Isis, islam ja Eurooppa
Yhdysvallat aloitti pommituskampanjan Isis-terroristeja vastaan viikonvaihteessa. Kasvaako lännen rooli arabimaailman sisällissodassa?
Arabimaailman kriisi syvenee. Arabikevään optimismi on kuihtunut, ja nyt alue Libyasta Irakiin näyttää olevan yhä pahenevan islamilaisen sisällissodan kynsissä, kun islamilainen maailma taistelee suhtautumisestaan modernisaatioon. Konfliktin kaukaisempia etäpesäkkeitä löytyy myös Saharan eteläpuolisesta Afrikasta.
Militantit islamistit yrittävät valtaan Libyassa. Egyptissä armeija otti vallan, kun presidentti Morsi keskitti valtaa omiin käsiinsä ja ryhtyi (arvostelijoiden mukaan) ajamaan islamistista vallankaappausta. Syyrian sisällissota on nyt läikkymässä naapurimaihin, ennen kaikkea Irakiin.
Isis (Irakin ja Syyrian islamilainen valtio) on saartanut noin 40 000 jesidiä Irakin Sinjarvuorille, luvaten tappaa jokaisen jesidi-uskonnon harjoittajan, joka ei suostu kääntymään islamiin. Isis on myös ajanut kodeistaan noin 200 000 irakilaista kristittyä, samoin murhanhimoisin uhkauksin.
Isisin julmuus on mykistävää. Internet tarjoaa puistattavaa kuvamateriaalia heidän teoistaan. Jesidejä uhkaava joukkomurha muodostaa niin vakavan humanitäärisen kriisin, että Yhdysvallat aloitti iskut. Muut länsivallat ovat valtaosin reagoineet iskuihin hyväksyvällä hiljaisuudella.
Miten pitkälle Yhdysvaltojen iskujen pitäisi mennä? Olisiko muiden länsivaltojen osallistuttava operaatioon? Onko Euroopan otettava aktiivisempi rooli ilmaiskuissa ja muissa mahdollisissa taisteluoperaatioissa?
Islamilaisen maailman sisällissota koskettaa länttä – ja erityisesti Eurooppaa. Humanitääristen tekijöiden lisäksi pelissä on Euroopan turvallisuus. Fukuyama-Huntington-debatti on kärjistymässä.
Kun kylmä sota päättyi, Francis Fukuyama kirjoitti teoksen The End of History and the Last Man. Soveltaen hegeliläis-marxilaista teleologiaa Fukuyama sanoi suurten historiallisten kysymysten olevan nyt ohi. Kapitalismi ja demokratia ovat voittaneet. Loput historialliset debatit ovat perusluonteeltaan marginaalisia.
Fukuyaman vanha professori Samuel Huntington kirjoitti vasta-argumentin vuonna 1993. Essee “Clash of Civilizations” ilmestyi ensin Foreign Affairs -lehdessä, ja vuonna 1996 Huntington laajensi sen kokonaiseksi kirjaksi: Clash of Civilizations and the Remaking of World Order.
Huntington sanoi, että ideologioiden aikakausi on ohi, mutta tulevaisuudessa suuret konfliktit käydään sivilisaatioiden välillä. Huntingtonille sivilisaatiot ovat pitkälti uskontojen ympärille muodostuneita laajoja rakenteita.
Huntington painottaa erityisesti islamilaisen ja ei-islamilaisten sivilisaatioiden konflikteja. Niiden rajat ovat historiallisesti olleet verisiä, Huntington kirjoittaa. Islamilaisen maailman nopea väestönkasvu, uskonnon aseman vahvistuminen sekä muslimeja raivostuttava, länsimaiden harrastama omien arvojen tuputtaminen universaaleina totuuksina kärjistävät lännen ja islamilaisen maailman välejä.
Jos Isis ja muut radikaalit islamilaiset liikkeet voittavat muslimien sisällissodan, Huntingtonin pelottavasta visiosta tulee totta. Kalifaatin paluu vaatii entisten islamille vihittyjen maa-alueiden palauttamista fundamentalistisen islamin alaisuuteen. Katsokaa Euroopan historiallisia karttoja. Tai kuunnelkaa fundamentalistista suomalaista muslimia, joka toivoo sharia-lakia Suomeen.
Tuki islamilaisen maailman modernisteille on välttämätöntä. Tässä koulutus, yhteistyö ja rauhanomainen kädenojennus ovat ensisijaisen tärkeitä. Mutta jossain vaiheessa tuen on mahdollisesti oltava myös sotilaallista.
Kun suuret historialliset voimat ovat liikkeessä, myös ajatusten on oltava suuria – jopa dramaattisia.
Soundtrack: Tool, Schism