Marko Maunula seuraa Yhdysvaltojen politiikkaa ja populaarikulttuuria.

Iowan opetuksia

Marko Maunula
Blogit Americana 4.1.2012 08:41

Rick Santorum ja Mitt Romney kisasivat maalikamera-ratkaisuun Iowan esivaaleissa. Kisa oli historiallisen tiukka, mutta se silti selvitti tulevien esivaalikierrosten nuotit.

Romneyn voitto vahvisti merkittävästi hänen saumojaan nousta republikaanien ehdokkaaksi. Vaikka hän sai vain noin 25 prosenttia Iowan republikaanien äänistä, mormoni-Romneyn menestys Iowan evankelististen konservatiivien hallitsemassa esivaalissa osoittaa, että evankelistiset kristityt eivät tee uskonnosta vaalien kynnyskysymystä.

Seuraavat esivaalit käydään New Hampshiressä, Romneyn kotiosavaltio Massachusettsin naapurissa, ja Romney nauttii siellä mittavaa gallup-etumatkaa. Mikäli Romney jatkaa Iowan voittoaan odotetulla murskavoitolla New Hampshiressä, hän ratsastaa poliittisen tsunamin harjalla Etelä-Carolinan esivaaleihin.

Republikaanit ovat ihailtavan kurinalaisia äänestäjiä. Jos Romney vakuuttaa Etelän arvokonservatiivit mahdollisuuksistaan voittaa presidentti Barack Obama, Etelä-Carolinan äänestäjät todennäköisesti pistävät ennakkoluulonsa syrjään ja antavat äänensä aikaisemmin vierastamalleen takinkääntäjä-mormonille. Jopa toinen tai kolmas sija Etelä-Carolinassa riittänee Romneylle momentin ylläpitämiseen.

Newt Gingrichin romahdus sekä Rick Perryn ja Michele Bachmannin surkea esiintyminen Iowassa pelaavat vahvasti Rick Santorumin pussiin. Santorum on vahvistamassa asemiaan evankelististen konservatiivien sekä republikaanien oikeiston ehdokkaana. Perry todennäköisesti luovuttaa Iowan katastrofin jälkeen, ja Bachmannin kampanja on sekin käytännössä kuollut. Gingrichin kannattaa katsoa peli ainakin Etelä-Carolinaan saakka. Kotiosavaltio Georgian naapuri saattaa elävöittää miehen kampanjan vielä ainakin hetkeksi.

Ron Paulin kolmas sija Iowassa ei merkitse mitään. Iowan malliset caucus-esivaalit ovat kuin luotu Paulille, jonka kampanja perustuu liki fanaattisten kannattajien omistautuneeseen työhön. Paul saa nyt lisää mediahuomiota sekä rahaa, mutta hänen libertaarinen konservatisminsa ei pure kansallisesti tärkeiden arvokonservatiivisten äänestäjien ja republikaanisten haukkojen parissa.

Romneyn momentti on nyt vahva. Hän pystyy nyt kampanjoimaan varovaisella ja maltillisella profiililla, säästäen ruutia ja rahaa Obamaa vastaan. Romneyn kampanja pelannee seuraavat viikot varovaista ajantappo-peliä: ehdokkaalla ei ole enää tarvetta räväköihin lausuntoihin, vaan pelkkä mokien välttäminen riittää.

Soundtrack: Kurt Vile, Smoke Ring for My Halo.

Marko Maunula

Kirjoittaja on Yhdysvaltain historian professori Atlantassa.

Keskustelu

Meille tärkeämpää on oma pressan vaali. USA:n vaalirumba on vain nice to know sarjassa muille kuin heidän kätyreilleen.

Ottaen huomioon, että Romney on republikaanijohdon suosikki ja hänen eteensä on tehty melkein kaikki mahdollinen, vaalituloksen merkittävin anti oli se, että Romney ei todellakaan ole konservatiivien mieleen. Romneyn suurin ongelma on se, että hän ei oikeastaan tarjoa mitään muutosta Obaman hallintoon verrattuna, ja se ainakin teekutsulaisia tuntuu ahdistavan.

Miten Ameerikan ääriuskonnollinen oikeusto eroaa fundamentalismillaan talebaneista ? Eikö löydy järkevää tasapainoista poliitikkoa Oballe vastaehdokkaaksi ? Paukkuoikeusto elää omissa maailmoissaan.

”jutta kirjoitti: Miten Ameerikan ääriuskonnollinen oikeusto eroaa fundamentalismillaan talebaneista ?”

Ainakin niillä on paremmat aseet. No, ehkä nämä puheet Amerikan ääriuskonnollisista fundamentalisteista on aika lailla meidän kotimaisen pelottelu-propagandan tuotetta. On sekin hyvä muistaa että Yhdysvallat loppuviimeiksi kuitenkin nuo oikeat talibanitkin syöksi vallasta. Ei siihen paukkuja riittänyt muilla. Pelkkää sanahelinää ja liirumlaarumia olivat Eurooppalaisten puheet tosipaikan edessä.

Köyhien maiden sivistymättömille taleille uskonnon totuus on ikuinen ja toisinajattelu on kauhistus. Amerikassa sivistysmaana on isot määrät kiihkoisia tyyppejä, jotka voat tottunueet ratkaisemaan ongelmat voimalla ja aseilla. Oba on eurooppalaisittain järki mies, vaikkakin hänkin on koohoillut sotapolitiikalla. Tutkimuksen mukaan USAssa huomattava määrä uskoi ihan aidosti, että Coloradon kanjoni on syntynyt raamatussa kerrotussa vedenpaisumuksessa.

Romney ei ole konservatiivieliitin mieliehdokas. Hän on konservatiiveille vähän samanlainen pakkopulla kuin Väyrynen Kepulle. On kannatusta mutta on myös paljon vastustusta. Olen vähän toista mieltä kolumnistin kanssa kahdesta asiasta. Ensinnäkin uskallan epäillä Romneyn saavan taivuteltua riittävästi rivikonservatiiveja puolelleen ratkaistakseen pelin itselleen riittävän nopeasti. Toiseksi Paul ei missään nimessä ole yhdentekevä kuten kolumnisti kirjoittaa. Paulin kannattajakunta on uskollista ja fanaattista ja siltä suunnalta voi odottaa ihan mitä tahansa. Konservatiivipata kiehuu vielä pitkään. Mitä pidempään se kiehuu sitä parempi Obaman kannalta.

Se Ron Paul eli varmaan väitetään oikeastaa oolevan suomenheimon jälkeläinen Pauli Ronttonen, on järkevä mielipiteissään ja maltillinen. Ei sotisi, ei sekaantuisi muiden maiden asioihin. Kannattaa lukea hänen mielipiteitään.

Turisti kirjoitti:
”Romney ei ole konservatiivieliitin mieliehdokas. Hän on konservatiiveille vähän samanlainen pakkopulla kuin Väyrynen Kepulle. On kannatusta mutta on myös paljon vastustusta. Olen vähän toista mieltä kolumnistin kanssa kahdesta asiasta. Ensinnäkin uskallan epäillä Romneyn saavan taivuteltua riittävästi rivikonservatiiveja puolelleen ratkaistakseen pelin itselleen riittävän nopeasti. Toiseksi Paul ei missään nimessä ole yhdentekevä kuten kolumnisti kirjoittaa. Paulin kannattajakunta on uskollista ja fanaattista ja siltä suunnalta voi odottaa ihan mitä tahansa. Konservatiivipata kiehuu vielä pitkään. Mitä pidempään se kiehuu sitä parempi Obaman kannalta.”

Käsittääkseni Romney on nimenomaan republikaanien puolue-eliitin suosikki siinä missä Väyrynen löytänee kannatuksensa konservatiivisimpien rivikepulaisten joukosta. En oikein keksi mitään muutakaan tapaa, kuinka vertaus toimisi.

En myöskään näe, miten uskollinen ja fanaattinen kannattajakunta tekee Paulista merkittävän, eikö epäröivä mutta iso kannattajakunta olisi vaalien kannalta huomattavasti parempi?

Kiitos tästä oli osuva analyysi. Romney on ollut ainoa vakavasti otettava haastaja Obamalle. En ole ikinä pitänyt republikaaneja aivokuolleina.

Pelisilmää.

Marko on lomalla, mutta pakko herkutella sillä ajatuksella kun Obama lähtee kampanjoimaan, Kukahan voittaa, mitäs luulet Marko. Peli näyttää todella selvältä, enkä usko että Obama mokaa.

Talous rupeaa Bushin jäljiltä näyttämään aika ok. En tiedä miten Usa äänestää, mutta senverran tiedän että éi pidä olla tyhmä.

Voihan sitä ampua itseään jalkaan, mutta enpä usko.

Näitä luetaan juuri nyt