Iran ja republikaanien ulkopolitiikka: paluu neokonservatismiin?

Profiilikuva
Blogit Americana
Marko Maunula on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.
Julkaistu yli kolme vuotta sitten

Republikaanien reaktio Iranin ydinohjelmasopimukseen osoittaa, että puolueen ulkopolitiikka ei ole juurikaan kehittynyt presidentti George W. Bushin vuosista.

Ottaen huomioon amerikkalaisen poliittisen kulttuurin nykytilan kukaan ei voinut odottaa republikaanien nyökyttelevän hyväksyvästi Iran-sopimukselle. Silti, republikaanisen älymystön reaktiot todistavat, että neokonservatiivinen ideologia on paitsi elossa, myös tekemässä comebackia puolueen sisällä.

Neokonservatiiveja edustava The Weekly Standard sanoi, ei niin yllättäen, sopimuksen loukkaaavan Yhdysvaltojen kunniaa. Lehti tuomitsi paperin siteeraamalla Winston Churchillin kuuluisaa lausuntoa Münchenin sopimuksesta: ”Ranska ja Englanti valitsivat häpeän ja sodan välillä. He valitsivat häpeän. He saavat sodan.”

Republikaanien establishmentin linjoilla oleva The National Review kutsui neuvotteluratkaisua ”huonommaksi kuin osasimme edes kuvitella.” Lehden kolumnisti Charles Krauthammer kritisoi, kuinka sopimus sallii Iranin ohjusostot ulkomailla sekä vaikeuttaa kansainvälisten tarkastajien työtä. Lehden toinen kolumnisti David Gelernter kutsui sopimusta ”Obaman Vietnamiksi.”

Aniharvat republikaanit asettuivat sopimuksen taakse. Paleokonservatiivien edustaja Pat Buchanan varoitti puoluettaan torpedoimasta sopimusta –sekä taktisista että moraalisista syistä. Buchanan sanoi, että GOP:n sopimuksen vastustaminen johtaisi Yhdysvaltojen kansainvälisen aseman heikkenemiseen, taloudellisiin takaiskuihin ja poliittis-moraaliseen umpioon.