Iranin iskut ovat tuorein esimerkki turvallisuuspoliittisen maailman muuttumisesta
Euroopassa myös monet vasemmistolaiset ovat heränneet ymmärtämään asevoiman merkityksen. Yhdysvalloissa turvallisemman maailman rakentaminen puolestaan on maltillisen vasemmiston harteilla, Yhdysvaltain historian professori Marko Maunula kirjoittaa.
Vuosikymmen sitten maailmalla närkästyttiin Yhdysvaltojen valtavista puolustusmenoista. Vasemmalle kallellaan olevat kommentoijat kyseenalaistivat puolustusbudjetin, jota he pitivät uhkana maailmanrauhalle, demokratialle ja moraalille maailmanlaajuisesti.
Nyt Pohjois-Korea, Kiina, Venäjä ja Iran sekä sen tukemat terroristijärjestöt toimivat yhdessä demokratiaa vastaan ja imperialistisen totalitarismin puolesta. Sivistynyt maailma jännittää riittäväkö Yhdysvaltojen rahkeet puolustamaan rauhaa ja demokratiaa monella rintamalla.
Samaan aikaan eurooppalaiset ovat huolissaan, kun Yhdysvallat ei lähetä enempää aseita Ukrainaan. Poliitikkoja ja kenraaleja valvottaa pelko Donald Trumpin paluusta Valkoiseen taloon. He ajattelevat sitä seuraavaa mahdollista irtautumista Natosta sekä muista kansainvälisistä turvallisuussitoumuksista.
Hämmennys ruokkii pelkoa entisestään. Aikaisemmin haukkamaisesta amerikkalaisesta oikeistosta on kuoriutunut paikoitellen jopa Vladimir Putinia ja Venäjää fanittavia eristäytymispolitiikan kannattajia. He hurraavat Trumpille, joka on luvannut lopettaa Ukrainan sodan muutamassa päivässä (lue: hän lopettaisi Ukrainan tukemisen).
Amerikkalaisen politiikan metamorfoosi rohkaisee totalitaristeja. He kärjistävät sotia Ukrainassa ja Israelissa ja harjoittelevat hyökkäystä Itä-Aasiassa. Käynnissä on kansainvälisesti koordinoitu, monen rintaman demokratian vastainen sota. Iranin ohjusiskut Israeliin ovat sen tuorein kärjistyminen.
Eurooppalaiset, monet vasemmistolaiset mukaan lukien, ovat asteittain heränneet tiedostamaan turvallisuutensa riippuvan amerikkalaisesta sotilasvoimasta. Suomessa numerot 184–7 käyvät todistuskappaleesta.
1980-luvulla miljoonat eurooppalaiset protestoivat Yhdysvaltojen asejärjestelmien tuomista Eurooppaan. Nyt niitä halutaan lisää.
On tietenkin hyvä asia, että eurooppalaiset ymmärtävät turvallisuuspoliittiset realiteetit aikaisempaa paremmin. Demokratian turvaaminen vaatii enemmän aseita kuin vuosikymmeniin.
Atlantin länsipuolella turvallisemman maailman rakentaminen on nyt amerikkalaisen maltillisen vasemmiston harteilla, kuten toisen maailmansodan aikaan. Euroopassa tilanne vaatii mittavaa turvallisuuspoliittista konsensusta.
Iranin hyökkäys Israeliin kertoo islamistisen maailman patologisesta vihasta Israelia kohtaan ja halusta tappaa juutalaisia. Se on myös harkittu yritys heikentää demokraattista yhteishenkeä ja iskeä kiilaa Euroopan ja Yhdysvaltojen välille sekä niiden sisälle. Pahan akseli ei ole hyvä rakentamaan, mutta se on taitava rikkomaan uskoa ja luottamusta demokratiaan.
Si vis pacem, para bellum ei ole vuosikymmeniin ollut yhtä ajankohtainen turvallisuuspoliittinen ohje kuin tänään.
Soundtrack: St. Vincent, Fear the Future