Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Itsenäisyysjulistus ja amerikkalainen dilemma

Marko Maunula
Blogit Americana 4.7.2013 14:23

Tänään juhlitaan Yhdysvaltojen itsenäisyyspäivää. Tasan 237 vuotta sitten vallankumousta johtava toinen mantereellinen kongressi allekirjoitti Thomas Jeffersonin laatiman itsenäisyysjulistuksen.

Yli vuosikymmenen kestänyt kiivas poliittinen ja (keväästä 1775 alkaen) myös sotilaallinen taistelu kulminoitui, kun kongressiedustajat allekirjoittivat Jeffersonin juhlavan valistusajan dokumentin.

Jeffersonin teksti on edelleen vakuuttavaa. Se huokuu valistusajan termejä, kuten viittauksia luonnonlakeihin sekä ihmisten oikeuksiin. John Locken sekä ranskalaisen ja skottilaisen valistusajattelun vaikutukset näkyvät Jeffersonin tekstissä. Toisaalta, Jefferson ei ollut täysin vapaa puritaanisesta ajattelusta. Hän ja monet muut itsenäisyysaktivistit uskoivat, että he eivät ole toteuttamassa ainoastaan kansallista vallankumousta, vaan heidän tekemisillään on merkitystä myös maailman mittakaavassa. Jefferson kirjoitti:

”Meille nämä totuudet ovat itsestään selviä: että kaikki ihmiset on luotu tasa-arvoisiksi, että heidän Luojansa on heille antanut tiettyjä rikkomattomia Oikeuksia, että näihin oikeuksiin kuuluvat Elämä, Vapaus ja Pyrkimys Onneen (Life, Liberty and the pursuit of Happiness). — Että näiden oikeuksien turvaamiseksi Ihmiset perustavat Hallituksia, jotka saavat oikeutensa hallittujen myönnytyksellä, — Että kun mikä tahansa hallituksen muoto tulee rikkomaan näitä päämääriä, on Kansan Oikeus muuttaa sitä tai hajoittaa se, ja perustaa uusi Hallitus, joka laskee perustansa niille periaatteille ja järjestää valtansa siihen muotoon, joka kansalle vaikuttaa todennäköisimmältä aikaansaamaan heidän Turvansa ja Onnensa.” (Wikiaineisto-sivuston käännös.)

Jeffersonin kirjoitti amerikkalaisuuden paradoksin jo sen syntysanoihin, ja hänen oma elämänsä heijasti maansa dilemmaa. Miten mies, joka kirjoitti näin runollisesti ihmisten tasa-arvoisuudesta voi itse orjuuttaa satoja afroamerikkalaisia? Miten Yhdysvallat, joka luotiin näillä ylevillä lauseilla, voi käyttäytyä maailmanpoliittisella näyttämöllä niin typerästi kuin se teki vaikkapa Vietnamissa ja toisessa Irakin sodassa?

Voimme etsiä vastauksia rumasta reaalipolitiikasta, jossa kirkasotsaisimmatkin ihanteet ryvettyvät heti kättelyssä, tai voimme etsiä niitä ihanteista itseistään, sekä tutkia niiden joustavuutta eri poliittisten tarkoitusperien jahtaamiseksi. Yhdysvalloissa maan politiikkaa muokkaa ristiriita puritaanien ihanteellisuuden sekä valistusajan joustavuuden välillä.

Kun puritaanit ja pyhiinvaeltajat saapuivat Yhdysvaltoihin 1600-luvun alkupuoliskolla, he halusivat, johtajansa John Winthropin sanoin, perustaa Massachusettsiin ”kaupungin kukkulalla,” jota kaikki muut voisivat katsoa ihaillen ja imitoiden: puhtaiden ja oikeaoppisten kristittyjen luoman utopian.

Sitä aikaisemmin Virginiaan oli jo syntynyt tupakkafarmareiden siirtokunta, jonka asukkaat eivät juurikaan piitanneet teologisista hienouksista tai pyrkineet olemaan esikuvia kenellekään. He olivat kiinnostuneempia rahasta, maasta ja vallasta. Mutta myöhemmin hekin ryhtyivät kehittämään älyllistä elämää. Thomas Jefferson oli virginialainen.

Valistusaika antoi amerikkalaiselle materialismille ja pragmaattisuudelle älyllisen kielen. 1600-1700 luvun filosofiset väännöt amerikkalaisissa siirtokunnissa käytiin puritaanien perillisten sekä orastavan valistusajan kannattajien välillä. Ne koskivat paitsi uskontoa, mutta myös poliittisia kysymyksiä. Miten suhtautua keskusvaltaan? Kuinka paljon valtiolla on oikeutta säädellä taloutta (merkantilismi vastaan kapitalismi)? Mikä on legitimaattia poliittista valtaa? Missä kulkevat yhteisöjen ja siirtomaiden poliittisten oikeuksien rajat?

Aikakausien saatossa valistusajan synnyttama tieteellinen pragmatismi ja puritanismi ovat sekoittuneet keskenään, ja tänään valtaosa amerikkalaisista on omaksunut jonkin sortin sekoituksen molempia ajattelutapoja. Amerikkalaiset poliitikot vaihtavat ajattelutavasta toiseen liki lennossa, sillä he-kuten äänestäjänsä-ovat sisäistäneet filosofiat niin, etteivät he edes aina havaitse niiden konflikteja. Silti, puritaaninen idealismi elää voimakkaammin poliittisella oikealla laidalla.

George W. Bushin hyökkäys Irakiin perustui puritaaniseen idealismiin. Sotaa ei käyty öljyn, vaan neokonservatiivien trotskilais-kapitalistisen puritanismin takia: Yhdysvalloilla oli historiallinen tehtävä levittää sen ylivertaista yhteiskuntamallia kautta maailman. Barack Obaman pragmatismi on johtanut hänet irtautumaan edeltäjänsä sodista, mutta myös laajentamaan Predator-ohjelmaa.

Tosiaalta, puritaaninen idealismi on myös siunannut maailmaa. Maailma on huomattavasti parempi paikka, koska amerikkalaiset päättivät osallistua molempiin maailmansotiin, pitää kommunismin aisoissa kylmän sodan aikana, jälleenrakentaa Euroopan Marshall-avulla, sekä painostaa eurooppalaisia luopumaan siirtomaistaan. Köyhin maailma on myös hyötynyt valtavasti Yhdysvaltain Bretton Woods -kokouksessa syntyneestä talouspolitiikasta, joka on tasaisesti vapauttanut maailmankauppaa sitten 1940-luvun.

Verrattuna Yhdysvaltoihin, Eurooppa on huomattavasti enemmän jälki-idealistinen manner. Natsismin ja kommunismin muistot ovat osoittaneet heille idealismin vaarat. Amerikkalainen idealismi elää vielä, sillä amerikkalaisilla oli tolkkua valita parempi perusidea kuin vaikkapa Kolmannella valtakunnalla tai Neuvostoliitolla. Ja tästä voi olla koko maailma kiitollinen Thomas Jeffersonille ja kumppaneille.

Soundtrack: The Parliaments, I Wanna Testify.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

”Barack Obaman pragmatismi on johtanut hänet irtautumaan edeltäjänsä sodista, mutta myös laajentamaan Predator-ohjelmaa…”

Olisit Marko yrittänyt jotain vähän parempaa.

NSA
Manning
Snowden

Onko ollut hienoja nämä Obaman tuomaa viisi muutoksen vuotta?

In Torture We Trust!

Näitä luetaan juuri nyt