Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Jääkiekko ja rasismi

Marko Maunula
Blogit Americana 26.4.2012 17:31

Eilen päättyi NHL-pleijareiden tähän asti jännittävin ottelusarja. Boston-Florida meni seitsemänteen peliin, ja lopullinen ratkaisu tuli vasta jatkoajalla. Floridan afrokanadalainen hyökkääjä Joel Ward sohaisi kiekon maaliin ja Bostonin kesälomalle.

Bostonin fanit olivat ymmärrettävästi pettyneitä, mutta joillakin raivo keitti pahasti yli, suuntautuen Wardin ihonväriin. Twitter täyttyi pian kymmenistä päivityksistä, joissa Bostonin fanit solvasivat Wardin rotua törkeimmin mahdollisin sanankääntein.

Rasismi on valitettava osa jääkiekon marginaalikulttuuria. Monet rasistit pitävät lajia valkoisten urheilijoiden viimeisenä linnakkeena, ja mustilla pelaajilla on ollut ajoittain vaikeuksia saada ansaitsemaansa kunnioitusta fanien rasistiselta osastolta.

Vierailin 1990-luvun alussa Birmingham, Alabamassa katsomassa farmiliigassa pelaavan kaverini peliä. Katsomo oli miltei täynnä. Kommentoidessani Birminghamin yllättävää lätkäkulttuuria, vieressäni istunut Alabaman isäntämies valisti meikäläistä: ”Ihmiset ovat kyllästyneitä maksamaan rahaa nähdäkseen neekereiden pelaavan.”

Muutama vuosi sitten keskustelin jääkiekon rasismista Georges Laraquen kanssa. Hän kertoi kuulleensa junnuikäisenä pelaajana jatkuvasti, toisten pelaajien vanhemmilta, että ”tämä on valkoisten poikien peli, mene kotiin!” Kommentit onneksi vähenivät, kun Laraque nousi ammattilaissarjoihin ja NHL:n.

Jääkiekko on edelleen valtaosin valkoinen laji, verrattuna esimerkiksi afroamerikkalaisten dominoimiin amerikkalaiseen jalkapalloon ja koripalloon. Lajin vahvimmat alueet, eli Eurooppa, Kanada, sekä Yhdysvaltain Uusi Englanti sekä Ylempi Keskilänsi, ovat valtaosin valkoisten asuttamia, ja demografia näkyy NHL:ssä.

NHL on tehnyt kiitettävästi työtä tehdäkseen lajia suositummaksi vähemmistöjen parissa, ja varsinkin Kanadasta on viime vuosina tullut runsaasti tasokkaita tummapintaisia pelaajia. Myös katsomoista löytyy yhä enemmän afroamerikkalaisia faneja, kuten satunnainen vilkaisu Atlanta Thrashersin (R.I.P.) lehtereihin osoitti.

Silti, laji on kiistattomasti houkutellut myös rasisteja, kuten mainitsemani alabamalainen isäntämies, jotka haluavat katsoa valkoisia pelaajia, ja jotka pitävät jääkiekkoa ”valkoisena” lajina. Bostonilaisten twitter-kommentit ovat muistutus tämän surkean ja surullisen ryhmän olemassaolosta. Toivottavasti Boston Bruins tekee rajusti töitä vetääkseen selvän ja julkisen eron tähän paukapää-kuoroon.

Suomalaisten maahanmuuttajien lapset ovat ilmeisesti yhä useammin löytäneet tiensä paitsi jalkapallokentille, mutta myös kiekkokaukaloihin. Toivottavasti suomalainen kiekkokansa on varautunut hyvään asennekasvatukseen sekä pelaajien että heidän vanhempiensa suhteen. Muuten muutamat taulapäät pääsevät pilaamaan hienon lajin sekä sen kannattajien maineen.

Soundtrack: Dave Schultz, Penalty Box.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Marko Maunula: ”Rasismi on valitettava osa jääkiekon marginaalikulttuuria.”

En lähtisi itse sanomaan noin. Lätkä on toki laji, jota pelataan lähinnä perinteisen valkoisilla alueilla. Mutta ei laji ole ottanut tulta oikein etelän valkoistenkaan keskuudessa, Atlantahan juuri siirtyi Winnipegiin pitkälti kannatuspohjan puutteen vuoksi. Lätkää ei etelässä (Dallasia lukuunottamatta) vaan ymmärretä. Jääkiekko vaan on perinteisesti pohjoisen laji, etelän vetelät eivät sitä tajua, emmehän mekään jalkapalloa osaa. Urheilukulttuuri pohjois-Amerikan eri osissa on erilaista, perinteet ehkä vaikuttavat siihen enemmän kuin tämä ”rasismi”, jota toki lätkäänkin tungetaan.

Joitakin vuosikymmeniä takaperin lätkä oli Suomessakin eritoten Tampereen ja muiden suurten kaupunkien laji, Lahti, Jyväskylä tai Lappeenranta olivat sitä periferia-aluetta, jossa jääkiekko on noussut suureksi lajiksi vasta viimeisen sukupolven aikana. Suomessa myös koripallo on varsin suosittua esim. kaakkois-Suomessa, josta ponnistavat Lappeenrannan, Kotkan, Kouvolan ja Lahden joukkueet. Alueellisia eroja harrastuksissa löytyy Suomenkin kokoisessa valtiossa, enkä edes maininnut vielä pesäpalloa.

Calgaryn ja myös koko NHL:n eräs arvostetuimmista pelaajista on nigerialaisisän jälkeläinen Jarome Iginla. En pitäisi myöskään Evander Kanen, Johnny Odyan, Wayne Simmondsin, Dustin Bufyglienin tai Ray Emeryn menestymistä kovinkaan asenteita mullistavana mihinkään suuntaan, arvostettuja pelaajia jätkät vaan ovat. Uskon NHL:n sopeutuneen heihin kovin hyvin.

En kiistä rasismia jääkiekkomaailmassa, mutta ehkä se kuitenkin on vain pikkujuttu.

”Twitter täyttyi pian kymmenistä päivityksistä, joissa Bostonin fanit solvasivat Wardin rotua törkeimmin mahdollisin sanankääntein.”

Varmaan olisivat solvanneet kaikin muinkin keinoin, jos vain olisivat jotain keksineet. Rasismista tämä kertoo vähän, mutta pakkomielteisestä voittamisen halusta enemmän.

Markolla taisi kiireessä mennä joukkueet hieman sekaisin. Washington pelasi Bostonia vastaan. Voittomaali oli todella hieno suoritus.

Texas: Meikalaiselle sattui taydellinen aivopieru. Tiesin kyseessa olevan tietenkin Washington-Boston sarjan, mutta luin blogia kirjoittaessani uutisia Florida-New Jersey pleijarisarjasta, ja sormeni/ajatukseni lipsuivat. Punastelen nolostuksesta, mutta blogini syvin viesti sailyy muuttumattomana. Kiitos korjauksestasi.

Kommentoisitko Marko joskus USA:n rikostilastoja vertailemalla mustien valkoisiin (sellaisiakin on) kohdistamaa väkivaltaa valkoisten mustiin kohdistamaan väkivaltaan?

Selittääkin toki saat.

”Kommentoisitko Marko joskus USA:n rikostilastoja vertailemalla mustien valkoisiin (sellaisiakin on) kohdistamaa väkivaltaa valkoisten mustiin kohdistamaan väkivaltaan?”

Sehän on yhteiskunnasta johtuvaa väkivaltaa, ei rasistista väkivaltaa. Rasismihysteria värittää valitettavan paljon toimittajien näkemyksiä. Suomalaiset toimittajat ottavat huonoa oppia.

Mikä siinä on että kun Suomessa puhutaan rasismista – se on aina tätä musta ja valkoinen keskustelua? Ottakaa huomioon että myös jos käytetään ihonväriä määrittelevänä terminä niin ruskeita, punaisia ja keltaisiakin löytyy NHL-kaukaloista (vai kuulostaako naurettavalta puhua muista kuin valkoisista ja mustista?). Paul Kariya, Teemun vanha ystävä, supertähti, on puoliksi japanilainen, täysverisiä keltaisen rodun edustajia löytyy myös, puhumattakaan punaisen rodun edustajista kuten huippuvalmentaja Ted Nolan – nykyään Latvian maajoukkueen päävalmentaja. Onko heiltä kysytty kärsivätkö rasismista?

Ja mitä tulee Suomeen niin onhan täällä jo maahanmuuttajien jälkeläisiä SM-liigassa ja maajoukkuessakin – Jokereiden kuumakalle Semir Ben Amor – tosin puoliksi tunisialainen, löytyy kolumbialainen Blues-pelaaja jne.