Iran ja republikaanien ulkopolitiikka: paluu neokonservatismiin?
Republikaanien reaktio Iranin ydinohjelmasopimukseen osoittaa, että puolueen ulkopolitiikka ei ole juurikaan kehittynyt presidentti George W. Bushin vuosista.
Ottaen huomioon amerikkalaisen poliittisen kulttuurin nykytilan kukaan ei voinut odottaa republikaanien nyökyttelevän hyväksyvästi Iran-sopimukselle. Silti, republikaanisen älymystön reaktiot todistavat, että neokonservatiivinen ideologia on paitsi elossa, myös tekemässä comebackia puolueen sisällä.
Neokonservatiiveja edustava The Weekly Standard sanoi, ei niin yllättäen, sopimuksen loukkaaavan Yhdysvaltojen kunniaa. Lehti tuomitsi paperin siteeraamalla Winston Churchillin kuuluisaa lausuntoa Münchenin sopimuksesta: ”Ranska ja Englanti valitsivat häpeän ja sodan välillä. He valitsivat häpeän. He saavat sodan.”
Republikaanien establishmentin linjoilla oleva The National Review kutsui neuvotteluratkaisua ”huonommaksi kuin osasimme edes kuvitella.” Lehden kolumnisti Charles Krauthammer kritisoi, kuinka sopimus sallii Iranin ohjusostot ulkomailla sekä vaikeuttaa kansainvälisten tarkastajien työtä. Lehden toinen kolumnisti David Gelernter kutsui sopimusta ”Obaman Vietnamiksi.”
Aniharvat republikaanit asettuivat sopimuksen taakse. Paleokonservatiivien edustaja Pat Buchanan varoitti puoluettaan torpedoimasta sopimusta –sekä taktisista että moraalisista syistä. Buchanan sanoi, että GOP:n sopimuksen vastustaminen johtaisi Yhdysvaltojen kansainvälisen aseman heikkenemiseen, taloudellisiin takaiskuihin ja poliittis-moraaliseen umpioon.
Republikaanien kritiikki on ollut äänekästä, mutta se on tarjonnut vähän vaihtoehtoja. Silti, kritiikin pohjavire ponnistaa neokonservatiivisesta vakaumuksesta, että Yhdysvallat kykenee— ja sen täytyy — johtaa liki koko maailmaa vaikka unilateralistisesti, jos on tarvis. (Huomatkaa Krauthammerin lause, jossa hän varoittaa Iranin saavan sopimuksen avulla aseita, joiden avulla se kykenee ”uhkaamaan kontrolliamme Persianlahdesta sekä Hormuzin salmesta[.]”)
Toinen todistuskappale neokonservatiivien comebackista löytyy Jeb Bushin ulkopoliittisesta tiimistä. Jeb herätti muutama viikko sitten kohua sanomalla, että hän olisi samassa tilanteessa todennäköisesti toiminut kuten veljensä ja hyökännyt Irakiin. Ei ihme. Jebin 21 henkilön ulkopoliittisesta neuvonantajatiimistä 19 työskenteli joko hänen isänsä ja/tai veljensä hallinnoissa, Irakin sodan arkkitehti Paul Wolfowitz mukaanluettuna.
On liian aikaista arvioida kuinka merkittävää roolia ulkopolitiikka tulee näyttelemään seuraavissa presidentinvaaleissa. Mutta voimme jo nyt sanoa, että muulle maailmalle Yhdysvaltojen vaalituloksella tulee olemaan jälleen mittavaa merkitystä.
Soundtrack: Wilco, I Am Trying to Break Your Heart