Jalkapallo: miksi amerikkalaiset menestyvät?
USA taistelee tosissaan jalkapallon maailmanmestaruudesta todennäköisesti ennemmin, kuin Suomi edes selviytyy arvoturnaukseen.
Keskiviikon 1-2 vierasvoitto Saksasta osoitti, että Yhdysvallat voi hyvänä päivänä voittaa kenet tahansa. Viisi päivää aikaisemmin amerikkalaiset olivat jo päihittäneet Hollannin Amsterdamissa numeroin 3-4. Team USA:n Euroopan reissu on mennyt putkeen.
Kyse on toki ns. ystävyysotteluista, mutta joukkueet pelasivat valtaosin ykkösnyrkeillään. Eurooppalaiset virittäytyivät EM-karsintojaan varten, ja amerikkalaisilla oli mielessä oma maanosaturnaus ja nuorten pelaajien sisäänajo tulevaisuuden suurkisoja varten.
Entä Suomi? Virolle tuli Turussa takkiin 0-2 ja EM-karsinnassa Unkarille 0-1. Pelit nähneet ja lajia ymmärtävät kaverini valittivat Suomen taktista ja pelillistä heikkoutta otteluiden kaikilla osa-alueilla. Näillä otteilla ei EM-kisoihin menty – vaikka karsintalohkon olisi pitänyt jälleen olla suosiollinen.
Vielä 1990-luvulla amerikkalaisen jalkapallon taso oli loputtomien irvailujen kohde. USA selvisi kisoihin, mutta se oli vain ja ainoastaan helpon karsintalohkon ansiota. Suomalaisetkin solvasivat amerikkalaista peliä – ikäänkuin meillä olisi ollut siihen varaa.
Viimeiset pari vuosikymmentä USA on paitsi pelannut joka World Cupissa, mutta myös usein päässyt jatkopeleihin. FIFA:n rankkauksissa Yhdysvallat on tänään sijalla 27, eli korkeammalla kuin yksikään Pohjoismaa. Suomi löytyy sijalta 78. Lyön vetoa, että vielä meidän elinaikanamme Yhdysvallat taistelee vakavasti maailmanmestaruudesta.
Miten amerikkalaiset ovat onnistuneet? Menestys nojaa sekoitukseen amerikkalaista ennakkoluulottomuutta, mittavia resursseja, laajaa pelaajapohjaa, ja metodologista asennetta pelaamiseen.
Liki 15 vuotta sitten haastattelin Robert Mondavia Suomen Kuvalehdelle. Amerikkalaisen viininviljelyn grand old man kertoi, kuinka he tutkivat mitä ranskalaiset ja italialaiset tekivät, etsivät systemaattisesti keinoja, miten voisivat parantaa eurooppalaisten metodeja. ”Eurooppalaiset olivat juuttuneet traditioihinsa ja tiukkaan ’ei noin voi tehdä’ –ajatteluunsa. Se antoi meille mahdollisuuden tehdä jotain uutta.”
Tämä asenne on auttanut amerikkalaisia niin tieteessä ja taloudessa kuin urheilussa ja taiteessakin. Silti, se ei ole päätöntä kokeilua ja radikaalia sonnan viskomista seinään. Kokeilu perustuu huolelliseen perehtymiseen ja filosofiaan, että säännöt on tunnettava ennen kuin niitä voi rikkoa.
Amerikkalainen tieteellinen valmennus on myös huippuluokkaa. Valmentajat ovat analysoineet baseball-pelaajien lyöntiliikkeitä tietokoneiden avulla jo vuosikymmeniä. Silti, uusi teknologia on asetettu tiukasti palvelemaan vanhaa, hyvin suoraviivaista pelitaktiikkaa. Tarkastelkaa esimerkiksi amerikkalaista jääkiekkoa. Se on suoraviivaista ja yksinkertaista, mutta tehokasta.
Lopuksi, pelaajamateriaali on 320 miljoonan asukkaan maassa mittava – ja kasvaa entisestään. Kun tietoisuus amerikkalaisen jalkapallon aiheuttamista aivovaurioista jatkaa leviämistään, yhä suurempi osa vanhemmista ohjaa lapsensa pyöreän jalkapallon pariin. Jalkapallo on maan suosituin juniorilaji.
Uusi teknologia on myös muokannut katsomoita. Aikaisemmin siirtolaiset joutuivat nopeasti omaksumaan uuden maan urheilulajit. Ennen sateliitti-teeveetä ja internetiä urheilusta kiinnostuneet joutuivat pakostakin unohtamaan jalkapallon ja seuraamaan amerikkalaisia lajeja. Sitten teknologia muutti kaiken.
Kun muutin Yhdysvaltoihin vuonna 1992, menin satunnaisesti lauantaiaamuisin The Rose and the Crown -brittipubiin katsomaan sateliitilta EPL-matseja ja syömään tuhtia brittiaamiaista. Paikka oli täynnä siirtolaisia, eurooppalaisia ja eteläamerikkalaisia aksentteja kuului kaikkialla.
Tänään ei ole enää pakko mennä ulos, sillä EPL-pelit näkyvät kotiteeveestäni. Jos menen baariin katsomaan matsia, me maahanmuuttajat olemme jo vähemmistöjä kaikissa Atlantan kolmessa jalkapalloon erikoistuneessa sporttibaarissa.
Suomen vielä jahkaillessa mitä tehdä pahasti kuivaneelle joulukuuselleen,Yhdysvallat vain parantaa juoksuaan. Olisi hauska hurrata kahdelle joukkueelle isoissa turnauksissa, mutta siihen saakka: Go USA!
Soundtrack: The White Stripes, Seven Nation Army