Joe vastaan Joe: Bidenin ilmastoagenda pelastui, kiitos Joe Manchinin
Joe Manchin muutti mielensä. Länsi-Virginian demokraattisenaattori ilmoitti tukevansa Joe Bidenin historiallista ilmasto-, vero-, energia- ja terveydenhoitopakettia. Käännös elvytti jo kuolleeksi julistetun lakialoitteen. Nyt läpimeno vaatii enää senaattori Kyrsten Sineman jaa-äänen.
Aloite on eräs Bidenin sisäpoliittisen agendan kivijaloista. Rönsyilevä paketti sisältää monta demokraattien keskeistä tavoittetta, mutta sen merkittävin anti on taistelu ilmastonmuutosta vastaan. Siinä lajissa kyseessä on Yhdysvaltojen historian suurin ja mittavin aloite. Päästöjen leikkaaminen ja uudistuvien energiamuotojen tukeminen olisivat saamassa 369 miljardia dollaria.
Demokraattien laskelmissa lakialoite leikkaa liittovaltion budjettivajetta 300 miljardia dollaria, koska aloitteeseen kuuluu uusia veroja ja liittovaltion tukemien lääkeostojen hintarajoitteita. Senaatin demokraattien pomon Chuck Shumerin mukaan aloite pyrkii alentamaan terveydenhoidon, reseptilääkkeiden ja energian hintaa.
Manchin käänsi takkinsa, sillä uudet laskelmat ja muutokset lakiin vakuuttivat hänet siitä, että laki on taloudellisesti oikea ratkaisu. Tarkan taalan demokraatti uskoo, että aloite voi osaltaan hillitä inflaatiota, kiitos siihen kuuluvien verojen ja reseptilääkkeiden hintakontrollin.
Huoli taloudesta, inflaatiosta ja haavoittuvista tuotantoketjuista sai Manchinin alunperin vastustamaan Bidenin kunnianhimoista hanketta. Miltei alusta alkaen Manchin seisoi kantona kaskessa demokraattien enemmistön kunnianhimoisille ilmasto- ja infrastruktuuri-projekteille.
Demokraattien vasemmistolle Manchin on ollut miltei republikaanien kaksoisagentti, demokraattista agendaa nakertava vanha konservatiivi. Liberaalien linssien läpi tarkasteltuna Manchin näyttää menneen aikakauden edustajalta, jonka arvot ja ajattelu ovat ristiriidassa nykydemokraattien kanssa.
Manchin on ”uusien demokraattien” koulukunnasta, jota johti aikoinaan Bill Clinton. He uskoivat valtionvelan leikkaamiseen ja pragmaattiseen yhteistyöhön liike-elämän kanssa ja hylkäsivät liberaalin uskon valtion automaattiseen kykyyn ratkaista sosiaaliset ja taloudelliset ongelmat.
2000-luvulla demokraatit ovat liukuneet vasemmalle ja ovat aiheellisesti kysyneet, miksi heidän pitäisi noudattaa tiukkaa budjettikuria, kun republikaanit George W. Bushin ja Donald Trumpin johdolla ovat polttaneet rahaa kuin humalaiset merimiehet? Miksi valtionvelkaa kasvattavat veroleikkaukset ovat ookoo, mutta satsaukset terveydenhoitoon ja koulutukseen eivät?
Kasvavien valtionvelkojen aikakaudella Manchin on ollut johdonmukainen budjettihaukka. Hän äänesti Trumpin veroleikkauksia vastaan, mutta hän myös torpedoi Bidenin Build Back Better –projektin.
Manchin uskoo budjettikuriin, mutta sen puitteissa hän on edelleen demokraatti. Usko velkaantumisen vaarallisuuteen sai hänen torppaamaan Bidenin kunnianhimoisimmat ja historiallisen kalliit projektit, mutta taloudellisesti tasapainoiset ja maltilliset ehdotukset saivat nyt hänen tukensa.
Manchinin sooloilu turhauttaa demokraatteja. Mies myös usein kuuntelee kotiosavaltiolleen tärkeitä kaivosyhtiöitä herkällä korvalla. Silti hän myös suojelee demokraatteja heidän pahimmilta impulsseiltaan.
Manchinilla on paikkansa demokraattisessa puolueessa. Idealistien ja vasemmistolaisten populistien joukossa on tilausta vakavalle sedälle, joka muistuttaa nuorempia pankkitilin saldosta ja velaksi elämisen vaaroista.
Soundtrack: John Denver, Take Me Home, Country Roads.