Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Isku Syyriaan: kongressi ja Irakin opetukset

Marko Maunula
Blogit Americana 2.9.2013 13:59

Presidentti Obama puski päätöksen Syyrian operaatiosta kongressiin. Tämä kielii paitsi sisäpoliittisista realiteeteista, mutta myös Irakin katastrofin opetuksista.

Obaman vuoden 2008 vaalikampanja oli kiteytettävissä yhteen lauseeseen: ”Olen anti-Bush.” Hän lupasi sulkea Guantanamon, irtautua Irakista, harrastaa avoimempaa politiikkaa, puskea talouspolitiikkaa vasemmalle sekä kuunnella kansakunnan mielipiteitä edeltäjäänsä enemmän.

Obama on täyttänyt lupauksensa ainoastaan osittain. Yhdysvallat jatkaa irtautumistaan Irakista sekä Afganistanista, ja talouspolitiittisesti Obaman hallinto on lyönyt keynesiläistä rumpua. Toisaalta, Guantanamon vankila on edelleen auki ja monia liberaaleja risoo Obaman kannattama predator-iskujen varaan rakentuva terroristien vastainen kampanja.

Mikäli Obama ei olisi altistanut päätöstä iskuista kongressille, hän olisi polttanut liian monta siltaa kannattajiensa liberaalin siiven suuntaan. Obama nousi kansalliseen poliittiseen maineeseen äänekkäällä Irakin sodan sekä presidentti Bushin kritiikillä. Syyrian pommittaminen ilman kongressin hyväksyntää olisi johtanut vakavaan uskottavuskriisiin, varsinkin kun liki 80 prosenttia amerikkalaisista haluaa kuulla kongressin kannan ja 50 prosenttia on sotaa vastaan.

Miten Syyria-äänestyksen käy kongressissa? Veikkaan, että edessä on, viime vuosille täysin poikkeuksellisesti, puoluerivit hajottava päätös. Liberaalit sotaa vastustavat demokraatit, Irakista viisastuneet republikaanit sekä puolueen kaikkia Obaman ehdotuksia vastustava oikeistosiipi ovat vaikeita vakuutettavia sodan mielekkyydestä. Toisella reunalla ovat neokonservatiivien ideologiset lipunkantajat, presidentille uskolliset demokraatit sekä idealistit, jotka oikeasti uskovat iskujen pelastavan ihmishenkiä.

Sodan vastustajien päällimmäisiä huolia on heidän pelkonsa, että Yhdysvallat ei kykene irtautumaan Syyriasta nopeasti. Mitä jos iskut eivät tehoa, ja Syyria vastaa iskemällä amerikkalaisten sotalaivoja, ja sota eskaloituu nopeasti? Yhdysvallat on taistellut viime vuosikymmenen epäsymmetristä sotaa Irakissa ja Afganistanissa. Syyriassa sillä olisi vastassaan konventionaalinen, hyvin aseistettu armeija. Irak opetti amerikkalaisille, että sota on helpompi aloittaa kuin lopettaa.

Monia politiikkoja arveluttaa koko ajatus kapinallisten tukemisesta. Bashar al-Assad on brutaali, omia kansalaisiaan surutta tappava tyranni, mutta jos hänen hallintonsa kaatuu, sisällissodan jatkuminen on huomattavasti todennäköisempi vaihtoehto kuin demokratian voitto. Entinen edustaja Dennis Kuchinich kiteytti huolet osuvasti: ”Onko meistä nyt tulossa al-Qaidan ilmavoimat?”

Jos kongressi äänestäisi tänään, ehdotus iskuista Syyriaan tuskin läpäisisi kongressia. Hallinto joutuu tekemään rajusti töitä vakuuttaakseen epäilevät lainsäätäjät. Ulkoministeri John Kerryn mukaan hallinnon kanta ja todistusaineisto sodan puolesta kasvaa koko ajan, ja hän huokuu optimismia.

Amerikkalaiset-sekä erityisesti heidän edustajansa-muistavat katkerasti Irakin sotaa edeltävät vakuuttelut ja valheet Saddam Husseinin joukkotuhoaseista. Sodan tukeminen vahingoitti kymmenien politiikkojen uraa ja uskottavuutta, ja käytännössä katkaisi Hillary Clintonin tien Valkoiseen taloon. Obaman hallinto tietää, että sen on todistusaineiston on oltava aukotonta. Pieni, vahingossakin lipsahtava vale tai väärä tieto voimistaisi radikaalin vasemmiston Obama = Bush -argumentteja. Ja tällä kertaa hyvästä syystä.

Soundtrack: Radiohead, Karma Police.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Mihin kansainväliseen oikeusperusteeseen perustuisikaan tämä sodanaloitus ? YK:n peruskirjan mukaan hyökkäys olisi laiton yksiselitteisesti. Miten kaasuun kuolleet siviilit olisivat pyhempiä kuin alkavassa sodassa kuolevat siviilit, joiden määrä tulisi olemaan todennäköisesti suurempi ? Mikä USA on rankaisemaan suvereenia valtiota, kun se ei ole hyökännyt USAa tai sen kansaalisia vastaan ? Miksi ei pohdita, minkä valtion tai minkä porukkain etua palvelee, että USA saataisiin sekaantumaan sotaan vaikka lavastetuin provokaatioin ? Jos sota aloitetaan YK:lta lupaa saamatta, niin miksei suurvaltaa eroteta järjestöstä ? Koko YK:n arvovalta rapistuu, jos yhden vallan sallitaan sooloilla.

USA:n sotavoiman tulo Syyrian porteille ja Syyrian ilmapuolustuksen tuho kuin myös maavoimien sitominen sisäisiin kahakointeihin varmistaa Israelille vapaan tien kohti Iranin polvilleenpanoa. Kun ilmassa lentää monenlaista vempelettä ja rautaa, voi niiden välistä puikkelehtia Juudaan nyrkki kohti mullahien valtakuntaa kohtaamatta vastarintaa. Samaten USA:n läsnäolo on Jerusalemille henkivakuutus, jos sattuisi käymään huono sotaonni.

En tiedä mitä pitäisi ajatella ihmisistä joiden mielestä siviilien murhaaminen hermokaasulla on ok.

Ei ole hirveän pitkä aika siitä kun Jugoslavia sortui sisällissotaan jossa puolin ja toisin toimeenpantiin julmuuksia joiden vertaisia saa hakea keskiajalta. Eurooppalaiset yrittivät ratkaista tilannetta puhumalla ja joutuivat naurunalaisiksi. Serbit toimeenpanivat Srebrenitsassa kansanmurhan hollantilaisten sotilaitten silmien alla.

Tuokin sota jatkuisi varmaan vieläkin ilman USA:n väliintuloa. Venäjä oli tuolloinkin uhoamassa ”serbiveljiensä” puolesta mutta mitään pateettisia puheita ja sapelinkalistelua kummempaa sieltä ei tullut. Tuskin tulee tälläkään kertaa.

Pitää ihan kysyä: Mikä teitä ihmisiä oikein vaivaa? Jäikö Neuvostliiton sortumisesta noin paha trauma? Kyrsiikö kun kommunismi ei voittanutkaan?

Antaa tappamisen vaan jatkua maailman tappiin jos vaihtoehtona on USA:n aseellinen väliintulo?

Toivottavasti ampuvat täsmäpommilla al-Assadin klaaneineen suureen tuntemattomaan ihan noin vaan malliksi. Toimisi pelotteena nipulle muita pikkuhitlereitä joilla on ikäviä suunnitelmia kansalaisilleen.

Tara,

Ai, että mikä meitä Suomen kansalaisia vaivaa vai? Sikäli, kun ei ole todisteita mennä nylkemään Syyrian ”toisinajattelijoita”, mielestäni heitä ei silloin sovi mennä tappamaankaan. On yleensäkin aika kyseenalaista, että ”tapetaan kaikki tuollaiset, kerta tappoivat tällaiset”. No, ehkä se voisi onnistuakin tässä tapauksessa — vaan mitä, jos *Yhdysvallat* suoritti kyseisen sardiini-iskun?

Salaliittohörhöily on looginen seuraava askel patologiselle USA- vihaajalle. Tämä kysymys siitä, miksi tuetaan Srebrenican, syyskuun 11. päivän tai nyt mahdollisten kaasuiskujen tekijöitä vain siksi, että USA:ta pitää aina vastustaa, on varmasti kiusallinen. Kyllä se vähän mieltä rassaa. Mutta mikä onkaan helpottavampaa kuin se, että simbsalabim: USA itse teki kaikki nämä. Ei mitään moraalista ongelmaa, saa vain vihata rauhassa.

Kysymys ei ole salaliittoepäilyistä eikä USA-vihasta, vaan kansainvälisen lain noudattamisesta. Kaasutus on rikollista, josta on vastuussa muutama henkilö eli komentoketju, joka tulisi saatttaa rikosoikeudelliseen vastuuseen eikä alkaa pommittamaan hehtaaripyssyin asutuskeskuksia ym. aiheuttaen hirveitä määriä siviiliuhreja. Rikollisten rankaisemiseksi siis jotkut fanaatikot hyväksyvät sen, että viattomien massamurha kostetaan toisille sivullisille vielä hirvittävämmällä raakuudella, jotta voitaisiin pelotella bunkkerien suojissa olevia vastuullisia.

Jos al-Assadin hallitus ei ole kaasuiskun takana, miksei hän sanoudu siitä julkisesti irti ja pyydä Venäjän, Kiinan, tai jopa USA:n apua rikollisten kiinnisaamiseksi?
Luulisi oman maan kansalaisten myrkyttämisen koskettavan jollakin tavalla, massatuhoaseen käyttö menee yli sen mikä normaalissa kapinassa on ns. hyväksyttävää.

Olen nelmin kommentin kanssa yhtä mieltä. Tämähän on selvää pässinlihaa.