Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Johtaako onnellinen lapsuus onnettomaan aikuisuuteen?

Blogit Americana 27.6.2011 21:29
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Päivänä eräänä olin ystäväni tyttären, viisi vuotta, jalkapallo-ottelussa. Puolen tunnin kirmailun sekä mehu ja keksi -tarjoilun jälkeen valmentaja tuli palkitsemaan jokaisen pelaajan tarroilla.

”Te olette kaikki mahtavia,” valmentaja sanoi ja painoi tarroja lasten paitoihin. Vanhemmat ja valmentajat hymyilivät ja taputtivat lasten päitä, kaverini mukaanlukien. Ennen kun joukkue hajaantui pizzerioihin ja mäkkäreihin, eräs pelaajien äideistä antoi jokaiselle tytölle lelukoruja lahjaksi.

Näky oli kovasti söpö sekä tihkui rohkaisua ja lasten itsetunnon tukemista. Jokainen lapsi oli erikoinen ja upea ja kaiken huomion kohde. He kaikki olivat mestareita, eikä yhdessäolon ja itsetunnon pönkityksen harmoniaa rikottu maaleja laskemalla. Silti, minut näky säikäytti perinpohjin: ”Voi hyvä luoja, minä joudun opettamaan heitä 15 vuoden päästä!”

Lastensa ympärillä pyörivät, kaikki esteet heidän tieltään lakaisevat helikopteri- ja curling-äidit ovat kasvavan kritiikin kohde. Ylihuolehtivan kasvatuksen aiheuttama uusavuttomuus sekä narsistinen itsekkyys ovat selviö, ja teräksenlujaan itsetuntoon tähtäävän kasvatusmallin haitat ovat paremmassa tiedossa – ainakin yliopistojen luennoitsijoiden lounaskeskusteluissa.

Nyt olemme tiedostamassa ylihuolehtivaisen kasvatuksen vakavimman haittapuolen: se saattaa tehdä lapsista onnettomia aikuisia.

Uusimmassa The Atlantic -lehdessä psykologi ja terapeutti Lori Gottlieb kirjoittaa, miten hyvän itsetunnon kultti on tuhoamassa lapsemme. Terapeutin tehtävissään Gottlieb törmää useihin potilaisiin, jotka olivat kyvyttömiä käsittelemään elämän vastoinkäymisiä sekä pienintäkään tyytymättömyyttä.

Potilaiden tausta oli liki täydellinen, rakastavine ja vauraine sekä kaikessa tukevine vanhempineen. He olivat viettäneet lapsuutensa auton takapenkillä matkalla urheiluharjoituksiin, opintotukijan tapaamisiin, sekä leikkitapaamisiin. Jokaisen vanhemmat olivat leikkineet lasten kanssa, halanneet heitä joka käänteessä, sekä kasvattaneet lapsensa rajattomalla rakkaudella ja ylistyksellä.

Ihanteellinen lapsuus päättyi, valitettavasti, aikuisuuteen sekä vastuuseen ja normaalin elämän vastoinkäymisiin, joita nuoret aikuiset eivät yksinkertaisesti kykeneet sulattamaan. Saamatta jäänyt työpaikka tai seurustelusuhteen loppu ovat musertavia uutisia, jos olet koko lapsuutesi ainoastaan kuullut miten täydellinen olet, ja jos maailma on lakaissut jokaisen esteen tieltäsi. Syvät pettymykset ovat osa elämää, Gottlieb sanoo. Ne on parempi oppia käsittelemään kuuden kuin kahdenkymmenen kuuden vuoden iässä.

Aikaisempien sukupolvien kuriin keskittyvä, emotionaalisesti viileä ja liki heitteille jättävä kasvatustyyli ei tietenkään ole hyvä, mutta moderni, lapsiin sataprosenttisesti keskittyvä perhemalli ei sekään johda hyviin tuloksiin, vahingoittaen lopulta eniten itse lapsia.

Soundtrack: Radiohead, Subterranean Homesick Alien.