Japanin tulkinta historiastaan palvelee kansalaisten psyykeä – mutta ei totuutta
Palasin juuri 12 päivän matkalta Japaniin. Vierailu tokiolaisessa museossa sai minut jälleen arvostamaan länsimaisen historiantutkimuksen tasoa, amerikkalaisten ja länsieurooppalaisten kykyä itsekritiikkiin, sekä kulttuuriemme viileää analyyttisyytta koskien kipeitäkin asioita.
Olen pitkäaikainen japanilaisen elokuvan (erityisesti Akira Kurosawa, Nakisa Oshima, ja Yazujiro Ozu) ja kirjallisuuden (Yukio Mishiman Kultainen temppeli oli vavahduttava kokemus) ihailija. Japanilainen taide, kulttuuri ja estetiikka ovat kiinnostaneet minua jo vuosikymmeniä.
Toukokuun alussa saimme vaimoni kanssa vihdoinkin aikaiseksi vierailla maassa, Japanissa asuvan ja japanilaisen naisen kanssa naimisissa olevan amerikkalaisen kaverini kutsumana. Näimme ja koimme Yokohaman, Kioton ja Tokion. Isäntiemme japanilaisen kielen ja kulttuurin hallinta rikastivat kokemustamme entisestään.
Tilaa Suomen Kuvalehti ja jatka lukemista
Saat uusia artikkeleita joka päivä ja 100 vuoden lehdet arkistossa.
