Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Irlanti ja moraalinen vaara

Marko Maunula
Blogit Americana 1.12.2010 19:52

Irlannin talouskriisi muistuttaa meitä jälleen Charles P. Kindlebergerin dilemmasta: talous tarvitsee ”paloseina-lainaajan” (lender of last resort), mutta markkinapaikan moraalin ylläpitämiseksi tietoisuus sen olemassaolosta pitää salata.

Erinomaisessa teoksessaan Manias, Panics, and Crashes: A History of Financial Crises, Kindleberger (1910-2003), eräs Marshall-avun arkkitehtejä, eturivin amerikkalainen taloustieteilijä, pankkiiri, ja taloushistorioitsija, kritisoi laissez faire -teoreetikkojen uskoa markkinoiden kykyyn korjata itse automaattisesti talouden vääristymät. Kindlebergerin mukaan tämä harha perustui dogmaattiseen uskoon, että markkinat ovat aina viisaat ja talouden säännöstelijät ovat aina typeriä.

Toisaalta Kindleberger myös kritisoi uskoa, jonka mukaan valtion pitää aina ja automaattisesti taata markkinoiden luotettavuus. Manias, Panics, and Crashes -teoksessaan hän puhui automaattisten takausten synnyttämästä ”moraalisesta vaarasta” (moral hazard), joka voi rohkaista sijoittajia sekä muita talousoperaattoreita riskialttiiseen toimintaan siinä uskossa, että joku muu tulee aina siivoamaan jäljet.

Maailma tarvitsee paloseinä-lainaajan, mutta tietoisuus sen olemassaolosta ja automaattisesta väliintulosta on pidettävä salassa, Kindleberger uskoi. Paloseinä-lainaajan saa ja pitää toimia vain ja ainoastaan, jos yksittäisen tahon kaatuminen vaarantaa koko markkinoiden toiminnan ja vahingoittaa viattomia.

Irlanti teki kaiken väärin, kuten nobelisti Paul Krugman kirjoitti hiljattain ansiokkaassa kolumnissaan. Maan hallitus takasi irlantilaisten pankkien ottamat massiiviset lainat mannereurooppalaisista pankeista. Eli jos irlantilaiset pankit tekivät voittoa, ne menivät sijoittajille. Jos sijoitukset tekivät tappiota, veronmaksajat poimivat laskun.

Irlannin valtio, eli veronmaksajat, tarvitsevat nyt muun Euroopan apua selviytyäkseen sitoumuksistaan. Se näyttää selvältä.

Ymmärsin tarpeen pelastaa Kreikka, ja olen varovaisen vakuutettu Irlannin tukipaketin tarpeellisuudesta. Mutta nyt näyttää siltä, että Espanja ja Portugali keikkuvat nekin romahduksen ja kipean avuntarpeen rajoilla. Missä tulee raja vastaan?

Missä vaiheessa meidän pitäisi huolehtia moraalisesta vaarasta? Tietoni Kreikan ja Irlannin apupakettien sisällöstä rajoittuu siihen, mitä olen kansainvälisestä lehdistöstä lukenut, mutta en ole kuullut juurikaan keskustelua siitä, että miten EU aikoo estää ”kyllä EU tulee hatiin” -mentaliteetin kasvamisen.

Ovatko Kreikan ja Irlannin apupaketit niin rankaisevia, että ne pakottavat muut mahdolliset avun tarvitsijat tekemään kaikkensa ilman ulkopuolisten väliintuloa? Onko EU:lla mahdollisuutta ja kykyä korjata Irlannin talousjärjestelmän vääristymät tarvittavan kovalla kadellä?

Jos moraalinen vaara on torjuttu ja Kreikka ja Irlanti maksavat pelastusoperaatiostaan konkreettisesti sekä edesvastuullisuutta tulevaisuudessa rohkaisevasti, paketit on helpompi hyväksyä. Mutta jos näin on, Suomi, sekä muut EU:n valtiot, ovat tehneet todella huonoa työtä pakettien kommunikoinnissa ja myymisessä äänestäjille.

Soundtrack: Van Morrison, Vanlose Stairway.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Suomen kielessä vakiintunut termi on käsittääkseni ’moraalikato’. Hyvä kirjoitus, mutta ei tuo mitään uutta asiaan :)

Moraalikatoa on käsitelty kirjallisuudessa paljon, mutta käytännössä se poistuu ainoastaan kun päämies (valtio) ei enää kanna agenttien (pankit) riskiä. Tämä tekee rahasta kalliimpaa, mutta sijoituksista harkitumpia ja näin ehkäisee kuplan syntymistä.

Saksa ajaa juurikin tätä Merkelin johdolla, eikä yhtään liian aikaisin. Sijoittajien on aika ottaa vastuuta huonoista päätöksistä.

Pankit toimivat bisnesperiaatteella etsien isonevia tuottoja. Riskeistä ei tarvitse välittää, kun joku muu vastaa riskeistä ja riskilisä nostaa vain koron hintaa eli hyötyä tulee kun ottaa riskejä joista vastuu on muilla. Tämä on härskiä keinottelua ja veronmaksajien riistoa, mutta poliitikoilta puuttuu rohkeus viheltää peli poikki. Moraalikato on poliitikoilla, ei pankeilla jotka toimivat voittoa tavoitellen.

Kun sijottajat käärivät voitot taskuihinsa ja tappiot sosialisoidaan veronmaksajille, ei millään ole enää mitään väliä! Tällainen suorastaan yllyttää holtittomaan velanantoon – seurauksena on suoranainen riistokapitalismi. Luulisi EU:n päättäjien viimeinkin tajuavan, että vastuunkantajia on pikkuhiljaa aivan pakko löytää sieltä suurten pankkien ja sijoittajien joukoista, jotka ovat koko velkasirkuksen primus motor.

Kapinamielialat sen kun voimistuvat, jos kaikki kasataan veronmaksajien hartioille.

Irlannin tukipakettiahan on kritisoitu paljon siitä, että se saa Irlannin syöksymään entistä pahempaan tilanteeseen ja on vain ns. hetken helpotus. Irlanti joutuu maksamaan lainasta hyvin korkeaa korkoa jo ennestään velkaantuneen maan maksukykyyn nähden ja lainojen ehdot tiukkuudessaan estävät käytännössä minkäänlaisen talouden toipumisen. Itse olen kyllä Irlannin pelastamisen kannalla, mutta pelkään, että tukipaketilla saa ostettua vain aikaa. Toisaalta taas ehtojen on oltava tiukat, jottei varsinaista moraalikadon ongelmaa pääse syntymään – tuollaisinaan ehtojen pitäisi osoittaa jokaiselle asioihin perillä oleviin valtion päämiehiin, ettei EU:ta ja IMF:ää ihan pienimpiin hätiin kannata kutsua mukaan.

Irlannin pankkien ja valtion taloudet ovat niin kuralla, että ne olisi pitänyt jättää IMF:n ruumiinpesijöiden puhdistattaviksi. Pienen maan luottotappiot jäisivät koskemaan vain osaa EU:sta,mutta EU ja EKP ovat huijareiden hyväksikäyttämiä organisaatioita ja maksut sysätään syyttömille euromaille. Ne ovat tässä hyväntahtoisen hölmön osassa.

mistä maasta löytyy vielä naiveja takaajia. kun saksakin alkaa hoiperrella? Mitä vahinkoa tulisi, jos amerikkalaisten, kiinalaisten, arabien, juutalaisten, ym. omistamien pankki menisi konkkaan? Osakkeenomistajat menettaisivät vain ylimääraitä riskisijoituspääomaa. Heille jäisi vielä yllin kyllin pääomaa seikkailuihin, eikä koyhyys heitä vaivaisi. Miksi säälimme supermiljonäärejä emmekä omia veronmaksajia?????

Näitä luetaan juuri nyt