John Kerry – rauhan epäonninen kätilö
John Kerryn epätoivoinen yritys ratkaista Israelin ja palestiinalaisten välinen kriisi päättyi ennustettavalla tavalla: Lähi-Idän mänty 1 – John Kerryn pää 0.
Yhdysvallat ei kykene avaamaan solmua, jos neuvotteleminen ei kiinnosta kumpaakaan kiistan osapuolista.
Palestiinalaiset haluavat vuoden 1948 sodan pakolaisten palaamisoikeuden Israeliin tai itsenäisen Palestiinan, jonka pääkaupunki olisi Jerusalem. He, yhdessä tukijoidensa kanssa, ovat pyrkineet tavoitteihinsa nyt 66 vuoden ajan sekä neuvottelemalla, aseilla että terrori-iskuilla.
Salaisesti suurelle osalle palestiinalaisista mikään Israelin tuhoa ja juutalaisten tappamista vähempi ei kelpaa ratkaisuksi.
Kun vuosituhannen vaihteen neuvottelut epäonnistuivat, toinen intifada käynnistyi, ja sen mukana mittava itsemurhapommien ja Israelin vastaiskujen aalto. Intifada laantui vasta, kun pommi-iskut kääntyivät palestiinalaisten propagandatappioksi ja Israelin rakentama turvamuuri teki iskuista huomattavasti vaikeampia toteuttaa.
Gazan kertomus valottaa myös israelilaisten epäluuloa palestiinalaisten itsehallintoa kohtaan. Vuonna 2005 Israel vetäytyi Gazan siirtokunnan alueelta. Israel lanasi juutalaisten rakentamat siirtokunnat ja pakotti niiden asukkaat muuttamaan pois. Gazan de facto -autonomia lisääntyi huomattavasti. Sen asukkaat reagoivat tapahtumiin äänestämällä Israelin tuhoa ja juutalaisten tappamista ajavan Hamasin valtaan, joka johti myös Hamasin ja Fatahin väliseen sisällissotaan alueella.
Nyt Gaza on jatkuva turvallisuusuhka Israelille, sillä terroristit käyttävät aluetta hyväkseen räiskimällä sieltä raketteja ympäri Israelia. Juutalaisten tappaminen näyttää kiinnostavammalta projektilta kuin oman valtion rakentaminen.
Israel on vastannut palestiinalaisten väkivaltaan kovalla kädellä. Uskonnolliset ja poliittiset ääriryhmät pelaavat yhä merkittävämpää roolia myös Israelin politiikassa, ja Bibi Netanjahun hallinto nojaa myös heidän ääniinsä. Radikaaleimmat ryhmät unelmoivat Israelista täysin juutalaisena valtiona, ja he jatkavat aggressiivista siirtokuntien rakentamista Netanjahun suojeluksessa.
Palestiinalaiset eivät tunnusta Israelin oikeutta olemassaoloon, ja Israel ei suostu palestiinalaisten paluuseen tai itsenäisen Palestiinan luomiseen. Kompromissi on tässä vaiheessa mahdoton. John Kerry vaikutti kiinnostuneemmalta rauhanprosessista kuin kumpikaan kiistan varsinaisista osapuolista.
Miksi Kerry haaskasi aikaa ja resursseja koko sirkukseen?
Osaselitys löytyy amerikkalaisesta optimismista. Kerryn yritys on samanlainen ihailtava mutta tuomittu yritys kuin presidentti Woodrow Wilsonin tarjoukset sovittelusta ensimmäisen maailmansodan alkusuoralla.
Silti merkittävin syy yritykseen löytyy Kerryn ja Barack Obaman hallinnon historiantajusta. He haluavat, että tulevaisuudessa, kun 21. vuosisadan historiaa kirjoitetaan, tutkijat eivät voi syyttää Yhdysvaltoja passiivisuudesta ja välinpitämättömyydestä. Pöytäkirjat näyttäköön, että Yhdysvallat yritti olla rauhan kätilö.
Lisäksi Kerryn yllättävän kovasanainen Israelin kritiikki on myös varovainen kädenojennus arabeille sekä viesti Netanjahulle, että israelilaisen sanelupolitiikan aikakausi on ohi. Washington ja Valkoinen talo jatkavat Israelin tukemista, mutta Obaman hallinto kieltäytyy antamasta Israelille ehdotonta tukeaan joka asiassa.
Kerry löi päätään seinään, totta, mutta diplomatiassa näennäisesti turhat eleet voivat olla joskus mielekkäitä.
Soundtrack: Bob Dylan, One More Cup of Coffee.