Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

”Jeesus pois joulusta!”

Marko Maunula
Blogit Americana 19.12.2010 08:00

Huumori, kuten tiedämme, on paras ase auktoriteetteja vastaan. Steven Colbert, humoristi sekä vakaumuksellinen kirkossa viikottain käyvä kristitty, pistää huumorin avulla kristianistisen oikeiston ojennukseen.

Hyvä ja tarpeellinen kommentti kansalle, joka on politisoinut uskonnon – sekä heille jotka yrittävät samaa Suomessa. Erinomaista joulun odotusta!

Katso video tästä.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Tuttuun tyyliin tämä toiminta kuitataan syntisenä rienauksena, joten sitä ei tarvitse käsitellä sen enempää.

Kristityt olivat samanlaisia valloittajia kuin islamit nykyään eli alistetaan muut omien kaikkivoipaisten käsitysten alle. Ikivanha aurinkotapahtuma pantiin uuden nimen alle eli valehdeltiin Jeesuksen syntyneen jouluna. Tehtiin kaunis satu taivaallisista sotajoukoista ym. Millaistahan joulua saamme viettää myöhemmin islamin merkeissä. Kohta aletaan hävetä tätä nykyistäkin islamia loukkaavana. Kuka olisi perillä heidän joulustaan ?

Kirkon ihmisetkään eivät kovasti sitä kiistä, että tarina taitaa olla pelkkää satua. Silti sitä kerrotaan vakavissaan kirkoissa aikuisille ihmisille joulusta toiseen?

Jouluahan on vietetty vuodesta 325, jolloin Ikean kirkolliskokous nosti Jeesuksen Jumalan Pojaksi. Kokouksen puheenjohtajistosta ei ole täyttä varmuutta, mutta ainakin yhtenä lienee toiminut nuori presbyytti Ingvar Kamprad.

Joulunaika perustuu symboliikkaan, eikä sitä tule tulkita liian kirjaimellisesti. Kristityille ”Maailman Valkeuden” syntymä on ollut kuitenkin tärkein maailmanhistoriallinen tapahtuman. Luovan satuilevat tahot ovat tehneet siitä sitten Joulupukin karnevaalijuhlan. Mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Joulunaika käy myös pysähtymisen, rauhoittumisen ja itsetutkiskelun aikana tässä armottomassa ja repivässä globalisaatiomaailmassa.

Symboliikkaan vetoaminen on yksi niistä perusmekanismeista, joilla kritiikki voidaan kuitata. Voimakkaampi on pelotella kadotukseen joutumisella.

Palatkaamme vanhaan joulun viettotapaan ennen valloittajauskon kristillisyyden saapumista Pohjolaan. Esi-isillä oli fiksummat tavat kuin äillä seemiläsi-haamilaisilla. Viettäkäämme pohjoista alkuperäistä joulua !

Joulu on kristikunnnan ”valon ja valaistumisen” toivonjuhla, ei tuomitsemisen. Jokainen voi omalla tahollaan miettiä ja päättää, mitä toivo ja henkinen valaistuminen merkitsee omassa elämässään, tai sitten ei.

Ai jaa, minulle on tolkutettu, että se on otsikossa mainitun henkilön syntymäjuhla.

Joulu on ikivanha keskitalven juhla, johon on ympätty kristillinen kierre Marian avulla. Joulun oikea sanoma on: syö, juo ja juhli, toivottavasti ensi vuonnakin tulee kesä.

Hyvin kirjoitettu, hyva ’mork’:
’Joulunaika perustuu symboliikkaan, eikä sitä tule tulkita liian kirjaimellisesti. Kristityille ”Maailman Valkeuden” syntymä on ollut kuitenkin tärkein maailmanhistoriallinen tapahtuman. Luovan satuilevat tahot ovat tehneet siitä sitten Joulupukin karnevaalijuhlan. Mutta ei mitään niin pahaa ettei jotain hyvääkin. Joulunaika käy myös pysähtymisen, rauhoittumisen ja itsetutkiskelun aikana tässä armottomassa ja repivässä globalisaatiomaailmassa.’

Symboliikkaan perustuvat myos monet raamatun kertomukset, eika vanhassa testamentissa kerrottua tulekaan pitaa ’epistolana’ nykapaivana. Ei tule suhtautua vertauksiin tai muihinkaan uskonnollisiin kirjoituksiin muutoin kuin viittauksina siita yleissanomasta, etta joulunviettoon sisaltyy lohdutuksen, armollsuuden – ja kuten mork sanoi, rauhoittuminen ja itsetutkistelun – viesti.

Ja kylla, se yksinkertaisesti sopii hyvin meidan kulttuuriimme Pohjolassa. Virsien veisuun kera – niihinkaan ei tarvitse suhtautua pelolla vaan vastaanottaa ne lohdullisina ja kauniina sanomina tassa brutaalissa ja raa’assa maailmassamme.

Aika laiskana arjen luterilaisena ei voi olla hämmästelemättä näiden ateistien, antiteistien ja ”vapaa-ajattelijoiden” energisyyttä kristillisen perinteen rääpimisessä, rienaamisessa ja ”selittämisessä”.

Luulisi, että löydettyään viimeinkin syvällisen ”uskonnottomuuden” pakenisi aina tästä aiheesta poispäin, kun viimeinkin on ”vapautunut”. – Onko lopultakin syynä tuntemus, että ei suurta valaistumista ole löytynytkään? Meistähän ei kukaan voi olla vapaa ajattelussaan. Olemme kulttuurimme tuotos, kapinoimme sitä vastaan tai sisäistämme sen, omanamme.

On historian tuntemattomuutta puhua suomalaisuudesta ilman kristinuskoa. Ennen suomalaisuuden muotoutumista täällä oli muutamia kymmeniä tuhansia? asukkaita, perheiden, sukujen, klaanien ja heimojen yhteisöjä, jotka lauloivat toisiaan suohon ja kansallisomaisuutta oli enintään Sampo-viinapannu.