Blogit

Professori Marko Maunula seuraa USA:n politiikkaa ja populaarikulttuuria

Isku Syyriaan: kongressi ja Irakin opetukset

Blogit Americana 2.9.2013 13:59
Marko Maunula
Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Presidentti Obama puski päätöksen Syyrian operaatiosta kongressiin. Tämä kielii paitsi sisäpoliittisista realiteeteista, mutta myös Irakin katastrofin opetuksista.

Obaman vuoden 2008 vaalikampanja oli kiteytettävissä yhteen lauseeseen: ”Olen anti-Bush.” Hän lupasi sulkea Guantanamon, irtautua Irakista, harrastaa avoimempaa politiikkaa, puskea talouspolitiikkaa vasemmalle sekä kuunnella kansakunnan mielipiteitä edeltäjäänsä enemmän.

Obama on täyttänyt lupauksensa ainoastaan osittain. Yhdysvallat jatkaa irtautumistaan Irakista sekä Afganistanista, ja talouspolitiittisesti Obaman hallinto on lyönyt keynesiläistä rumpua. Toisaalta, Guantanamon vankila on edelleen auki ja monia liberaaleja risoo Obaman kannattama predator-iskujen varaan rakentuva terroristien vastainen kampanja.

Mikäli Obama ei olisi altistanut päätöstä iskuista kongressille, hän olisi polttanut liian monta siltaa kannattajiensa liberaalin siiven suuntaan. Obama nousi kansalliseen poliittiseen maineeseen äänekkäällä Irakin sodan sekä presidentti Bushin kritiikillä. Syyrian pommittaminen ilman kongressin hyväksyntää olisi johtanut vakavaan uskottavuskriisiin, varsinkin kun liki 80 prosenttia amerikkalaisista haluaa kuulla kongressin kannan ja 50 prosenttia on sotaa vastaan.

Miten Syyria-äänestyksen käy kongressissa? Veikkaan, että edessä on, viime vuosille täysin poikkeuksellisesti, puoluerivit hajottava päätös. Liberaalit sotaa vastustavat demokraatit, Irakista viisastuneet republikaanit sekä puolueen kaikkia Obaman ehdotuksia vastustava oikeistosiipi ovat vaikeita vakuutettavia sodan mielekkyydestä. Toisella reunalla ovat neokonservatiivien ideologiset lipunkantajat, presidentille uskolliset demokraatit sekä idealistit, jotka oikeasti uskovat iskujen pelastavan ihmishenkiä.

Sodan vastustajien päällimmäisiä huolia on heidän pelkonsa, että Yhdysvallat ei kykene irtautumaan Syyriasta nopeasti. Mitä jos iskut eivät tehoa, ja Syyria vastaa iskemällä amerikkalaisten sotalaivoja, ja sota eskaloituu nopeasti? Yhdysvallat on taistellut viime vuosikymmenen epäsymmetristä sotaa Irakissa ja Afganistanissa. Syyriassa sillä olisi vastassaan konventionaalinen, hyvin aseistettu armeija. Irak opetti amerikkalaisille, että sota on helpompi aloittaa kuin lopettaa.

Monia politiikkoja arveluttaa koko ajatus kapinallisten tukemisesta. Bashar al-Assad on brutaali, omia kansalaisiaan surutta tappava tyranni, mutta jos hänen hallintonsa kaatuu, sisällissodan jatkuminen on huomattavasti todennäköisempi vaihtoehto kuin demokratian voitto. Entinen edustaja Dennis Kuchinich kiteytti huolet osuvasti: ”Onko meistä nyt tulossa al-Qaidan ilmavoimat?”

Jos kongressi äänestäisi tänään, ehdotus iskuista Syyriaan tuskin läpäisisi kongressia. Hallinto joutuu tekemään rajusti töitä vakuuttaakseen epäilevät lainsäätäjät. Ulkoministeri John Kerryn mukaan hallinnon kanta ja todistusaineisto sodan puolesta kasvaa koko ajan, ja hän huokuu optimismia.

Amerikkalaiset-sekä erityisesti heidän edustajansa-muistavat katkerasti Irakin sotaa edeltävät vakuuttelut ja valheet Saddam Husseinin joukkotuhoaseista. Sodan tukeminen vahingoitti kymmenien politiikkojen uraa ja uskottavuutta, ja käytännössä katkaisi Hillary Clintonin tien Valkoiseen taloon. Obaman hallinto tietää, että sen on todistusaineiston on oltava aukotonta. Pieni, vahingossakin lipsahtava vale tai väärä tieto voimistaisi radikaalin vasemmiston Obama = Bush -argumentteja. Ja tällä kertaa hyvästä syystä.

Soundtrack: Radiohead, Karma Police.