Irak ja Ukraina: kaksi valheisiin perustuvaa sotaa
Yhdysvaltain moraaliton sotaretki Irakiin vahvisti amerikkalaista demokratiaa, ja itseruoskinta jatkuu edelleen. On vaikea kuvitella vastaavaa reaktiota Venäjällä.
Yhtäläisyysmerkkien vetäminen historiallisten tapahtumien välille houkuttelee usein yksinkertaistavaan ja poliittisesti motivoituneeseen whattaboutismiin, varsinkin jos kyse on lähihistoriasta. Tästä varoituksesta huolimatta en voi välttää kiusausta vertailla Yhdysvaltojen hyökkäystä Irakiin sekä Venäjän hyökkäystä Ukrainaan.
Molemmat sodat perustuivat valheisiin, joiden tehtävänä oli palvella laajempaa visiota Yhdysvaltojen ja Venäjän historiallisista rooleista maailmassa. Tehtävät vaativat väkivaltaista hallinnon vaihtoa hyökkäyksen kohdemaissa.
George W. Bushin hallinto valehteli Irakilla olevan joukkotuhoaseita ja maan haaveilevan ydinaseesta. Sodan oikea syy löytyi tietenkin neokonservatiivisista demokratiaan pakottamisen fantasioista, joissa sodan avulla Yhdysvallat sysää käyntiin demokratian hyökyaallon läpi Lähi-idän.
Neokonservatiivit uskoivat koko ihmiskunnan olevan pohjimmiltaan väärän tietoisuuden vaivaamia mini-amerikkalaisia, jotka omaksuvat demokraattisen kapitalismin heti kun saavat maistiaisen.
Vladimir Putin syöttää kansalaisilleen valheita Ukrainaa hallitsevasta natsijuntasta. Ajatus demokraattisesta, vapaasta ja vauraasta Ukrainasta, joka on Venäjän painostuksen ulottumattomissa, on Putinille mahdoton. Venäjä-vetoisen slaavilaisen yhteisön palautus voimiinsa on suuren johtajan historiallinen tehtävä.
Sekä Yhdysvallat että Venäjä lukivat vastustajansa kansalaismielipiteet väärin.
Dick Cheney julisti televisiossa, kuinka irakilaiset ottavat amerikkalaiset sotilaat vastaan vapauttajina. Amerikkalaiset joukot kykenivät lyömään Irakin armeijan pienin tappioin, mutta sota ei päättynyt Saddam Husseinin kaatumiseen. Miehityksestä tuli pitkä ja verinen retki amerikkalaisille ja ennen kaikkea irakilaisille, ja se ruokki Yhdysvaltojen kritiikkiä kautta maailman.
Venäläiset näköjään kuvittelivat marssivansa Ukrainaan tankkien kaasupolkimet pohjassa. Ehkä he eivät odottaneet ukrainalaisten vastaanottavan heitä suolan ja leivän kanssa, mutta he selkeästi eivät osanneet odottaa näin vahvaa vastustusta. Kuvat silmittömistä iskuista siviilikohteisiin ovat tehneet Venäjästä talousromahduksen partaalla keikkuvan kansainvälisen yhteisön hylkiön.
Hyökkäykset synnyttivät mittavia poliittisia muutoksia sekä Yhdysvalloissa että Venäjällä.
Sota tuhosi Bushin kansansuosion. Syyskuun 11. päivän hyökkäyksen jälkeinen kansallinen yhtenäisyys katosi. Republikaanien ote vallasta mureni, ja demokraatit ottivat haltuunsa edustajainhuoneen, senaatin sekä Valkoisen talon vuonna 2008.
On vielä liian aikaista arvioida Ukrainan sodan lopullista saldoa Venäjän politiikassa, mutta on vuorenvarmaa, että se muuttuu dramaattisesti. Joko Putin kaatuu tai Venäjä lopettaa kaiken demokratian tai kansalaisoikeuksien näyttelemisenkin – mahdollisesti molemmat.
Toki operaatioissa sekä niiden seurauksissa on merkittäviä erojakin.
Yhdysvallat hyökkäsi tuodakseen demokratian tyranniaan, kun taas Venäjän motiivit ovat päinvastaiset.
Amerikkalaiset valtaosin yrittivät pitää operaationsa rajoitettuna sotilaskohteisiin, kun taas Venäjän armeija on surutta hyökännyt siviilien kimppuun, tulittaen sairaaloita, kouluja ja asuintaloja.
Huono sotamenestys ruokki sananvapautta ja tervettä järkeä Yhdysvalloissa, kun 9/11 iskujen jälkeinen kansallinen hurmos haihtui viileämmän analyysin tieltä. Venäjän takelteleva vapaa media on saanut liki kuolettavan iskun voimistuvan sensuurin myötä.
Yhdysvalloissa sodan arkkitehtit menettivät valtansa ja marssivat oppositioon sekä historialliseen häpeään. Venäjällä, ainakin toistaiseksi, vallanpitäjät ovat tiukentaneet otettaan maan johdosta sekä kansakunnasta.
Demokraattisen oikeusvaltion ja diktatuurin toimien ja vastausten yksi yhteen -vertailu tarjoaa vain rajallista hyötyä. Irakin ja Ukrainan sotien rinnastaminen kertoo eniten arvomaailmojen sekä polittisten reaktioiden eroavaisuuksista Yhdysvaltojen ja Venäjän välillä.
Yhdysvaltain moraaliton, valheisiin perustuva ja katastrofaalinen sotaretki Irakiin paradoksaalisesti vahvisti amerikkalaista demokratiaa. Yhdysvaltojen itseruoskinta ja virheiden tarkastelu jatkuu edelleen. On vaikea kuvitella vastaavaa reaktiota Venäjällä sen moraalittomaan, valheisiin perustuvaan ja katastrofaaliseen sotaretkeen.
Raja vapaan lännen ja totalitaarisen idän välillä on entistäkin selkeämpi. Viimeisetkin toiveet Venäjän kehittymisestä demokratiaksi ja naapureitaan kunnioittavaksi suurvallaksi on jälleen haudattu.
Soundtrack: Stone Temple Pilots, Dare If You Dare.