlantan tulvista ilman vahinkoja. Raamatullinen(kin) ohje talon rakentamisesta kalliolle osoittautui jälleen hyväksi.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Demokratian hinta voi olla liian kova silloin, kun se perustuu mätäpaiseen tavoin leviävään valheellisuuteen. Nykyinen johto on tiennyt tarkalleen hinnan, mikä on tuottanut ”pallin”, jolla nyt istutaan. Kellään ”huippupoliitikolla” ei ole rohkeutta myöntää sitä sellaisenaan, joten kansakunnan terävin kärki ruostuu lujaa vauhtia ja kärsii kujanjuoksun tavoin. Takki auki, poliitikot, rehellisyys tuottaa paremman tulevaisuuden varsinkin tulevassa nopeasti pahenevassa kansakunnan notkahduksessa. Sieltä ei selvitä peitellen tukia, suora rehellinen työ isänmaan eteen on ainoa tie. Kriisi saattaa olla sotakorvausten luokkaa eli eurot kaapeista esiin ja avoimesti töihin.