Jalkapallo on kuningas – myös Amerikassa
Viime viikolla Meksiko ja Nigeria pelasivat maaottelun Atlantassa. Loppuunmyytyyn Georgia Domeen ahtautui yli 68 000 jalkapallofania.
Itse peli (0–0) oli hienoinen pettymys, mutta tapahtuma osoitti jälleen, että Yhdysvallat on jalkapallomaa. Lyön vaikka vetoa, että 20 vuoden kuluessa USA kilpailee vakavasti maailmanmestaruudesta.
Jalkapallon nousua Yhdysvalloissa on povattu jo pitkään.
Jokainen siirtolaisten aalto on tuonut maahan miljoonia lajin harrastajia Euroopasta, Latinalaisesta Amerikasta ja Afrikasta. Fanit povasivat jalkapallon nousua viimeksi 1970-luvulla, kun North American Soccer League oli suosionsa huipulla ja houkutteli muun muassa Pelén ja Franz Beckenbauerin pelaamaan Yhdysvalloissa.
Joka kerta lajin ystävät ovat kuitenkin joutuneet pettymään.
Siirtolaisten lapset ovat jättäneet jalkapallon nurkkaan ja painuneet pelaamaan koripalloa, baseballia ja amerikkalaista jalkapalloa kavereidensa kanssa. Jalkapallo on ollut pikkulasten peli, josta useimmat harrastajat ovat murrosiän myötä siirtyneet perinteisempiin amerikkalaisiin lajeihin.
Mutta nyt tilanne on muuttunut. Jalkapallo on Yhdysvalloissa jäädäkseen. Se ohittaa suosiossa ja näkyvyydessä pian jääkiekon. Se on jo kiilannut viidenneksi suureksi lajiksi.
Mikä on syy muutokseen?
Internet ja sateliittitelevisio.
Vielä 1990-luvun alussa siirtolaisuus merkitsi siteiden katkomista kotimaahan. Kun muutin Yhdysvaltoihin vuonna 1992, seurasin Suomen uutisia pitkälti perheen ja kavereiden postittamista lehdistä. Suomen Kuvalehti ja satunnaiset lehtileikkeet Hesarista tulivat postissa viikon parin viiveellä.
Tänään minä ja muut maahanmuuttajat pystymme pitämään yhteyttä kotimaihimme liki reaaliajassa.
Internet, kaapeli- ja sateliittikanavat tarjoavat liki loputtomasti tietoa ja viihdettä jokaiselta mantereelta. Urheilussa tämä merkitsee siteiden säilymistä synnyinmaiden joukkueisiin ja uuden, globaalin urheilukulttuurin syntyä.
Opiskelijoissani on paljon ensimmäisen sukupolven amerikkalaisia, erityisesti meksikolaisten ja afrikkalaisten siirtolaisten jälkeläisiä.
He seuraavat isiensä tavoin El Trin, Black Starsin tai Super Eaglesien pelejä palavalla innolla, mutta hurraavat myös Yhdysvaltojen maajoukkueelle.
Naapurustoni jalkapallokentät ovat täynnä paitsi siirtolaisia myös heidän lapsiaan. Ja he ovat vetäneet mukanaan täysamerikkalaiset kaverinsa.
Atlantassa on kaksi jalkapalloon erikoistunutta sporttibaaria.
Lauantaiaamut ovat niiden parasta sesonkia, kun pöydät ovat täynnä englantilaista aamiaista ja olutta tai kahvia särpiviä EPL-faneja. Viime MM-kisojen aikaan toinen ravintoloista pystytti monen tuhannen hengen olutteltan parkkipaikalleen, jättimäisen teevee-ruudun kera. Paikka oli tupaten täynnä isojen matsien aikaan.
Myös Yhdysvaltain ammattiliigan pääsarja, Major League Soccer (MLS) on osoittautunut elinvomaiseksi liigaksi. Esimerkiksi Seattlessa jalkapallo on haastanut fanikulttuurissa ja suosiossa kaupungin perinteiset ykköslajit, baseballin ja amerikkalaisen jalkapallon.
Jalkapallon MM-kisoissa Yhdysvallat on pärjännyt hyvin jo pari vuosikymmentä.
Sen karsintalohko on aina helppo, mutta itse turnauksissa joukkue on useimmiten päässyt toiselle kierrokselle. Kisojen aikaan tunnelma amerikkalaisissa kotikatsomoissa ei häviä pätkääkään eurooppalaisten remellykselle.
Yhdysvallat on jo nyt vahva jalkapallomaa.
Veikkaan yhä, että se pelaa vähintäänkin MM-semifinaalissa ennen kuin Suomi pelaa koko MM-turnauksessa.
Soundtrack: Ricky Martin, The Cup of Life.